Kun miehelle naimisiin meno ei merkitse mitään

[vierass]

Olen itse pitänyt itsestäänselvyytenä että menemme naimisiin.
Miehelläni on aivan erilainen ajatusmaailma. Hän pohtii maailmaa hyvin syvällisesti eikä
koe naimisiinmenoa tärkeänä.
On sanonut että on valmis kanssani naimisiin, mutta hänen silmissään se on vain juridinen sopimus. Hän ymmärtää kuitenkin millainen merkitys avioliitolla on minulle.
En halua naimisiin häiden takia, minulle sopisi vaikka maistraatissa vihkinen, jos siitä lähdetään!

Mieheni sanoi että minut tavatessaan hän tiesi että haluaa rakastaa minua
loppuelämänsä, hautaan saakka. Mutta ei koe häitä tärkeäksi.
Hän on sanonut että saan häneltä sitoutumista, uskollisuutta, arvostusta ja turvaa ilman että tarvitsee kirkossa kaikelle kansalle kailotella.
On sanonut että voimme mennä hänen puolestaan vaikka heti maistraattiin, mutta minusta se tuntuu typerältä, että minulle asia on tärkeä ja miehelle se olisi vain jokin merkityksetön pikku juttu.

Hän ajattelee että meidän rakkaus merkitsee, häät eivät ja minulle naimisiinmeno olisi nimenomaan osoitus rakkaudesta.

Olemme olleet yhdessä jo lähemmäs 7 vuotta ja olemme onnellisia. Tämä asia vaivaa minua ja on varmaan ainut asia jossa olemme kuin yö ja päivä.

 

[astrolabe]

No oletteko hoitaneet paperipuolen sitten niin, että on testamentit ja sellaset kunnossa, jos jotain sattuisi?

 

[Minni:)]

Kaikkea ei voi saada ja kaikki ei mene aina kaikessa silleen kivasti yks yhteen. Olisit onnellinen miehestäsi joka haluaa sitoutua suhun ja on valmis menemään kanssasi naimisiinkin ihan vaan sun onnesi takia.

 

[vieras-]

minusta se tuntuu typerältä, että minulle asia on tärkeä ja miehelle se olisi vain jokin merkityksetön pikku juttu.

Ajattele toisin päin; mies on päättänyt jo sitoutua ja rakastaa sua hautaan saakka, mutta sulle hänen sydämessään tekemä päätös ei merkitse riittävästi, vaan haluat asiasta vielä juridisen paperin, ennen kuin "kelpaa"...

Tuossa tilanteessa voi varmaankin vain hyväksyä, että teillä on erilaiset käsitykset siitä, miten sitoutuminen "sinetöidään". Mies ilmeisesti on jo saanut oman vahvistuksensa, menkää vielä naimisiin niin asia on sinunkin puolestasi "lyöty lukkoon".

 

[Lispetti]

Ei se minullekaan merkitse mitään. Mies siitä joskus on puhunut, mutta tietää kantani, joten empä usko että menemme naimisiin.

Mä rakastan niin myötä kuin vastamäessä ilman jumalan siunaustakin.

 

[vierasa]

Mä en nyt ymmärrä. Miksi ihmeessä asia vaivaa sua? Avioliitto ei ole miehelle tärkeä, mutta hän on sitoutunut sinuun ja on jopa valmis menemään naimisiin, koska avioliitto on sinulle tärkeä asia. En ymmärrä mikä tässä on ongelma.

 

[M32]

Olen sillä lailla samanlainen kuin miehesi, että minullekaan avioliitto ei merkitse minkäänlaista syvällistä sitoumusta tai tärkeää sosiaalista rituaalia. Se on suhteellisen vähämerkityksellinen juridinen sopimus. Varsinainen sitoutuminen näkyy joka päivä siinä, että haluan jatkaa yhteistä elämääni vaimoni kanssa.

Halusin naimisiin lopulta varsin pinnallisesta syystä: kyllästyin viittaamaan puolisooni aina vähättelevällä (ja hankalasti lausuttavalla) avovaimo-sanalla, kun hän taas saattoi puhua minusta ihan vain miehenään. En kadu naimisiin menoa, ja olihan se ihan hauskaa yllättää vanhemmat ja kaverit avioliittouutisella, mutta ihan yhtä onnellisia olisimme myös ilman maistraatissa käyntiä. En myöskään pidä siitä, miten vielä 2000-luvullakin avioeroon littyy suuri stigma: avioliiton päättymisestä tehään ihan turhaan suurempi ja leimaavampi juttu kuin muunlaisen monivuotisen parisuhteen lopusta. Eikö joihinkin lomakkeisiin joudu sitten aina ruksimaan "eronnut"?

 

[Minni:)]

Olen sillä lailla samanlainen kuin miehesi, että minullekaan avioliitto ei merkitse minkäänlaista syvällistä sitoumusta tai tärkeää sosiaalista rituaalia. Se on suhteellisen vähämerkityksellinen juridinen sopimus. Varsinainen sitoutuminen näkyy joka päivä siinä, että haluan jatkaa yhteistä elämääni vaimoni kanssa.

Halusin naimisiin lopulta varsin pinnallisesta syystä: kyllästyin viittaamaan puolisooni aina vähättelevällä (ja hankalasti lausuttavalla) avovaimo-sanalla, kun hän taas saattoi puhua minusta ihan vain miehenään. En kadu naimisiin menoa, ja olihan se ihan hauskaa yllättää vanhemmat ja kaverit avioliittouutisella, mutta ihan yhtä onnellisia olisimme myös ilman maistraatissa käyntiä. En myöskään pidä siitä, miten vielä 2000-luvullakin avioeroon littyy suuri stigma: avioliiton päättymisestä tehään ihan turhaan suurempi ja leimaavampi juttu kuin muunlaisen monivuotisen parisuhteen lopusta. Eikö joihinkin lomakkeisiin joudu sitten aina ruksimaan "eronnut"?

Toi on kyllä suuri epäkohta ja todella syvältä. Annetaan se eronneen leima lopuniäksi, vaikka yhdessä ois ehditty olla vaikka vaan vuoden pari, toisin kuin jos eroaisi vaikka yli 10 vuoden parisuhteesta jossa asuisi kuitenkin yhdessä ja lapsiakin olisi.

 

["jep"]

Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi se avioliitto itsessään on niin ihmeellinen asia. Ennemmin se rakkaus, jonka takia sellaisia tulee ajateltua, on se pääasia ja se kantaa läpi yhteisen elämän, ei juridinen sopimus. Me menimme hyvin pienesti ja huomaamattomasti naimisiin, lähinnä käytännön syiden takia; monen asian hoitaminen on aviossa helpompaa, ja siksi, että on kiva pitää sormuksia. Yhteiseen elämään ollaan sitouduttu alusta saakka vain ja ainoastaan rakkauden ja yhdessäolon halun takia.

 

[oikeutta puuttu multa]

"Vain" juridinen sopimus? Niinhän avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, mutta juuri sellaisena hyvin merkityksellinen. Tajusinko oikein, että miehelle juridinen sopimus on merkityksetön?!

Juridiikkahan pitää ottaa huomioon ihan riippumatta, ollaanko avioliitossa ja avoliitossa ja asutaanko yhdessä vai erikseen. Se millä on väliä on se, että elämässä ja parisuhteessa sitten tajutaan ottaa huomioon vallitsevat oikeudelliset reunaehdot. Onko miehellesi merkityksellistä, mitä teidän omaisuudellenne käy suhteenne päättyessä? Onko miehellesi väliä sillä, oletteko viranomaisten silmissä toistenne lähiomaisia?

Jos millään asialla, johon avioliitto juridisesti vaikuttaa, ei ole mitään väliä, onko väliä koko suhteella?

 

[äijäy]

Ei naimisiinmeno merkitse nykyaikana mitään, instuutio on täysin kuollut.

 

[M32]

"Vain" juridinen sopimus? Niinhän avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, mutta juuri sellaisena hyvin merkityksellinen.

Miksi avioliitto olisi juridisena sopimuksena "hyvin merkityksellinen"? Meillä oli jo testamentit, joten käytännön vaikutukset jäivät hyvin vähäisiksi.

 

["jaa-a"]

Jos hankitaan yhteisiä lapsia, on se avioliitto aika lailla tärkeäkin juridinen kysymys, noin lasten kannalta.

Muutenhan tokikin kaksi aikuista järjestää asiansa kuten haluavat.

 

[Lispetti]

[QUOTE="jaa-a";29870381]Jos hankitaan yhteisiä lapsia, on se avioliitto aika lailla tärkeäkin juridinen kysymys, noin lasten kannalta.

Muutenhan tokikin kaksi aikuista järjestää asiansa kuten haluavat.[/QUOTE]

Naimisiinmenolla turvataan vain se, että puolisokin saa jotain. Lapsi ei hyödy siitä perinnöllisesti mitään jos vanhemmat ovat naimisissa.