Kun lapsi ei kertakaikkiaan usko??

[PuoliQ]

Olen monesti miettinyt, että mitäs sitten kun lapsi kertakaikkisesti kieltäytyy uskomasta kieltoja. "Ei" ei vaan mene perille ja kaikki kiellot kaikuvat kuin kuuroille korville.
Tämä on nyt sitä uhmaa (oikein ihanaa...), eikä asiaa helpota sekään, että poika on ollut aina kovapäinen ihan ilman uhmaakin. Mistä lie tuollaisen "hyppygeenin" perinyt... =)
Kun otan syliin ja vien tilanteesta pois esim. omaan huoneeseen rauhoittumaan, poika nipistelee, ehkä puree ja huutaa ja sätkii. Kestää pettymyksiä muutenkin aika huonosti. Sekin kuuluu kuulemma ikään, mutta mietin vaan että miten te muut äidit toimitte vastaavissa tilanteissa?

 

[Red Dragon]

Minäkin haluaisin kuulla neuvoja! :wave:

 

[vieras]

meillä kanssa tommosesta uhmasta kokemusta,potkii huutaa lyö...
se meni kyllä ajallaan onneks ohi =) mutta ei voi muuta kun vaan antaa huutaa jos ei muuten mee hiljaseks tai rauhotu,usko.
nyt meille on tullut sitten jotain muuta uhmaa ja pojasta ei saa mitään otetta.ei usko mitään

 

[Molly Weasley]

:ashamed: joskus lyön nyrkin pöytään ja karjasen että omaan sänkyyn siittä miettimään!! mutta tää ei ole oikeen hyvä keino, nimittäin on tuo meän nuorempi alkanu veljelleen riitojen yhteydessä karjaseen, että omaan sänkyyn miettimään!! :ashamed: :ashamed:

 

[Nadia]

Meillä ei auta muu kuin isi Eli isiä uskotaan kyllä!
Mutta jos jollain on hyviä neuvoja niin otan vastaan!!!

 

[liisukka]

:ashamed: joskus lyön nyrkin pöytään ja karjasen että omaan sänkyyn siittä miettimään!! mutta tää ei ole oikeen hyvä keino, nimittäin on tuo meän nuorempi alkanu veljelleen riitojen yhteydessä karjaseen, että omaan sänkyyn miettimään!! :ashamed: :ashamed:

Meillä ei tehoo huutaminen alkuunkaan, likka sen kuin vain jatkaa ja nauraa päälle! Turha sillä linjalla yrittää.

Tyttö 3v. on aina ollut kovapäinen eikä usko kieltoja. Meillä oikeastaan nuo uhmiskohtaukset on helpompi hoitaa. Sillon vaan huutaa ja pysyy paikallaan. Muulloin juoksee karkuun kun tietää tekevänsä kiellettyä.

Jäähypenkki on meillä ollut käytössä puoli vuotta. Ihan viime aikoina se on yllttäen alkanut sujua. Huuto päällä on siinäkin, mutta nyt pysyy paikallaan pienellä valvomisella. Ennen piti aina väksin aloillaan pitää.

 

[kevytmelankolia]

Ala itkemään ja sano, että äidille tulee paha mieli. Tehoaa ainakin meillä.
Huutamisesta ei ainakaan meillä ollut mitään hyötyä, muta tuo itkeminen on tehokasta.

 

[Molly Weasley]

:ashamed: joskus lyön nyrkin pöytään ja karjasen että omaan sänkyyn siittä miettimään!! mutta tää ei ole oikeen hyvä keino, nimittäin on tuo meän nuorempi alkanu veljelleen riitojen yhteydessä karjaseen, että omaan sänkyyn miettimään!! :ashamed: :ashamed:

Meillä ei tehoo huutaminen alkuunkaan, likka sen kuin vain jatkaa ja nauraa päälle! Turha sillä linjalla yrittää.

Tyttö 3v. on aina ollut kovapäinen eikä usko kieltoja. Meillä oikeastaan nuo uhmiskohtaukset on helpompi hoitaa. Sillon vaan huutaa ja pysyy paikallaan. Muulloin juoksee karkuun kun tietää tekevänsä kiellettyä.

Jäähypenkki on meillä ollut käytössä puoli vuotta. Ihan viime aikoina se on yllttäen alkanut sujua. Huuto päällä on siinäkin, mutta nyt pysyy paikallaan pienellä valvomisella. Ennen piti aina väksin aloillaan pitää.

joo, kannattaa tuo huuto jättää ihan minimiin..siis koita ihan kaikki hermon rippeet kerätä ja puhu hiljasella/normi volyymillä ja ist vasta viimesenä kun kaikki muu on jo kokeiltu ni karjasta..ennen mulla nousi äänen voimakkuus ihan sekunneiisa, mutta nyt oon koittanu puhua hiljempaa, ni johan on tullu vähän vaikutusta siihen äänen korottamiseen
:ashamed:

 

[d u m b o]

Kokemusta on juu... yrittänyt olen 11v sitä tätä ja tuota ja kantapään kautta olen oppinut yhtä sun toista. Itse pidän parhaimpana, että kokoajan on vahti päällä ja mahdollisimman vähällä huomiolla lopettaa tuhmuudet.

Aika tekee tehtävänsä, mutta niitä kokeilukausia löytyy varmasti läpi lapsuuden. Jos vain jaksaisi kärsivällisesti vahtia ja olla johdonmukainen, parhaat tulokset saisi, mutta kun aina ei jaksa ja lapsikin sen huomaa sekä kokeilee entistä enemmin.