Toggle sidebar

Kun minulle oli tehty sektio, harkitsin itsemurhaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

auta

Vieras
Kivut olivat niin kauheat, että tosiaan harkitsin kun loppua ei näkynyt. Repivät jälkisupistukset kestivät 3 viikkoa ja buranaa vaan määrättiin, peräsuoli repeili ja tulehtui, kuseskelin housuihin ja yritin kestää kivut minuutti minuutin jälkeen koko 3viikkoa. Kukaan ei auttanut ja tuntui että minut olisi hakattu ja vähintään raiskattu. En voinut kävellä, hengittäminen sattui ja imetys ei onnistunut.

Mies toivoo uutta lasta ja asiat palasivat mieleeni. Haluan vielä toisen vauvan, mutta pelkään kuollakseni joutuvani taas sektioon.
Tämä sektio oli vielä "turhan takia". Eli virhearvion takia...kiitos vaan.
Itkettää, että mulle kävi noin :(

Mitä mun pitäisi tehdä, vai jäänkö suosiolla yksilapsiseksi. Alatiesynnytystä kun ei voi "luvata" minulle. Sektio on aina se kamala mahdollisuus. Miten suuri prosentti on joutua uudestaan sektioon.

Onko jotain synnytyspelkoisille jotka kokeneet karmean sektion?
En kykene mennä kuuntelemaan mistään "helpotus pelkosektioista" "synnytyspelkoisten" keskelle. Koska en varmaan pystyis olla hiljaa mitä ittelleen ehkä tekee ymmärtämättään... :(

AUTTAKAA!
 
Sinuna ottaisin yhteyttä omalle äitipolille jo nyt vasta raskautta suunnitellessasi. Kysyisin pääsisinkö pelkopolille keskustelemaan asiasta ihan kaksistaan kätilön kanssa.
 
Jäin ainoaksi lapseksi äitini hirveän synnytyksen vuoksi.
Sanoi että ei ole sen arvoista hajottaa itseään enää uudelleen.
Itsestä tuntuu että en halua ikinä synnyttää, jos haluan joskus lapsia niin pidän adoptiota aika varteenotettavans vaihtoehtona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Best Regards:
Minä en sinun sijassasi enää harkitsisi lapsia. Muuta en oikein osaa sanoa. Jotkut aisat vaan ovat liikaa.
Click to expand...

Miten suuri mahdollisuus mun on päästä alatiesynnytykseen? Jos on suuri niin uskallan paremmin ottaa riskin. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Best Regards:
Minä en sinun sijassasi enää harkitsisi lapsia. Muuta en oikein osaa sanoa. Jotkut aisat vaan ovat liikaa.
Click to expand...

Miten suuri mahdollisuus mun on päästä alatiesynnytykseen? Jos on suuri niin uskallan paremmin ottaa riskin. :(
Click to expand...

Ethän sä ole kertonut sektion syytä, miksi se tehtiin alunperin? Se kertoo paljon.

Mutta kyllä sun ihan todella kannattaa ottaa vaikka jo nyt yhteyttä sinne sun neuvolaan ja pyytää ohjeita miten pääsisit synnytyssairaalasi kätilön kanssa juttelemaan tästä. Niin, että mukana olisi sun paperit sektiosta ja mahdollisesti olisi pyydetty lääkärin kommenttia siihen miksi meni noin vikaan kaikki. Sitten, kun raskaus on ajankohtainen, pelkopolille.
 
Sun pitää kertoa hyvissä ajoin tuosta kipulääkkeiden puutteesta/tehottomuudesta, koska noin kipeä olit. Voisivat käyttä jotain muita? JOS siis sektioon edes joutuisit enää... Kai se alakautta synnytys on silti todennäköisempi vielä :)

Itsellä kokemus yhdestä kiireellisestä sektiosta. Aivan helvetinmoiset kivut leikkaukset jälkeen. Vähäb väliä hoitsut pistivät/antoivat myöhemmin suun kautta jotain Oxynestiä tai Oxycontia...nitä lie olivat. Pää sekaisin kuin käkikello, hiumasi niin pirusti, silmät ei pysyneet auki, oksetti kamalasti ja kivut ei lieventyneet yhtään. Kamalinta ol mennä vessaan, kun tuntui siltä, että sisuskalut repeäisivät joka askeleella. Lisäksi tosi kipeät jälkisupistukset kans....

Itse en halua enää ikinä raskaaksi. Itse raskaus oli kamala (jo alkuviikoilta runsaíta verenvuotoja vähän väliä) ja lopulta lapsi leikattiin rv25 lopussa. Onneksi on sentään terve! :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja MK:
Sun pitää kertoa hyvissä ajoin tuosta kipulääkkeiden puutteesta/tehottomuudesta, koska noin kipeä olit. Voisivat käyttä jotain muita? JOS siis sektioon edes joutuisit enää... Kai se alakautta synnytys on silti todennäköisempi vielä :)

Itsellä kokemus yhdestä kiireellisestä sektiosta. Aivan helvetinmoiset kivut leikkaukset jälkeen. Vähäb väliä hoitsut pistivät/antoivat myöhemmin suun kautta jotain Oxynestiä tai Oxycontia...nitä lie olivat. Pää sekaisin kuin käkikello, hiumasi niin pirusti, silmät ei pysyneet auki, oksetti kamalasti ja kivut ei lieventyneet yhtään. Kamalinta ol mennä vessaan, kun tuntui siltä, että sisuskalut repeäisivät joka askeleella. Lisäksi tosi kipeät jälkisupistukset kans....

Itse en halua enää ikinä raskaaksi. Itse raskaus oli kamala (jo alkuviikoilta runsaíta verenvuotoja vähän väliä) ja lopulta lapsi leikattiin rv25 lopussa. Onneksi on sentään terve! :heart:
Click to expand...

Jalkatarjonta, joka huomattiin vääräksi hälytykseksi.
Eli vauva oli oiekasti rt mutta lääkäri papereiden mukaan "ei ehtinyt tarkastaa tarjontaa"

Vaikka sektio sovittiin edellisenä aamuna...
 
Alkuperäinen kirjoittaja : /:
Toivuitko sä tosta fyysisesti miten? Kuulostaa aika hurjalta.

Ite en uskalla mennä ees paksusuolen tähystykseen ku pelkään et ne mokaa jotain : /
Click to expand...

3viikon jälkeen tuntui parannusta. 3kk jälkeen tunsin olevani "normaali"
Kierukan laitto kauhistuttaa, en halua että mua enää ikinä kosketaan sinne... :/
En tiedä uskaltaudunko. Mutta se, että se estää uuden raskauden=sektion saa minut taas haluamaan sen. Olisin halunnut 2 lasta ja kohta se ei enää ole mahdollista jos nytkään ja itkettää, kun en vaan pysty. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Oliko kyseessä suunniteltu sektio vai päädyttiinkö siihen kesken alatiesynnytyksen?
Click to expand...

Suunniteltu.
Click to expand...

No sitten ei varmaan auta kuin läpikäydä koko juttu pelkopolilla ja vaatia tietysti synnytystapa-arviossa varmistus asennosta jos epäselvää. Mutta jos tarjonta oli ainoa syy sektioille, niin todennäköisempää on varmaan alatiesynnytys seuraavaksi.
Ja jos jostain syystä menisi sektioon, tuo esille kaikki edellisen sektion aiheuttamat ongelmat jottai voivat jollain tapaa reagoida niihin. Ja ehdottomasti vahvempi lääkitys tarvittaessa.

 
Enpä ole muuten koskaan kuullut noin rajuista sektion seurauksista, ettei vaan olisi sairaalabakteeri päässyt tekemään tuhoja..?
Itsellä on molempien sektioiden jälkeen tullut haavatulehdus mutta ilman kipuja, punoitus oli ainoa mistä huomasin. Kuulemma sellainen kudostyyppi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Enpä ole muuten koskaan kuullut noin rajuista sektion seurauksista, ettei vaan olisi sairaalabakteeri päässyt tekemään tuhoja..?
Itsellä on molempien sektioiden jälkeen tullut haavatulehdus mutta ilman kipuja, punoitus oli ainoa mistä huomasin. Kuulemma sellainen kudostyyppi..
Click to expand...

Ei tulehtunut ollenkaan. Papereissakin luki "hyvin ja nopeasti parantunut haava" jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Oliko kyseessä suunniteltu sektio vai päädyttiinkö siihen kesken alatiesynnytyksen?
Click to expand...

Suunniteltu.
Click to expand...

No sitten ei varmaan auta kuin läpikäydä koko juttu pelkopolilla ja vaatia tietysti synnytystapa-arviossa varmistus asennosta jos epäselvää. Mutta jos tarjonta oli ainoa syy sektioille, niin todennäköisempää on varmaan alatiesynnytys seuraavaksi.
Ja jos jostain syystä menisi sektioon, tuo esille kaikki edellisen sektion aiheuttamat ongelmat jottai voivat jollain tapaa reagoida niihin. Ja ehdottomasti vahvempi lääkitys tarvittaessa.
Click to expand...

Esitin urheaa. Sairaalaväki varmaan luuli että olin paljon kivuttomampi kun sanoin "rauhassa" että tarvitsen lääkettä enkä hysteerisenä. Olin niin turtunut kipuun että haamuilin vaan.
Oikeasti vauva olikin sitten pää alaspäin, mutta ei kuulemma ehditty tarkastaa vauvan asentoa...

 
Oletko varma, ettei tuossa ollut jotain psyykkistä taustalla? Siis hengittäminen vaikeaa ja tuo kaikki muu... En pahalla kysy. Mihin sua sattui? Haavaanko? Saitko levätä tarpeeksi, nostelitko? Suoliongelmat ummetuksesta varmaan, oliko sulla lääkettä siihen?

Ei ole pakko vastata mutta jäin vain miettimään että miksi sulla on noin kurjasti mennyt kaikki, todella pahan kuuloista. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko varma, ettei tuossa ollut jotain psyykkistä taustalla? Siis hengittäminen vaikeaa ja tuo kaikki muu... En pahalla kysy. Mihin sua sattui? Haavaanko? Saitko levätä tarpeeksi, nostelitko? Suoliongelmat ummetuksesta varmaan, oliko sulla lääkettä siihen?

Ei ole pakko vastata mutta jäin vain miettimään että miksi sulla on noin kurjasti mennyt kaikki, todella pahan kuuloista. :/
Click to expand...

En usko, ennen vauvan syntymää olin onnen kukkuloilla ja kun kivut hävisivät olin taas iloinen oma itseni. Rakkaus vauvaan alkoi myös heti.
Hengittäminen sattui "säteillen" käsiin varmaan makaamisen takia veikkaan.
Sain levätä. Sattui nimenomaan kohtuun, ei oikeastaan itse uloimpaan haavaan paljoakaan...

En tajunnut pyytää ummetuslääkettäkään kun olin oikeasti kivusta ihan turta.
Lääkärikin sanoi mulle jotain tämän tyylistä "tsi hyvin olet toipunu leikkauksesta" ja vielä kehui kuinka me nuoret naiset parannutaan nopeasti :o

Olin niin turta etten valittanut enkä mitään.
Supistuksen tullessa huusin, mutta kätilö/lääkäri ei tainnut kertaakaan sattua kohdalle juuri sillon... Olin tosi sekaisin myös(ilmeisesti lääkkeistä ms) ja jatkuva oksetus piti hiljaisena...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko varma, ettei tuossa ollut jotain psyykkistä taustalla? Siis hengittäminen vaikeaa ja tuo kaikki muu... En pahalla kysy. Mihin sua sattui? Haavaanko? Saitko levätä tarpeeksi, nostelitko? Suoliongelmat ummetuksesta varmaan, oliko sulla lääkettä siihen?

Ei ole pakko vastata mutta jäin vain miettimään että miksi sulla on noin kurjasti mennyt kaikki, todella pahan kuuloista. :/
Click to expand...

En usko, ennen vauvan syntymää olin onnen kukkuloilla ja kun kivut hävisivät olin taas iloinen oma itseni. Rakkaus vauvaan alkoi myös heti.
Hengittäminen sattui "säteillen" käsiin varmaan makaamisen takia veikkaan.
Sain levätä. Sattui nimenomaan kohtuun, ei oikeastaan itse uloimpaan haavaan paljoakaan...

En tajunnut pyytää ummetuslääkettäkään kun olin oikeasti kivusta ihan turta.
Lääkärikin sanoi mulle jotain tämän tyylistä "tsi hyvin olet toipunu leikkauksesta" ja vielä kehui kuinka me nuoret naiset parannutaan nopeasti :o

Olin niin turta etten valittanut enkä mitään.
Supistuksen tullessa huusin, mutta kätilö/lääkäri ei tainnut kertaakaan sattua kohdalle juuri sillon... Olin tosi sekaisin myös(ilmeisesti lääkkeistä ms) ja jatkuva oksetus piti hiljaisena...
Click to expand...

:/

Tosi kamala tarina sulla kyllä. Kiitos kuitenkin kun jaksoit vastailla ärsyyntymättä mun kysymyksiini. :) Olen itse entinen pahasti synnytyspelkoinen ja jotain omia ideoitani voisin kertoa, jos niistä sulle olisi vaikka jopa hyötyä.

Sinuna kävisin yrittäisin nyt päästä sen äitiysneuvolasi terkan kautta synnytyssairaalaan kätilön kanssa juttelemaan. Tai vaikka yksityiselle gynelle, kätilöpalvelujakin muistelisin että on yksityisellä puolella nykyään..? Pitkä keskusteluaika, sun paperit mukaan ja kaikki mikä meni vikaan, käsitellään.

Sitten kun raskaus alussa, tuon edeltävältä käynniltä saadun lausunnon kanssa pian pelkopolille lähetettä. Sinne keskustelemaan useaan otteeseen ja suunnittelemaan etukäteen, miten missäkin tilanteessa sun kohdalla toimitaan. Hyvä kipulääkitys, vatsantoimintaa auttavat lääkkeet jne; kaikki ylös ranskalaisilla viivoilla. Plus sitten se tietenkin, että sun toive on alatiesynnytys jos se vain on mahdollista.

Mä en oikein usko, että sulla mitenkään harvinaisen huonosti olisi itse sektio mennyt, yleensä niistä kyllä mainitaan. Musta tuntuu, että se jälkihoito on ollut luvattoman huonoa, ei ole osattu kysyä oikeita asioita eikä ole ollut tähtäimessä se synnyttäneen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaan pikainen kotiuttaminen "pois jaloista". Tuota psyykkistäkin puolta tulisi siinä samalla käytyä läpi, kun sanoit että tunsit pahoinpidellyksi itsesi. Se ei missään nimessä saisi mennä niin, tai se olotila ei ainakaan saisi jatkua muutamia hetkiä pidempään.

 
Miksi mies tahtoo toisen lapsen? - Jos tahtoo, hoitihan hän öisin vauvaa, että sait nukuttua, hoitihan? Hoitihan hän vauvaa päävastuullisena iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, hoitihan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Minulle sektio oli ihana kokemus. Reuhkasin pitkin käytäviä ilman Panadolia kummempaa kipulääkettä jo 14 tuntia leikkauksesta!
Click to expand...

No kiva kun kerroit :o
Luuletko että tuo auttaa?! Onnee sulle vaan...
Click to expand...

Hoitohenkilökunta kyllä käskee syömään kipulääkkeitä siksi, että ne myös estää tulehduksia. Ihan sama sattuuko vai ei. Hyvin vaikeaa uskoa, että sais olla ottamatta lääkkeitä, jotka kuuluu osaksi leikkauksen jälkihoitoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
Miksi mies tahtoo toisen lapsen? - Jos tahtoo, hoitihan hän öisin vauvaa, että sait nukuttua, hoitihan? Hoitihan hän vauvaa päävastuullisena iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, hoitihan?
Click to expand...

Hoiti ja hoitaa edelleen ihan 50-50 sillon hoiti varmaan 99%.
Tottakai. Ihan selvä juttu.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa