\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2005 klo 14:09 sahrami taas kirjoitti:
Olin ihan tarpeeksi monta vuotta kuunnellut noita puheluita että vaan meni kertakaikkiaan hermot, ja näköjään siin hyvin kävi
Tätä pistettä täälläkin nyt sitten lähestytään...

Miehen kanssa puhuttiin asioista suoraan. Tuntui tajuavan ja ymmärtävän, ettei ole kauhean sopivaa, että kolmas osapuoli tavallaan tulee ja ottaa oikeudekseen häiritä meidän elämää jatkuvilla yhteydenotoilla. Mutta... ei ole auttanut, että mies tuntuu olevan samaa mieltä. Jälleen tänään sunnuntaiaamuna soi puhelin, emme olleet ehtineet sängystä edes kahvipöytään...

Taas miehen exä... Mies ei vastannut, vaan sulki puhelimen. Mies on tasainen luonne, mutta myönsi, että menee "kyllä aika pitkälle..."
Ongelma: tämä exä ei ymmärrä, ettei hän voi enää soitella ex-miehelleen kuin parhaalle ystävälleen milloin vain. Hän on selvästi miehessäni vielä tunteistaan kiinni. Nyt, kun hän ei ole saanut miestäni hermostumaan ja huolestumaan (on puhelimessa maalaillut uhkakuvia sairauksistaan ja suurista vaikeuksista työelämässään - kaikki vailla tosipohjaa), on tyyli muuttunut mielisteleväksi. Hän yrittää pitää miestäni otteessaan kertomalla tälle kaikkea mahdollista yksityiselämästään. Nyt kun olemme lähdössä kaukomatkalle, todella kauas, nainen on antanut yksityiskohtaiset ohjeet siitä, millaisen tuliaisen hän haluaa mieheni sieltä tuovan. Tässä ei enää taida olla mitään laitaa....?! Mies on tosin sanonut, ettei osta mitään...
Nainen taitaa yrittää saada exäänsä takaisin, siltä hiukan vaikuttaa. Joten kovin kaukana ei ole minunkaan räjähdykseni tälle exälle. Saattaa olla, että vielä tulee tilanne, että repeän!!! \|O
Itsellä tulee aina mieleen ihan vaittomasti VAIN semmoinen, ettei kyseessä ole ollenkaan seksuaalista viehätystä tms., vaan ihan vaan ystävyystasoinen soittelu.
Yhteiset lapset yhdistävät, halusi tai ei. Ja lopun ikää.
Vaikka TUNNE - se mitä naisen ja miehen välillä on - onkin kuollut jo aika päivää sitten eikä exäkään (se puheluita soittava) haikaile menneeseen, eikä halua exäänsä takaisin - on jotenkin helppo jakaa asioita tai purkaa huoliaan ihmiselle, jonka kanssa on elänyt monta vuotta, ollut vaikeitakin aikoja, tehty ne lapset - yhdessä itketty kivusta ja onnesta synnytyssalissa tai lapsen syntyessä.
Ehkä myös exä on hieman yksinäinen, ja haluaisi lastensa isän uudesta sellaista "ystävää", jolle voisi huolensa purkaa. Yh-äidin huolet kun vaikuttavat myös lapsiin, jotka tulevat sinne isän luo ja isän nyxän luo.
Minä soittelin ennen lasteni isälle. Kuulemma roikuin hänessä, olin vielä kiinnostunut hänestä jne jne jne. En ollut, en roikkunut. En halunnut hänen kanssaan enää mitään - halusin vain, että hän olisi ne elarit maksanut, ajoissa! sillä niillä minä ne meidän yhteiset lapset elätin, talous oli tarkkaan laskettu ja loukkasi, että ikäväänsä ja suurta rakkauttaan minullekin puhelimessa parkuva "isä" ei sitten viitsinyt lapsistaan huolehtia.
Halusin myös, että lapset saavat tavata isäänsä, lapset ikävöivät. Muuten ei tapaamiset onnistuneet, kuin soittamalla ja vaatimalla. Hän ei koskaan sanonut suoraan: ei käy. Hän vaan venytti asiaa: katotaan nyt. Joten tuli monta puhelua.
Meillä kuvio meni niin, että minä halusin eron, hän itki perääni. Hän löysi uuden naisen - kyllä hän sitä etsikin !!! mutta raportoi minulle kaikki naisjuttunsa....... :x