Kun mies haluaa olla yksin juhannuksena

[Hämmentynyt (ap)]

Eilen otin härkää sarvista ja keskusteltiin asioita halki.

Näyttäisi nyt kuitenkin olevan niin, että mitään toista naista ei ole ja seurustelu jatkuu. Mies tietää nyt myös sen, että ensi juhannuksena on tiedossa isommat neuvottelut asian tiimoilta ja lopputulos voi olla toinen. Tänä vuonna mentiin tässä asiassa hänen ehdoilla.

Kurjaahan se on jos pitää pelätä että morsmaikku jättää jos sattuu haluamaan olla välillä yksikseen.

Voihan se olla, että teen tässä asiassa nyt virheen, mutta oma on sitten virheeni ja kun on vaan tämä yks elämä, niin.. eletään sen mukaan.

Jotkut tänne tulleista vastauksista olivat tosi hyviä ja ajatuksia herättäviä. Kiitos niistä!

 

[Silkkiperhonen]

Hyvä että pystyitte puhumaan asiasta! Antakaa suhteen nyt edetä omalla painollaan ja jutelkaa jatkossakin toiveistanne ja odotuksistanne. Valoisaa kesän jatkoa!

 

[Kannattaa luottaa]

Jo ensimmäisen viestisi perusteella minulle tuli fiilis, jonka kerroit toisessa viestissäsi. Eli hänelle on sattunut Juhannuksena läheisen itsemurah. Lisäksi hän itse sairautensa takia ajattelee varmasti kuolemaa konkreettisemmin kuin muut.

Erittäin läheinen lapsuudenystäväni teki itsemurhan ystävänpäivänä muutama vuosi sitten. Aloin saman vuoden lopulla seurustella mieheni kanssa. Kerroin kyllä miten ystäväni kuolema oli minut pysäyttänyt ja miten kamala tapahtuma se oli. Kun seuraavana ystävänpäivänä halusin olla yksin ja rauhassa ja laittaa puhelimenkin pois päältä, mies ei ymmärtänyt. Selitin etukäteen, että päivästä tulee vaikea minulle ja haluan pyhittää sen ystäväni muistolle. Olen huono puhumaan tunteistani, enkä itke muiden seurassa. Minulle oli tärkeää saada surra se yksi päivä. Mutta mieheni ei vaan ymmärtänyt. Väitti että petän tai valehtelen. Vannotti pitämään puhelimen auki ja lopulta soitteli koko ajan varmistussoittoja. Pilalle meni päivä, enkä hirveästi arvostanut häntä jälkeen päin. Olisin toivonut luottamusta ja arvostusta pyynnöilleni. Epäilyt olivat loukkaavia ja pistivät miettimään, ymmärtääkö mies minua lainkaan.