kun nainen on henkisesti uskoton

[Petetty]

Olemme 3 vuotta vanha avopari, nainen minua huomattavasti nuorempi. Suhteemme alussa nainen kertoi "vilkkaasta" parisuhde elämästään avoimesti, pettämisestä, työpaikkaromansseista yms. Nämä olivat suuria kynnyskysymyksiä lähteä suhteeseen mutta uskoimme molemmat tunteisiimme ja halusimme.

Viime kuukaudet ovat olleet "viileämpiä", pitkiä työpäiviä, henkistä poissaoloa, kunnes naiseni kertoi ihastuneensa työkaveriinsa. Hän vakuuttaa ettei mitään ole tapahtunut muuta kuin juttelua, mutta myöntää samalla että olisi voinut tapahtua jollei hän olisi pistänyt pistettä asialle.

Tunnen itseni petetyksi ja olen lopettamassa suhteen. Hän haluaisi jatkaa, vakuuttaa ettei vakavaa ollut ja viittaa muihin ongelmiin. Hän tekee kaikkensa, kuuntelee, on läsnä ja vakuuttaa rakkauttaan. Mitä tehdä ? Kannattaako yrittää ? Voiko uskoa ?

 

[problemoss]

Tunnen itseni petetyksi ja olen lopettamassa suhteen. Hän haluaisi jatkaa, vakuuttaa ettei vakavaa ollut ja viittaa muihin ongelmiin.

Mihin muihin ongelmiin nainen viittaa? En oikein ymmärrä, että millaista ongelmanratkaisua se on, että nainen flirttailee vieraan miehen kanssa ja hakee sieltä itsetunnon kohotusta, kehuja ja huomiota. Eihän parisuhde ole sellainen, että ongelmat ratkaistaan parisuhteen ulkopuolella tuolla tavoin, vaan nimenomaan eikös sen puolison pitäisi olla se, jolle ensi sijassa ongelmista puhutaan? Jos avovaimollasi on ongelmia esim. huonon itsetunnon kanssa, niin se asia pitäisi selvittää terapeutin luona, jollei hän itse kykene muuttamaan käytöstään. Jos hänellä on läheisriippuvuutta, seksiriippuvuutta tms, niin ne ovat myös terapeutin hoitoa vaativia asioita, jos hän ei itse pysty käytöstään muuttamaan.

Ehkä kannattaisi antaa hänelle joku tietty aika muuttaa käytöstään. Esimerkiksi töistä suoraan kotiin ja panostamista omaan parisuhteeseen sen sijaan, että ollaan iltakaudet "ylitöissä". Nykymenosta on nimittäin pieni askel varsinaiseen pettämiseen. Jos on ongelmia, niistä kannattaa avoimesti jutella. Myös omista toiveistaan, yhdessä tapahtuvasta vapaa-ajan vietosta yms. kannattaa myös jutella, että mitä kumpikin oikein haluaa. Jos avovaimosi ei kykene elämään tavallista arkielämää, niin sitten on sinun asiasi miettiä, että onko hän liian menevä ja huikentelevainen sinun kaltaiselle miehelle, joka haluaa tavallista ns. normaalia uskollista parisuhdetta.

 

[tietäjä]

Jättäisin hänet, hän ei tule pystymään uskollisuuteen.

 

[Wizard]

Itse en uskaltaisi panostaa moiseen naiseen. Kokemuksia on riittävästi tullut elettyä.

 

[-mellikki-]

Höö... elämä on valintoja. Ajatukset on ajatuksia, sitoutuminen on tekoja.

En mä vaan kerro miehelleni, että ajattelen toisia. Kerran vuoteen suunnilleen koen jonkinsortin ihastuksenkin.

Tiedän tasan tarkkaan, että ne ihastumiseni tuntuvat kivalta vatsanpohjassa, saavat tilaamaan kampaaja-ajan, kenties hankin uusia vaatteita. Ja sen kaiken saan pitää (paitsi että vaatteet menee muodista, hiukset kasvaa pois mallista - ja niistä perhosistakin jää vain muisto) ja elämäni pysyy hyvin uomassaan.

Mieheni ihastuu myös - tosin hän tekee sen hieman läpinäkyvämmin, yleensä mielenkiinnon kohteen nimi ainakin tulee tutuksi.

Mutta koska olemme sitoutuneet, luvanneet tiettyjä asioita toisillemme, jatkamme yhdessä. Luottaen. Eikä näistä puhuta - ei meidän kesken, eikä ihastuksen kohteelle. Itseäni muistutan, että juuri näitä perhosia tunsin myös mieheni kohdalla, silloin vuosikymmen sitten. Joskus jopa yhä tunnen sen mitä tunsin häntä kohtaan silloin... mutta sekin menee ohi. Lupaukset säilyy.

Jos on kovasti kokematon näiden tunteiden edessä, voi luulla, että ne tulee ottaa vakavasti. Että TUNNE on jotain, mikä muuttaa kaiken ja jota pitää totella. Kaikki ei sitä opi, vaikka kuinka pitkään eläisivät. Ja parisuhteissa tulee kriisejä, se miten ne ratkaistaan ja mitä niistä opitaan on se, mikä sitä parisuhdetta rakentaa.

 

[Eikös tuo]

Höö... elämä on valintoja. Ajatukset on ajatuksia, sitoutuminen on tekoja.

En mä vaan kerro miehelleni, että ajattelen toisia. Kerran vuoteen suunnilleen koen jonkinsortin ihastuksenkin.

Tiedän tasan tarkkaan, että ne ihastumiseni tuntuvat kivalta vatsanpohjassa, saavat tilaamaan kampaaja-ajan, kenties hankin uusia vaatteita. Ja sen kaiken saan pitää (paitsi että vaatteet menee muodista, hiukset kasvaa pois mallista - ja niistä perhosistakin jää vain muisto) ja elämäni pysyy hyvin uomassaan.

Mieheni ihastuu myös - tosin hän tekee sen hieman läpinäkyvämmin, yleensä mielenkiinnon kohteen nimi ainakin tulee tutuksi.

Mutta koska olemme sitoutuneet, luvanneet tiettyjä asioita toisillemme, jatkamme yhdessä. Luottaen. Eikä näistä puhuta - ei meidän kesken, eikä ihastuksen kohteelle. Itseäni muistutan, että juuri näitä perhosia tunsin myös mieheni kohdalla, silloin vuosikymmen sitten. Joskus jopa yhä tunnen sen mitä tunsin häntä kohtaan silloin... mutta sekin menee ohi. Lupaukset säilyy.

Jos on kovasti kokematon näiden tunteiden edessä, voi luulla, että ne tulee ottaa vakavasti. Että TUNNE on jotain, mikä muuttaa kaiken ja jota pitää totella. Kaikki ei sitä opi, vaikka kuinka pitkään eläisivät. Ja parisuhteissa tulee kriisejä, se miten ne ratkaistaan ja mitä niistä opitaan on se, mikä sitä parisuhdetta rakentaa.

Seksilelu, jota käytetään navan alapuolella???

 

[alkuperäinen]

on tilanne, lopettaako vai jatkaako. Kiitos kuitenkin asiallisista viesteistä. On hienoa, että on terveesti ajattelevia ihmisiä. Elämä jatkuu pettäjillä ja petetyillä

 

[Lillukka.]

Maailma on pullollaan ihania ihimisiä. Avoliitto, avioliitto, sormus sormessa. Mikään näistä ei ole ehkäisyväline ihastumisia vastaan. Jos toinen on kuitenkin sitoutunut liittoon, ohittaa hän ihastuksen kuin dietillä oleva leivoksen. Tosin, jos minä tuntisin värinöitä toista miestä kohtaan, pitäisin suun supussa enkä näyttäisi tunteitani, en miehelleni, enkä ihastumisen kohteelle.

 

[Miuske]

Tunteilleen ei kukaan voi oikein mitään. Joskus voi uskollisessakin suhteessa oleva ihminen ihastua, vaikka suhteessakaan ei olisi mitään vikaa. Se on vain inhimillistä. Sen sijaan teoistaan ihminen voi aina päättää, eli antaako ihastumisen johtaa tekoihin vai ei. Sinun naisesi on päättänyt olla uskollinen sinulle, ja minusta se on ainoa mikä tässä lopulta merkitsee.

 

[Toripolliisi]

Juttu nimittäin olisi uskomaton jos vaimoni sanoisi että olin uskoton, mutta ollessani koko ajan kuvittelin, että hommissa olit sinä...

 

[Ntt]

Tämän päivän vastaukseni alkavat näköjään lauseella "Kirjoitin tuonne toiseen ketjuun...."

No niin kirjoitin. Nimittäin, että ihastumisille ei kukaan voi mitään, niitä tulee ja menee, käskemällä et niitä tee etkä kieltämällä estä. Ne ovat normaali asia, joita sattuu ihmiselle tuon tuosta, toiselle tiheämmin kuin toiselle, mutta joka tapauksessa.

Ei niissä mitään kummallista ja kamalaa ole. Ei mitään elämää kummempaa.

On ihan eri asia, mitä niiden kanssa tekee. Sille vasta voi jotain. Vasta siitä osuudesta voi ketään syyttää.

Sinulla ei ymmärtääkseni ole siis kummemmin aihetta mistään syyttämiseen. Relax!

Pitemmin tuon saman voi lukea viereisestä ketjusta, olikohan "Auttakaa" tai jotain, kuten myös muiden vastaukset samaan asiaasi kääntöpuolelta katsottuna.

Yleensä ihminen ihastuu helposti itseensä tai elämäänsä väsyneenä. Se on kuulemma tila, jonka kohdalla voisi yhtä hyvin tulla uskoon tai ruveta poliittisesti radikaaliksi. Sattuman kauppaa, mikä kolahtava ärsyke silloin osuu kohdalle, ihminen vai hyvä markkinointipuhe. Siinä tilassa kuulemma etsii kuitenkin ulospääsyä jostain siihen asti olleesta, mikä tuntuu pahalta. Mutta kyllä ihastuminen niin yleistä on ihmisen elämässä, ettei siitä kannata suurta stressiä repiä, kenenkään.

Tulevat ja menevät ohikin, ja vähemmän messuttuina ja pöyhittyinä aina kai nopeammin.

 

[Ntt]

"Ihastuminen" se ketju näköjään olikin nimeltään. Ja niitä on täällä ennestään jo mon-ta! Kannattanee selailla ja ihan vaan rauhoittua ennen tuomarin ja poliisin tilaamista paikalle. Odottaa, että savu hälvenee ja asiat saavat normaalimmat mittasuhteet.

 

[Toripolliisi]

En oikein ymmärrä miten sen voi tehdä.
Uskon , että miehet itse mukaan lukien ajattelevat viehättävän naisen tavatessaan ajattelevan, millainenhan nainen mahtaisi olla sängyssä, liekö tuo pettämistä vai vain vilkasta mielikuvitusta...

 

[Toripolliisi]

Että vaatii tosi kovaa luonnetta jos mukava nainen "Emmanuelia" tansittaessa hieroo niskasta ja pitäisi sanoa, että "äiti" tämmösessä tapauksessa on käskenyt tulla heti kotia....