Hae Anna.fi-sivustolta

Kun miehen lapsi on ihan rajoton

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä Huolehtija, 10.09.2012.

  1. hyvin se menee Vierailija

    Minusta ap. suhtautuu kivasti lapseen. Kyllä iän kanssa asia tasoittuu. 5v ei vielä ymmärrä, miksi pitää olla kahdessa paikassa, eikä siellä missä on oikea koti ja missä he ovat isän ja äidin kanssa viettänee alkuvuodet.
     
  2. top akka Vierailija


    menoa on ollut täälläkin. Nykymieheni lapsi saneli lapsena säännöt, miten iskän pitää olla. Alusta alkaen minä kummastelin käytöstä, ja odottelin että mies olisi jossakin kohtaa sanonut ei. Vaan ei, se sana oli niin vaikea, eli rajan laittaminen, mukula sai kaiken mitä halusi.
    Kun sitten saimme kotiimme kissan, ei llapsi uskonut mitään, mitä eläimen kanssa olemisesta hänelle kerrottiin. Seuraus, aina kun lapsi tuli, kissa piiloutui. Ja sen seurauksena lapsi ajoi sitä takaa. Koskapa iskä ei puuttunut asiaan, minä kielsin lasta. Seurasi kerrostalon kokoinen perheriita siitä, mitä ja miten minä saan lapselle puhua, lapsen lällätellessä vieressä.
    Asiallinen kielto oli liikaa, ja mies murjotti riidan päätteeksi useimman päivän. Hänen lastaan kun kukaan ei saa kieltää.
    Tulos, käydessämme kaupassa, lapsi sillä välin oli jälleen kissajahdissa. Kissa oli paennut ikkunalaudalle, ja tenava perässä. Kissa yritti pakoon ja luikahti muutaman sentin rakosellaan olleesta ikkunasta alas ja putosi kadulle. Asia ei lasta paljon huolettanut, hän halusi tilalle heti uuden kissan. Arvaatkaa vaan, suostuinko. En.
    Lapsen ollessa teini-ikäinen hänen mummonsa kuoli. Itkevä nuori soitti miehelle, ja ajattelin minäkin lausua muutaman lohduttavan sanan. Mutta onneksi en ehtinyt, sillä kyseessä ei ollutkaan suru vaan se, että mies ei ollut heti suostunut uuden harrastuksen maksajaksi. No, se itku päättyi voittoon, ja harrastus pääsi alkuun.
    Onpa ihanaa, että kaikki lapsukaiset eivät ole tämänkaltaisia, mutta paljon näitä tuntuu nykyään riittävän. Nyt kannattaisikin vaihtaa uraa, ja ryhtyä opiskelemaan psykologia, sillä ennenpitkää ammatinharjoittajista on vielä kova pula.
    Minulla on nykyisin ilo olla tapaamatta tätä ihmistä, jonka maailmakaikkeuden keskipiste on peilissä. Mitä isommaksi hän kasvoi, sen hanakalammaksi ja itsekeskeisemmäksi hän muuttui. En ole koskaan kaikkien näiden vuosien aikana kuullut hänen kuullut kysyvän mitään, mikä ei liittyisi jotenkin häneen itseensä tai haluamiinsa asioihin ja tavaroihin. Hän ei ehkä ole vielä huomannut, että maailmassa on muitakin, hänen lisäkseen.
    Tässä oiva parin kohdan esimerkki siitä, mikä on rajattoman kasvatuksen tulos. Ei ainakaan inhimillinen ihminen.
     
  3. tiukka elli Vierailija

    Näitä mahdottomia riiviöitä voi joka ilta ihmetellä Liv-kanavalla arki-iltaisin klo 18-19. Ohjelma on tehty elävästä elämästä, perheessä on yleensä monta lasta, kaikki varsinaisia kauhukakaroita, vanhemmat ovat ihan pihalla kasvatuksen suhteen, ei mitään auktoriteettia eika rajoja lapsille, hermot riekaleina kaikilla, elämä yhtä huutoa ja kiukuttelua, kiroilua ja uhkailua.
    Hätiin tulee sitten supernanny Jo, jakkupuku päällä ja hiukset nutturalla, oikea lastenkasvatuksen kävelevä oppikirja, joka laittaa vanhemmat ja lapset ruotuun. Tällaisia supernannyjä tarvitaan kohta Suomessakin (ohjelma on englantilainen), senverran älyttömäksi on tuo kasvatushomma monilla mennyt. Lapsilla pitää olla auktoriteettia ja jämäkkyyttä, rajoja ja rakkautta. Vaan tuntuu olevan maailman vaikein laji tuo lastenkasvatus, vaikka olisi minkälainen korkeakoulutus, niin vanhempana olemiiseen tarvitaan sisäistä voimaa ja lujuutta.
     
  4. top akka Vierailija

    Olen mielessäni pohtinut, että näihin ongelmiin on syynä vanhempien henkinen laiskuus, oma mukavuudenhalu, joka sitten aikaa myöten kostautuu ja lävähtää silmille. Viisi lasta kasvattaneena, omia ja bonuksia, on todella vaikea tajuta nykyajan menoa. Niin on karannut homma lapasesta kuin kakarat siideriensä kanssa Espan puistolle.
     
  5. tiukka elli Vierailija

    Niinhän se on että vanhemmat ovat aivan liian lepsuja ja epäjohdonmukaisia lasten suhteen, lapsia hankitaan senenempää ajattelematta, mikä vastuu siitä seuraa. Jotta voisi olla hyvä kasvatttaja, ihmisen pitää olla itsekin aikuinen, itsenäinen, vakaa, "no babies to babies", mukavahan noita lapsia on tehdä, mutta kuka ajattelee, että siitä seuraa 20 vuoden jakso, jolloin lapset vaativat valtavasti aikaa ja huomiota, elämän peruspilarit luodaan lapsuudessa. Ja kuten Isossa Kirjassakin sanotaan, vanhempien pahat teot seuraavat aina kolmanteen ja neljänteen polveen, tämä on kasvatustieteessäkin tutkitttu, että esim. väkivaltaisen perheen käyttäytymismalli periytyy lapsille, samoin monet muut roolimallit, niin hyvät kuin huonot.
    Käytännössä lapset opettavat vanhempia yhtä paljon kuin vanhemmat lapsia, tuskin täydellistä isää tai äitiä on olemassakaan, vanhemmuus on tehtävä, jossa voi kehittyä ihmisenä.
     
  6. Ap Vierailija

    Kaivoin tämän keskustelun esille .Kiitos vastauksistanne. Tilannet, on kanssa on hieman rahoittunut. isän kurin laittamisen suhteen. isä on ottanut enemmän vastuuta rajojen laittamisessa, sillä olin jossain vaiheessa liian väsynyt siihen, että joudun yksin kieltämään. Itselläni on kuitenkin huoli lapsesta. Keväällä hän tappoi pikkulinnun. Vanhemmat veivät lapsen lastenpsykiatrille, mistä olin helpottunut. Olin myös yhteydessä päiväkotiin ja kerroin, että olen myös ollut huolissani lapsesta. Ajttelin, että vihdoinkin muut huomaavat huolestua. lapsen äiti oli raivoissaan, kun kuuli, että olin ollut yhteydessä päiväkotiin.

    Lastenpsykiatri epäili ADHD:ta tai vastaavaa, mutta kehotti vanhempia menemään perheneuvolaan. Perheneuvola siirtyi syksyyn. ja nyt lapsen äiti on sitä mieltä, ettei perheneuvolaan tarvitse mennä, kun nyt on mennyt niin hienosti. Yritin sanoa lapsen isälle, että tuo on suuri virhe, mutta hän ei ole saanut käännettyä naisen päätä. Oma oloni on neuvoton. Mietinkin, että olen taas päiväkotiin yhteydessä. Olen erittäin huolestunut moisesta. Päiväkodissa on myös ollut toisten lasten kiusaamista. Äidin mukaansa lapsi vain puolustautuu.

    Lapsi on meillä kotona hieman rauhoittunut. Ei lyö tai heittele tavaroita. Tai jos jotain kiellettyä tekee, asiaan puuttuu jompikumpi meistä. Lapselta on myös alettua vaatia asioita: astioiden viemistä koneeseen, vaatteiden viemistä pyykkikoriin jne. Olemme myös yrittäneet opettaa häntä jakamaan asioita eikä hän saa omaa karkkipussia tai limsapulloa.
    Lapsen empatiataidot huolestuttavat minua etenkin tuon lintutapauksen jälkeen. Lapsi on kylä herttainen läheisiä ihmisiä kohtaan. haluaa usein olla minulle avuksi tai tuo tuliaisen kaupasta ja haluaa tulla syliin ja suukottelee.

    Koiraamme kohtaan lapsi käyttäytyy nykyään mukavasti. Siitä olen iloinen.
    Tämä kaikki voi olla kahden kosin tulostakin tai epäjohdonmukaisen kasvatuksen, mutta en ole täysin varma johtuuko se siitäkään. kaiken varalta mielestäni lapsi pitäisi tutkia.
    Olen myös täysin ällistynyt lapsen äidin käytöksestä. Mieheni on aina sanonut naisen olevan hieman narsistinen, mutta en ole oikein jaksanut uskoa moista. Minusta kun tuntuu, että niin moni väittää eksäänsä narsistiksi. Nyt en enää tiedä mitä mieltä olisin.
     
  7. Ap Vierailija

    Täällä moni on analysoinut lapsen olevan ahdistunut, mutta siitä ei ole kyse. Lapsi on päivähoidon, minun ja lastenpsykiatrinkin mukaan iloinen ja onnellisen oloinen. Lapsen isä on aina viettänyt lapsen kanssa paljon aikaa. Se ei ole koskaan ollut ongelma. Muutenkin lapsi on taitava, mutta jotain häikkää hänessä mielestäni on.
     
  8. voi voi Vierailija

    Onpa ikävää. kuulostaa vähän siltä, että kyse ei enää ole pelkästä rajattomuudesta. Lapsella kuitenkin vaikuttaa olevan jonkinlaiset raamit ja, jos isäkin on skarpannut. Ehkä kyse on jostain neurologisesta viasta, joka olisi hyvä tutkia. Harmi, että sinä olet äitipuolena huolesi kanssa yksin.
     
  9. entine akka Vierailija

    Jollei aloittaja halua tuntea itseään tärkeäksi suosittelen kuten joku jo ehdottikin, pakkaamaan laukkunsa.

    Kukaan ei ole täydellinen. Ehkä muutoin niin ihanan miehen heikkous onkin kyvyttömyys kasvattaa lasta. Ja ei se mies siitä toivomalla paremmaksi muutu, turha uskoa. Saatte vielä useammankin riidan aikaan aiheesta ja tulet kokemaan itsesi turhautuneeksi useammin kuin on soveliasta.

    Miehen kyvyttömyys ei ole miehen vika sen enempää kuin hänen pituutensa. Voitte juosta vaikka millä parisuhdekonsultilla, se mies tulee aina näkemään että hän on tehnyt parhaansa. Kyllä se mieskin toivoo lapsen olevan helpompi, sitä ei kannata pelätä. Hän vaan kokee olevansa lapsen puolustamisen kannalla koska sinä olet tiukempi.

    Miehellä on myös eri vinkkeli lapseen kuin sinulla. Niin se vaan on. Siihenkään ei mikään auta. Valitettavan moni äiti ja isä näkee lapsensa käytöksen suodattimen läpi. Siihen olen itsekin syyllistynyt kun temperamenttinen penskamme on aiheuttanut trabeleita. Sitten vaan pitää ymmärtää katsoa asiaa "ulkopuolisena", että miltä lapsen käytös vaikuttaa.

    Ehkäpä mies ei siihen pysty. Eikä halua vaatia lapselta liikoja. "Lapset on lapsia" jne. Ehkäpä mies pelkää menettävänsä lapsen kiintymyksen jos hänestä tulee tiukka isä, jos äiti ei vaikka olekaan. Ajan mittaan kuria pitävä auktoriteetti on lapselle kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin hälläväliä viikonloppuisä. Mutta tämäkään ei auta jos mies ei asiaa sisäistä.

    Tuli mieleen, oletko puhunut asiasta lapsen äidin kanssa? Onko teillä edes puheyhteyttä? Vai suhtautuuko lapsen äiti sinuun kuin naispaholaiseen, naiseen joka "vei häneltä perheen" vaikka et olisi miestä tuntenutkaan kun he erosivat? Parastahan olisi jos te kaikki kolme aikuista yhdessä kävisitte kokeilemassa mitä joku kovasti arvostamistani konsulteista sanoo. Kaikki siis kannattaa yrittää ennen kuin luopuu. Ja jos ei halua luopua eikä mikään auta sitten pitää sopeutua. Vaikka olis kuin vaikeaa. Se vaan on semmosta elämää niillä ja siihen ei voi muuta sanoa.
     
  10. Ap Vierailija

    Ai olenko puhunut lapsen äidin kanssa? En enää, sillä hän on vain haukkunut minut miehelleni ja lapselleen lyttyyn. ja myös päiväkodissa sanonut, että minulle sanotaan ainoastaan heipat. En oletä, että saisin kiitosta lapsen äidiltä, mutta en siedä sitä, että aikuinen ja erittäin koulutettu ihminen haukkuu minua vammaiseksi idiootiksi. Olen varsin tietoinen, että nykyisen ja entisen vaimon välit ovat harvoin lämpimät, mutta ottaisin asiallista kohtelua. Itse yritän viimeiseen asti olla asiallinen ja ystävällinen, mutta pysyn mieluiten niin kaukana kuin mahdollista.

    lapsen äidille on lasta tärkeämpää se, ettemme vain hukkaa hänen lapsensa kalliita vaatteita tai jaksaisimme me kiikuttaa häntä kolme kertaa viikossa harrastuksissa, mihin emme kyllä suostu. Minun on hankala sanoa, millainen hän on äitini, mutta ainakaan kamalasti läsnä hän ei ole lapsensa elämässä, kun töissä yli kymmenentuntisia työpäiviä. Toki tiedän, että hän pitää lapsesta hyvää huolta ja on niin hyvä äiti, kuin vain pystyy.
    Minä en enää usko itsekään, että lapsen ongelma on pelkkä kurin puute. Olen itse luokanopettaja ja minulla on kuitenkin jonkinlainen kuva ja käsitys siitä, mikä on normaalin lapsen käytöstä ja mikä ei. Myöskin päiväkodista on tullut palautetta, että lapsi on levoton ja kiusaa toisia, vaikka onkin yksi ryhmän taitavimmista lapsista.

    Ja minä tiedän, että äiti pelkää, että aion viedä lapsen asioita eteenpäin. Mieheeni huoleni on myös tarttunut. Hän on myös huolissaan lapsen julmista puheista. Toivon todella, että mieheni ottaa vasukeskustelussa nämä asiat esiin. Se on vaikeaa, sillä äiti kiistää kaiken, mutta hänetkin olisi minusta pakko saada tajuamaan, että apu on vain lapsen parhaaksi. Tiedän hänen uhkailevan ja kiristävän isää sekä minua, jos asioihin puutumme, mutta nyt en enää välitä siitä. olen myös saanut tietää lapsen äidin tuttavan kautta, että äidin veljellä on Toureten syndrooma, johon kuuluu ”riiviömäinen” käyttäytyminen ja pikkulapsilla on välillä eläytymiskyvyn puutetta ja myös rumien puhumista 8tätä on myös esiintynyt). Myös luin, että osalla tourette-lapsista esiintyy eläinten ja toisten lasten julmaa kohtelemista. Täysin empatiakyvytön lapsi ei kuitenkaan ole. Hän on ihan herttainen tuttuja ihmisiä kohtaan. Ihan kivasti myös leikkii ystäväni tytön kanssa. Välillä kuitenkin kiusaa kavereita.

    Olemme tehneet yhdessä miehen ja lapsen kanssa kodin säännöt ja, kun niitä rikotaan seuraa jotain kurjaa. Tämä on jossain määrin toiminut. Silti lapsen riiviömäisyys ei ole hävinnyt. Hän saattaa minun kanssa kahdestaan ollessaankin yks kaks kaataa sokeripurkin täysin tahallaan. Tai rullaa keittiön maton ja lähtee sen kanssa juoksemaan. Tämä koettelee minunkin pinnaa. Rauhallinen mutta napakka selittäminen, miksi näin ei voi tehdä on ainut, mikä auttaa. Lapsi on myös joutunut vastaamaan seurauksistaan. Tällaista käytöstä on myös päiväkodissa. Äidin mukaan heille ei ole moista ilmennyt, mutta äidin mies oli asiasta eri mieltä.

    Minusta tuntuu, että minä en anna periksi ennen kuin lapsen asiat lähtevät rullaamaan. Hintana kyllä haukut ja kiristykset.
     
  11. autsaider Vierailija

    No sinä teet niinkuin teet. Mehän emme tunne tilannetta kuin siltä osin mitä olet kertonut. Lapsen äidillä ja isällä voi olla omanlaisensa tarinat.
     
  12. rauhaa taloon Vierailija

    Taitaa lapsella, viikonpäivät olla menoa ja meininkiä, jos kolme kertaa käy viikossa harrastuksissa. Siis 6 vuotias lapsi.
    Päiväkodeissa taitaa nykyisellään olla melko suuret ryhmät, melua ja menoa riittää sielläkin.
    Ja samalla asuu kahdessa kodissa vaihtelevasti, eri vanhempien kanssa. Bonuksena vielä aikuisten riidat ja vieläpä hänestä.
    Lapsi kuulee, näkee ja kokee, vaikka me aikuiset luulemme, ettei lapsi mitään ymmärrä.
    Mitenkä me aikuiset itse käyttäytyisimme, jos joutuisimme samaan tilanteeseen.
    Stressaantunut lapsi riehuu ja hakee huomiota, tai on kiltisti hiljaa sulkeutuneena, eikä stressaa aikuisia.
     
  13. Ap Vierailija

    Kirjoitinkin viimeksi, että lapsen äiti olisi halunnut, että kuskaamme häntä kolmessa eri harrastuksessa. Emme ole tähän suostuneet. Yksi harrastus riittää mielestämme tuon ikäiselle. Monet pienet koululaiseni omalla luokallani ovat uupuneita harrastusten määrästä, joten en haluaisi, että mieheni lapsi on samalla tavalla uupunut.

    Mitä tulee lapsesta riitelyyn, sitä koitetaan välttää. Lapsen asioista vanhemmat kiistelevät usein puhelimessa, jolloin lapsi ei ole läsnä.
     
  14. SNS Vierailija

    Vuosia vanha ketju, mutta tulin vain kommentoimaan, että vuonna 2019 Supernanny-ohjelma sitten rantautui Suomeen. Tästä tuskin tarvitsee olla ylpeä..
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti