Kun lapsi syö tosi huonosti...

["vieras"]

Ja het alkuun myönnän, että virhe ollaan tehty. Ollaan annettu lapsen syödä sitä mitä hän haluaa, koska ei maistakaan mitään uutta ruokaa... Nyt lapsen ruokavalio mennyt tosi niukaksi. Syö vain leipää, juustoa, muroja, jogurttia, makaronia ja vähän perunaa. Ei syö kasviksia, ei lihaa kalaa tai kanaa (paitsi nugetteja ja kalapuikkoja). Päiväkodissa levittelevät jo käsiään, että ei tuo lapsi oikeasti syö muuta kuin leipää ja maitoa.

Tsempatkaa nyt mua. Aiotaan ottaa sellainen linja, että leipää ei tipu ennenkuin on maistettu edes 3 lusikallista ruokaa (ikää on 3v.). Tarjotaan ihan sekaruokaa. Maitoa kohtuullisesti aterioilla. Vai pitäisikö sitäkin antaa vain, jos maistaa ruokaa. Ei ylimääräisiä välipaloja. Lapsi on ihan normimitoissa, koska syöhän hän "jotain" kutienkin koko ajan.

Vai onko peli jo menetetty? MIten te muut tosi nirsojen lasten äidit olette saaneet homman pelaamaan vai oletteko edes saaneet?

 

[Kvart över]

Mä en ole nirsojen äiti, mutta olen itse ollut nirso ja siksi uskallan vastata.

Ensinnäkin, älkää tehkö ruuan maistamisesta pakollista tai sellaista asiaa, josta saa palkinnoksi leipää. Se ei johda mihinkään.
Mä tekisin näin, ja tämä on vain oma mielipiteeni ja tapa, jolla toimin omien lapsieni kanssa (joista molemmilla on ollut kausia kun eivät ole halunneet maistaa uusia ruokia tms. mutta syövät silti aivan kaikkea nykyään):

-Säännölliset ruoka-ajat, ei välipaloja näiden ulkopuolelle
-Leipää tarjotaan vain väli-, aamu- ja iltapalalla, eikä näistäkään ihan kaikilla. Ei lämpimän aterian kanssa
-Maitoa riittää reilu desin verran / ateria

-Tarjoiaisin tavallista, monipuolista kotiruokaa sen suuremmitta puheitta. Ei syömään maanittelua, palkitsemista syömisestä tms.
-Jos ruoka ei maistu, ei tarvitse syödä. Lautaselle laitetaan ensin vähän, lisää saa jos haluaa.
-Jos lapsi ei syö mitään, ei haittaa, seuraavaan ruokaan ei ole pitkä aika, maks 3-4 tuntia, jonka kestää normaalikokoinen lapsi ihan hyvin.
-Luultavasti seuraava ruoka uppoaa jo paljon paremmin, oli se sitten mitä tahansa. Jos ei uppoa niin sama homma vaan, en siis antaisi mitään muutakaan mutta en pakottaisi tai edes maanittelisi syömään.
-Mä olen laittanut eri ruoka-aineet erilleen lautaselle, jolloin lapsi voi valita mitä syö. Kaikkea kuitenkin laitan kaikkien lautaselle, riisiä/perunaa/makaronia, kastiketta, kasviksia (jos vaikka on parsa- ja kukkakaalia, laitan molempia pienen palan kaikille, vaikka tietäisin ettei se mene).

Kärsivällisyyttä!

 

[hjk]

Oho, luulin, et meillä on nirso....koululainen ei koulussa juuri syö (muutama ruoka on mitä syö), mut kotona sentään jotkut ruuat kelpaa, tietyt, ei kaikki. Tuo maistaminen kai se on se juju, että pitää maistaa, niin sitten pikkuhiljaa tottuu. Pakottamalla ei onnistu. Tsemppiä! Lopeta se kalapuikkojen yms. tarjoaminen ja kotona ihan normaalia ruokaa tarjoat, kyllä se siitä.

 

["vieras"]

Tsemppiä, sitä tarvitset! Täällä yksi huonosti syövän kohta 4-vuotiaan äiti. Itse olen yrittänyt tarjota, tarjota, tarjota ja vielä vaan tarjota vähän kaikkea. Tosi hoikka tyttö on, ja niukasti syö. Meillä olisi menty juuri siihen, että söisi vain makaronilaatikkoa jos olisin antanut.
Teen niin että välillä teen tytön lempiherkkuja sitten taas vuorostaan jotain mikä ei maita. Pakko vain tarjota jottei liian yksitoikkoiseksi käy ruuat. Nyt huomaa että kun vanhemmaksi tulee niin alkaa jo uskaltaa maistaa kaikenlaista, eli tuo tarjoaminen kannattaa. Minä uskon vielä että hyvä tuosta tulee kun et tee mitään pakkoa mistään. Tarjoat ja menet itse vaikka kauemmaksi jotta saa ihan rauhassa ilman painostavia katseita tutustua ruokiin. Tuo toimii meillä, että en ole huomaavinaankaan.. Ei pakkoa maistaa mitään, ei pidä ruuasta yhtään enempää. Se tuottaa tulosta kun itse haluaa maistella. Pöytä notkumaan kaikenlaista ja antaa tutustua mihin haluaa. Eikä kannata hermostua, menee pitkään ennenkuin alkaa tilanne parantua! Ei se hetkessä muutu.

 

["vieras"]

Mä en ole nirsojen äiti, mutta olen itse ollut nirso ja siksi uskallan vastata.

Ensinnäkin, älkää tehkö ruuan maistamisesta pakollista tai sellaista asiaa, josta saa palkinnoksi leipää. Se ei johda mihinkään.
Mä tekisin näin, ja tämä on vain oma mielipiteeni ja tapa, jolla toimin omien lapsieni kanssa (joista molemmilla on ollut kausia kun eivät ole halunneet maistaa uusia ruokia tms. mutta syövät silti aivan kaikkea nykyään):

-Säännölliset ruoka-ajat, ei välipaloja näiden ulkopuolelle
-Leipää tarjotaan vain väli-, aamu- ja iltapalalla, eikä näistäkään ihan kaikilla. Ei lämpimän aterian kanssa
-Maitoa riittää reilu desin verran / ateria

-Tarjoiaisin tavallista, monipuolista kotiruokaa sen suuremmitta puheitta. Ei syömään maanittelua, palkitsemista syömisestä tms.
-Jos ruoka ei maistu, ei tarvitse syödä. Lautaselle laitetaan ensin vähän, lisää saa jos haluaa.
-Jos lapsi ei syö mitään, ei haittaa, seuraavaan ruokaan ei ole pitkä aika, maks 3-4 tuntia, jonka kestää normaalikokoinen lapsi ihan hyvin.
-Luultavasti seuraava ruoka uppoaa jo paljon paremmin, oli se sitten mitä tahansa. Jos ei uppoa niin sama homma vaan, en siis antaisi mitään muutakaan mutta en pakottaisi tai edes maanittelisi syömään.
-Mä olen laittanut eri ruoka-aineet erilleen lautaselle, jolloin lapsi voi valita mitä syö. Kaikkea kuitenkin laitan kaikkien lautaselle, riisiä/perunaa/makaronia, kastiketta, kasviksia (jos vaikka on parsa- ja kukkakaalia, laitan molempia pienen palan kaikille, vaikka tietäisin ettei se mene).

Kärsivällisyyttä!

Juuri näin! Itse teen näin meidän nirsoilijan kanssa. Tykkää syödä juuri noin että kaikki selvästi erillään lautasella. Esim.makkarakastike ja peruna laitetaan erilleen lautaselle. Meillä oli lapsi kovan mahataudin aikaan 3vk syömättä eli ei se lapsi heti kaadu siihen jos jokin ei maita. Painoa voi tulla niukasti harjoitteluaikaan, mutta se kuuluu kuvioon. Pääasia kun tarjoatte monipuolista ruokaa! Kyllä se lapsi pikkuhiljaa antaa periksi ruualle kun oikein nälkä!

Ja mitä vähemmän hössätätte lapsen kuullen ruuasta, sen parempi. En palkitsisi syömisestä tai moittisi syömättömyydestä.

 

[aivan]

Muistan, että oma lapseni oli tosi nirso pienenä. Yhdessä vaiheessa söi vain perunaa. Mutta jotenkin se meni ohi. Ihan itsekseen, vaikka sitä kestikin pari vuotta. Nyt tuo on salskea nuorimies, joka rakastaa salaatteja ja liharuokia =)

 

[olennaista]

Muistan, että oma lapseni oli tosi nirso pienenä. Yhdessä vaiheessa söi vain perunaa. Mutta jotenkin se meni ohi. Ihan itsekseen, vaikka sitä kestikin pari vuotta. Nyt tuo on salskea nuorimies, joka rakastaa salaatteja ja liharuokia =)

Minkäslaisia potut olivat tuolloin? Ihan kaikkea ei lapselle kannata antaa:
http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/sipsipottuja.htm

 

["heh"]

Minkäslaisia potut olivat tuolloin? Ihan kaikkea ei lapselle kannata antaa:
http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/sipsipottuja.htm

Ihan tavallisia pottuja =D Ja toki söi leipää, maitoa jne. "normaaliakin". Ehkä vähän kärjistetty tuo pelkkää perunaa. Lihaan, kalaa, kanaan ei koskenutkaan. Nyt on A-luokan lihansyöjä =D