Kun mies loukkaa km:lla

[Loukattu]

Nyt on pakko kirjoittaa tänne, eihän tällaista kehtaa kenellekään kertoa. Mieheni suuttui minulle tänään pienestä asiasta (sanoin etti mua kiinnosta tulla kännäämään hänen kaverinsa synttäreille, kun en välitä ryyppäämisestä), ja huutoraivarin ja haukkumisen päätteeksi sanoi ilkeästi, että "oli hyvä että tuli keskenmeno, en tuollaisen kanssa lasta haluaisikaan". Huomasin, että oli ottanut pari olutta, mutta ei ollut missään tolkuttomassa kännissä.

Tuntui että juuri kun olin saanut itseni kasaan, edes jotenkuten, taas revittiin kappaleiksi. Puoleentoista tuntiin en ole muuta voinut kuin itkeä. Olen kerran jo eronnut, ja kyseessä on toinen liitto. Mun kohdalle näitä ilmeisesti poikkeuksellisen itsekkäitä, kovia ja empatiakyvyttömiä miehiä näyttää sattuvan. Ja tätä luulin kiltiksi, tunsin jo entuudestaan, ja tosiaan luulin, että tässä nyt sitten on mukava mies joka ei satuta.

Mitä sanotte... Tuntuu, että ei tällaista henkilöä voi enää rakastaa. Itselläni on ennestään yksi lapsi, ei enää niin pieni, ja hänkin kuuli tämän. Siitä tulee huono omatunto... Mitä kaikkea lapset joutuu kuulemaan näiden itsekkäiden s-ikamiesten takia!

Onko teidän muiden miehet jaksaneet tukea? Minulle herui ymmärrystä tasan viikon, mutta tässä oli nyt lopputulos...

 

[hohhoijaa]

ja vali vali vali, eiks ni? sussahan ei tietty mitää vikaa oo... :headwall:

 

[aloittaja]

Kiitos empatiasta, hohhoijaa. Jos noin nyppii toisten surut, olisit jättänyt vastaamatta.

 

[Micosa]

\

ja vali vali vali, eiks ni? sussahan ei tietty mitää vikaa oo... :headwall:

Vikaa taikka ei,todella törkeästi mies sanoi.

Ap:lle
Koettakaa jutella asiasta,saattaa olla että purkaa omaa pahaa oloaan.Vaikkakin rumilla sanoilla.Ehkä ei osaa tunteitaan näyttää toisella tavalla tuossa tilanteessa.

 

[taustalla]

Sanoipa ikävästi miehesi. Itse olen ehkä samanlainen kuin miehesi, sanoisin kaikkea tuollaista tyhjänpäiväiseksi luettavaa. Miehesi halusi vain loukata, koska oli itse loukkaantunut sinun sanoistasi, kun et halunnut tulla hänen kanssaan sinne synttäreille.
Olette varmaan jo selvittäneet koko jutun. Meillä on ukon kanssa vahva anteeksiantamisen kulttuuri, ei muuten oltais yhdessä enää. Ja olen kyllä kaikenlaista hirveää sanonut miehelle, ja hän minulle. Eli miehesi kommentti kuului niihin äkkipikaistuksissa sanottuihin juttuihin, jotka kannattaa painaa villaisella.
Jokaisessa liitossa on hetkensä, jolloin ei jaksaisi toista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että huominen saattaa olla parempi.

 

[anteeksi vai ei]

siis kyllä tulee karmea fiilis kun lukee tätä keskustelupalstaa...tuntuu että onko nykypäivänä enää empaattisia ihmisiä olemassa...jos joku haluaa purkaa mielipahaansa kirjoittamalla jos ei ole kenelle haluaisi puhua, niin sitten kirjoitetaan törkeyksiä perään...mielestäni miehesi toimi todella ajattelemattomasti, muutenkin aikuisten ihmisten pitäisi osata pitää rajat riitelyssäkin, milloin se puhdistaa ilmaa ja milloin mennään henkilökohtaisuuksiin...mielestäni toisen intiimiyttä koskevat asiat ovat erityisen arkaluontoisia kuten naisen tai miehen haluttomuus, keskenmeno, synnytys tai mikä vain vastaava...pitäisi aina muistaa että sano ja tee toiselle sitä mitä toivoisit itsellesi tehtävän...tuskinpa miehesikään haluaisi kuulla julmia kommentteja esimerkiksi erektiovaikeuksista tms...miehisyyttä loukkaavista asioista...

 

[aloittaja]

No joo... Aika dramaattinen oli tuo aloitukseni, semmoisella kamalalla hetkellä kirjoitettu. :snotty: Olen aika herkkä ja toooosi tunteellinen tyyppi, ja km. on niin tuore, siitä on pari viikkoa... Mies osaa tosiaan loukata sanoilla, olla viiltävän ilkeä. Osaan minäkin toki olla p.askamainen suutuspäissäni, mutta noissa tilanteissa, jolloin mies ilkeilee, yritän välttää provosoimista, koska en jaksa kuunnella tuontyyppistä, mistä kirjoittelin...

Mutta anteeksiantamisen kulttuuri on hyvä ajatus. Kyllähän täällä asia on jo sovittu ja anteeksi pyydetty ja annettu. Kiitos ja :hug: teille kanssakulkijat, oli kauhean lohdullista lukea kommenttinne!!! Hyvää kevättä toivotan!

 

[aloittaja vielä]

Hei, edellinen! Kirjoittelin viestiäni samaan aikaan kuin sinä, joten en ehtinyt nähdä kommenttiasi. Kiitos sinullekin! Olet oikeassa, ettei noilla tietyillä, mainitsemillasi asioilla pitäisi koskaan loukata. Olen yrittänyt miehelleni tätä sanoa, mies tottakai tajuaa tämän, mutta... en jaksa uskoa, että seuraavaa kertaa ei tulisi. Kerran loukkaamisen mallin oppinutta ihmistä on hyvin vaikea opettaa uusille tavoille. Itsehillinnän puutteestakin kai on kysymys. En toistaiseksi tiedä muuta ratkaisua, kuin se anteeksiantamisen kulttuuri. Tietysti keskustelemalla voi yrittää vaikuttaa, mutta se on pitkä tie...
:headwall:

 

[kuunkantaja]

Anteeksiantaminen on hyvästä ja tod.näk. oli pikaistuksissaan sanottu, mutta kyllä minusta miehesi kannattaisi mennä itseensä, koska tuollainen sanominen on niin sydänjuuriaan loukkaavaa, että sitä nyt yksinkertaisesti ei pitäisi sanoa. Vaikkei sitä oikeasti tarkoitakaan.

Ymmärrän hyvin alkuperäisen tunnereaktiosi, en itse kestäisi kuulla vastaavaa minäkään. Kannattaisi keskustella ehkä enemmän miehesi kanssa siitä, kuinka vaikea asia keskenmeno on sinulle ja että jos haluaa haukkua ja saada raivarit, niin ei kuitenkaan sohisi sinne missä ollaan vereslihalla.

Itse tapellessani osaan kyllä välttää vyön alle iskemistä, vaikka muuten pässi olenkin. Kun ei sitä oikeasti halua toista maan tasolle henkisesti saada kuitenkaan.