Kun läheinen on.... "hunningolla"? Onko tämä ihan normaalia vai olenko minä nipo?

[ymmärrystä vailla]

Tämä on ihan typerä aloitus mutta minuu vaan kaivelee...

Eräs tuttavani odottaa 3. lastaan, taas eri isä, taas ilman miestä.
Jokainen "isä" netistä löydetty, heti raskaaksi ja mies pihalle tai lähtee. Jokainen on ollut valehtelija, petturi, jopa varas. Mikä ihme muutoin fiksun normaalin, töissä menestyvän nuoren naisen saa tekemään näin?
Säälittää lapset, miehet tulee ja menee, juuri kun tutustuu ja oppii niin ne lähteekin. Ja jokainen lapsi vielä reilusti alle 5 vuotiaita =(

En minä pahalla mutta kun ei järki ja ymmärrys riitä. En löydä oikeita sanoja enkä osaa tukea. On hankalaa yrittää auttaa ja ymmärtää mutta kun en osaa ymmärtää. Tuntuu että kaikki mitä yritän sanoa tai sanon kuullostaa tuomitsevalta tai sääliltä. Kun tietäisin mikä hänet saa lankeamaan noin niin voisin helpommin yrittää ymmärtää.

Itse olen niin varman päälle pelaaja. Miehen kanssa oltiin 8 vuotta yhdessä ja mentiin naimisiin ennenkuin lapsia tehtiin, en ikinä uskaltaisi lyhyessä suhteessa sellaiseen alkaa. Ja vaikka liitto on hyvä ja kaikkea, en kovin helpoin syin edes lähtisi perhettäni rikkomaan. Lapsille kuuluu isä ja äiti jos se on vain mahdollista.

Apua nyt, miten osaisin suhtautua ja miten häntä lohduttaa (jos hän sellaista on vailla)?

 

[friend]

No ylemmyydentuntoinen asenne on pahinta myrkkyä. Parasta jos hän jaksaa kaikesta huolimatta nähdä itsensä ihan ok ihmisenä ja sitä kautta myös lapsensa arvokkaina yksilöinä. Niin että ihmisarvo on kaikilla sama. Lapsilla oikeus olla olemassa ja tuntea olonsa toivotuksi ja rakastetuiksi vaikeassakin tilanteessa. Parhaiten autat häntä olemalla tuomitsematta, olemalla tasavertainen ystävä.

 

[Non compos mentis]

Joku diagnoositon ADDi varmaan.

 

["pica"]

Kirjoituksestasi ei käy selville kärsiikö tuo ihminen itse tilanteestaan juurikaan. Lasten kannalta tuollainen on toki kurjaa, mutta joillain aikuisilla on vain sellainen tapa elää, että mennään tunteen mukaan, halutaan heittäytyä suureen rakkauteen, vaikka olisikin joitain varoitusmerkkejä nähtävissä. Minullekin on tärkeää, että lapsillani on jatkuvasti paikalla oleva isä, mutta jotkut suhtautuvat reippaammin asiaan ja ovat valmiita hoitamaan lapsensa yksin. Jos tuo ystäväsi itkee kohtaloaan, niin sitten hänen kyllä kannattaisi mennä vaikka terapiaan, ettei olisi niin heikkona kehen tahansa miehiin. Yleensä sellainen kertoo huonosta itsetunnosta tai huonosta isäsuhteesta.

 

[ap.]

Puhut asiaa ja sain miettimisen aihetta. Olen yrittänyt olla tuomitsematta mutta tuntuu että sanon asioita kuitenkin vahingossa siihen sävyyn. Eniten pelottaa myös se että tämä ei jää tähän, en ihmettelisi yhtään jos sama meininki jatkuisi. On hyvä äiti ja hyvä tyyppi mutta silti hän tekee siinä mielestäni väärin että ottaa niitä miehiä elämäänsä niin heppoisin perustein, muutaman viikon tuttavuuden jälkeen saattaa jopa muuttaa hänen luokseen, se tuntuu jopa pelottavalta lasten kannalta.

Toivoisin vain että hän pysähtyisi nyt olemaan lasten kanssa ja laittaisi "haun" päälle vasta vähän myöhemmin. Vanhin lapsi oireilee, saattaa ruveta sanomaan isäksi miehiä joita näkee tarpeeksi usein yms. Ei mitään todella pahaa mutta sinänsä pysäyttävää. Myös kasteluita ja muuta on ilmennyt aina kun "sattuu ja tapahtuu".

 

[ap.]

Hän ei näytä kärsivän mutta on älyttömän puolustuskannalla. Tavallaan mässäilee elämällään mutta ei valita kuitenkaan surkeutta. En tiedä =(

 

["pica"]

Lasten kohtalo on tosiaan surullinen puoli tuollaisessa elämäntavassa. Veikkaan että noilla lapsilla tulee itsellään olemaan ongelmia sitoutumisessa tai toiseen luottamisessa Ystäväsi tarvitsisi selvästi parisuhdeneuvoja, mutta luultavasti ne kaikuisivat kuuroille korville. Ihminen on sellainen, että hänen on saatava tehdä itse omat virheensä ja oppii ajan kanssa niistä jos oppii. Olisi kyllä hyvä jos lapset pidettäisiin tuollaisten kokeilujen ulkopuolella.

Onko sinun ystäväsi sitä mieltä, että vika on nimenomaan aina niissä miehissä? Joskushan ongelma on naisessa itsessään, kun lähtee valtavan suurin toivein suhteeseen ja sitten tulee suuri romahdus, kun toinen paljastuukin ihan vaan ihmiseksi. Silloin aletaan helposti tehdä ylitulkintoja toisen luonteesta, käytöksestä, ongelmista yms. Minä tunnen yhden nelikymppisen naisen, joka on ollut kuusi kertaa naimisissa ja joka kerta mies on osoittautunut lopulta ihan paskaksi. Täydellisestä miehestä pohjasakaksi parissa vuodessa...kyllä sellainen vähän haiskahtaa...

 

[Non compos mentis]

Mulla ainakin auttoi valtavasti saada diagnoosi ja lääkitys sekä mahdollisuus elämäntapoja ohjaavaan toimintaan. ADD/ADHD voi tuhota elämän monella tapaa, jos jätetään hoitamatta. Plus on periytyvää herkästi.