Kun odotitte ensimmäistänne millaisia ajatuksia teillä oli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja karoline76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

karoline76

Aktiivinen jäsen
08.05.2007
2 983
0
36
Odotitteko kenties jompaa kumpaa ja millä "syyllä" ?
Pystyitkö nauttimaan läpi raskauden vai pelottiko kenties jossain välissä?
Käytitkö raskautta tekosyynä kenties joihinkin "temppuihisi" ?
Pelkäsitkö synnytystä?
Entäpäs tulevaa vauvaa? sen hoitoa? tai "särkymistä" ? pelkäsitkö?
Muutuiko nämä kaikki "pelot" todeksi vai unohditko kaiken kun sait vauvan syliin ekaa kertaa?
 
oi sitä onnea, kunnes rakeneultra antoi aihetta pelkoon, ja miettimään keskeytystä, vaikka vauvan liikkeet jo tuntuivat. silloin jo vasta oma vauva mahassa tiesin kuinka lapsia hoidetaan, kuinka 2v kiukuttelijan olisi osattava käyttäytyä kaupassa yms. onneks on paiskautunu totuus vastaan kolmen alle kouluikäisen äitinä.. mutta nyt tiedän että en voi oikein murrosikäisen temppuihin olla avuksi/tietää kuinka niiden kanssa toimitaan.
 
mä itte odotin tyttöö... ja vaan siksi kun mä pelkäsin sitä pientä pippelii... no tytöin sain =) eka raskaudessa ei pelottanu mikään.. laitan nuoruuden ja hulluuden piikkiin ;) syytin kaikesta raskauttani jopa sitä et "jouduin" syömään joka päivä karkkia ja herkkuja.... synnytystä en pelännyt en vaan osannut mutta sitten kun se alkoi myönnän.. pelko hiipi persuuksiin ... Vauvaa luulin pelkääväni kun tiesin miten pieniä ne on en ehkä särkymistä mutta hoitamista miten siitä selviän.... synnytys meni ainoana asiana hätäsectioon ja se pelko osoittautui todeksi MUTTA muuten unohdin kaiken muun...
 
Toivottiin kovasti tyttöä, en tie miks, saatiin poika. Pelkäsin synnytystä ihan tajuttomasti, oli kamala tarve puhua siitä kaikkien jo synnyttäneiden kanssa, mutta kukaan ei kertonut mitään. Vauvanhoitoa en jännittänyt, ajattelin että olin hyvin kokenut ja taitava, kun mulla oli niin monta pikkusiskoa ja serkkuja joita olin vauvasta asti hoitanut.
No, raskautta en voinut oikein käyttää tekosyyksi mihinkään, koska olin niin väsynyt koko odotuksen, että oikeastaan töiden jälkeen nukuin koko illan ja sit viel aamuun asti.
 
odotin tyttöä ja sen sain, koska olen vähän meedio.
ei pelottanu mikään, miten sitä ois mitään osannu pelätä?
raskaus oli aivan ok, en temppuilut mitenkään.
synnytystä en osannut pelätä, mutta arvaa pelkäsinkö jo tokalla kertaa, kaikkia komplikaatiooita. neloselta pelko oli jo aika kova.
vauvaa odotin innolla, olin joustava sen suhteen, kuka sieltä tulee.
ei ekaa odottaessa mitään osannu pelätä, kaikki oli niin jännää ja uutta ja ihanaa. ja rakastuin välittömästi pieneen, antaisin vieläkin vaikka käteni lasteni puolesta.
 
En ole vielä synnyttänyt.
Kumpaakaan ei erityisemmin odotettu, rakenneultrassa saatiin tietää todennäköinen sukupuoli.
Välillä on pelottanut että mitä jos jokin syöminen ei olekaan ok tai miksi vauveli ei nyt liikukkaan tms, mutta aika vähän oikeastaan.
En ole käyttänyt raskaana oloa mihinkään temppuihin, voin erittäin hyvin, ravaan päivittäin reippailla lenkeillä koiran kanssa kolme kertaa, siivoan normaalisti, ja korjaan autoa tarvittaessa ilman sen enempiä ja nukun yöni hyvin ja pyrin syömään terveellisesti. (Karkinhimolle ei välillä vaan voi minkään)
En pelkää synnytystä, en ole oikeastaan ajatellut asiaa ollenkaan, menee miten menee.
En pelkää vielä ainakaan vauvan hoitoakaan, kaikki tarvittava ja vähän tarpeetontakin on hommattu jo ajat sitten ja aina löytyy apuja ja neuvojia jos ongelmia tulee.
Laskettuun aikaan kolme viikkoa.
 

Yhteistyössä