V
vieras
Vieras
...siis minulle.
Taas on niitä vaikeita päiviä, eikä mikään innosta.
Taustaa: Mulla 1 lapsi, avomiehellä 2 lasta, ei yhteisiä. Mä olisin aina halunnut enemmän lapsia ja tuon ainokaisen olen saanut aivan yksin, koskaan ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa odotuksen/lapsen kasvun onnen hetkiä. Mä haluaisin yhteisen lapsen mies ei. Parustelee lähinnä sillä, että on niin vanha (yli 40v) ja sillä, että niitä kaks jo on. Mulle ei vaan tuo yksi lapsi meinaa riittää. Järjellä ajateltuna minäkään en vauvaa enää halua, lapsi aloittaa koulun syksyllä ja on niin helppo(siis iso) ja nyt meillä miehen kanssa on kohtuullisesti rahaa ja pystytään tekemään kaikkea kivaa.
Toisinaan vaan alkaa painaa tuo toisen lapsen puute, vaikka meillä on siis kolme lomat ja viikonloput. Nytkin kun tuo 14v tyttö puukotettiin kuoliaaksi, niin minua vihloo sydämestä(ihan sen tytön perheen puolesta) ja myös siksi, että pelkään menettäväni tuon ainokaisen ja sittenhän minulle ei jää yhtään lasta/perillistä.
En myöskään pysty iloitsemaan kavereiden vauva-uutisista, etenkin kun kaveri saa kaksoset ja niistä olen aina salaa haaveillut.
Erota en miehestä halua, niin monta suhdetta oli ennen nykyistä ja tämä mies on juuri minulle sopiva, mutta katketuus painaa. Sekava olotila ja sekava sepustus.
Taas on niitä vaikeita päiviä, eikä mikään innosta.
Taustaa: Mulla 1 lapsi, avomiehellä 2 lasta, ei yhteisiä. Mä olisin aina halunnut enemmän lapsia ja tuon ainokaisen olen saanut aivan yksin, koskaan ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa odotuksen/lapsen kasvun onnen hetkiä. Mä haluaisin yhteisen lapsen mies ei. Parustelee lähinnä sillä, että on niin vanha (yli 40v) ja sillä, että niitä kaks jo on. Mulle ei vaan tuo yksi lapsi meinaa riittää. Järjellä ajateltuna minäkään en vauvaa enää halua, lapsi aloittaa koulun syksyllä ja on niin helppo(siis iso) ja nyt meillä miehen kanssa on kohtuullisesti rahaa ja pystytään tekemään kaikkea kivaa.
Toisinaan vaan alkaa painaa tuo toisen lapsen puute, vaikka meillä on siis kolme lomat ja viikonloput. Nytkin kun tuo 14v tyttö puukotettiin kuoliaaksi, niin minua vihloo sydämestä(ihan sen tytön perheen puolesta) ja myös siksi, että pelkään menettäväni tuon ainokaisen ja sittenhän minulle ei jää yhtään lasta/perillistä.
En myöskään pysty iloitsemaan kavereiden vauva-uutisista, etenkin kun kaveri saa kaksoset ja niistä olen aina salaa haaveillut.
Erota en miehestä halua, niin monta suhdetta oli ennen nykyistä ja tämä mies on juuri minulle sopiva, mutta katketuus painaa. Sekava olotila ja sekava sepustus.
