Kun oman lapsen seura ei kiinnosta+parisuhde ongelmaa

[HuonoÄiti?]

en tiedä miten aloittaa, mitä sanoa, mutta tiedän, että jotain pitää nyt tehdä.
Arki on yhtä kaaosta, uhmaa, huutoa, hermojen menetystä. Lapsi on 2v5kk, mikään ei kelpaa kaikesta pitää vääntää ja tapella.
Parisuhde, mikä parisuhde? Voin sanoa, että on mies ja lapsi, mutta parisuhteesta en voi puhua.
Ei ole oikeastaan mitään tukiverkostoa, minulla ei ketään kelle puhua pahasta olosta ja lapsellekkin saa kaitsejaa hyvin harvoin. Yhteistä aikaa ei ole eikä itsellä kiinnostusta sitä kauheasti viettää, mielummin vietän aikani kavereiden kanssa.
Minua ei huvita olla lapsen kanssa, en jaksa tapella. Minua ei huvita lähteä kokoperheenä mihinkään (eipä meillä kyllä ole sellaisia juttuja mistä kaikki 3nauttisivat) kun kaikki päättyy kuitenkin huutoon ja tappeluun.
Mä en tiedä enään mitä mä teen, oon ihan hukassa ja ahdistunut ajatuksesta ja olosta että en jaksa oman lapseni seuraa. Kun muut äidit sanovat, että lapsi on parasta mailmassa ja sitten tietää mitä on välittäminen ja rakkaus niin mulle nousee vaan päähän ajatus, että paskat, yhtä helvettiä tää on.
Lapsi oli toivottu ja haluttu ja rakastan kyllä häntä, mutta en jaksa enään.

 

[Karju]

Oiskohan käynyt näin, että lapsi on vienyt vauvana kaiken huomion ja parisuhde on jäänyt oman onnensa nojaan. Nyt kun tarvittaisiin parisuhteen kantavaa voimaa ja yhteistä panosta, niin sitäpä ei olekaan käytössä vaan parisuhde on rapistunut. Suosittelen teille, että jos saisit lapsen vähäksi aikaa, vaikka edes yhdeksi yöksi, esim. äidillesi hoitoon ja pistäisitte parisuhteen remonttiin. Toimiva parisuhde antaa voimia myös arkeen ja lapsen kasvatukseen. Ette varmaan ole ainoita, joille on käyny noin.

 

[tytönjapoikienmamma]

Neuvolan kautta perheneuvolaan?

 

[HuonoÄiti?]

On, nimenomaan on käynyt noin, että lapsi on vienyt kaiken huomion. Kaikki eletään lapsen kautta, varsinkin mies. Loppuvuodesta puhuttiin parisuhteesta paljonkin ja molemmat totesivat, että ei jaksa enään tehdä mitään ja tarkoitus oli erota...tässä nyt vieläkin notkutaan yhdessä.
Kun sanon miehelle, että tarvittais yhteistä aikaa niin hänen mielipide on se, että tälläistä se on muillakin ja tää nyt vaan on tämmöstä kun lapsi on pieni. Mun mielestä se ei mee ihan noin, jos nyt jo parisuhde rapistuu niin vaikeampi sitä on paikata mitä kauemmin erkaannutaan.

 

[Karju]

On, nimenomaan on käynyt noin, että lapsi on vienyt kaiken huomion. Kaikki eletään lapsen kautta, varsinkin mies. Loppuvuodesta puhuttiin parisuhteesta paljonkin ja molemmat totesivat, että ei jaksa enään tehdä mitään ja tarkoitus oli erota...tässä nyt vieläkin notkutaan yhdessä.
Kun sanon miehelle, että tarvittais yhteistä aikaa niin hänen mielipide on se, että tälläistä se on muillakin ja tää nyt vaan on tämmöstä kun lapsi on pieni. Mun mielestä se ei mee ihan noin, jos nyt jo parisuhde rapistuu niin vaikeampi sitä on paikata mitä kauemmin erkaannutaan.

Kyllä, nimenomaan hyvin yleistä lapsiperheissä. Mielenkiintoista, että teillä on näinpäin, et sulla on tarve korjata parisuhdetta. Minusta se on yleisempää, että äiti on se, joka unohtanut parisuhteen taka-alalle. Ei kai teidän kuitenkaan PIDÄ toimia kuin muut, vaan olisi ihan terveellistä ottaa kaksikeskistä aikaa, kos ette pysty kolmistaan rentoutumaan ja viihtymään yhdessä.

 

[HuonoÄiti?]

Niin, ei kai tarvi toimia kuten muut. Mä oon yrittänyt ehdotella kaikkia kahdenkeskisiä juttuja, et käytäs vaikka joskus viihteellä yhdessä, ei kiinnostusta. Yritin ehdottaa, että jos ostettas lapsenhoitoo (esim. MLL) jotta saatas yhteistä aikaa kun meidän molempien vanhemmat asuu melko kaukana ja ovat kiinni töissään (lapsi ei oo vieläkään ollu ikinä yökylässä) mutta mies ei vastannut mitään ja taas yhden tappelun tuoksinnassa sai sitten sanottua ettei halua vierasta hoitaan. Ei se mustakaan kivaa ole, mutta mä pitäisin tärkeenä toimivaa suhdetta, ei se lapsi varmasti rikki mene vaikka sitä joku vieras hoitaisikin.
Ei olla lapsen syntymän jälkeen käyty ulkona (siis viihteellä) kertaakaan yhdessä. Mä en enään jaksa tätä.
Seksikin olis tosi kiva juttu, mutta ihan mahdotonta kun lapsi nukkuu samassa huoneessa ja herää aina jos jotain yrittää. Nekin kerrat lapsen syntymän jälkeen voi laskea yhden käden sormilla kun on jotain harrastettu.

 

[Karju]

Olen tuntenut olevani itsekin aika kiintynyt lapsiin ja haluan viettää heidän kanssa yhteistä aikaa, mut ei mulla nyt miehes kaltaista (pakko)kiintymystä ole, ettei voi lasta toisen hoitoon antaa. Haluaako miehes, että sä hoidat kokoajan lasta vai hoitaako mieheskin? Ja miten paljon? Jos hoitovastuu jää sulle, ni ehkä miehes ei tajua miten raskasta lapsen hoito voi olla, varsinkin jos parisuhde rakoilee pahasti. Eikös teillä seksin harrastaminen sitten onnistu jossain toisessa huoneessa, ettei lapsi häiriinny/valveudu teidän touhuistanne?

 

[HuonoÄiti?]

Mies nimenomaan hoitaa lasta. Jopa enemmän kuin minä. Teen vuorotyötä joten nyt töihinpaluun jälkeen melkein päävastuu on isällä. Ja siis mun ongelma on parisuhteen lisäksi se, että en jaksa viettää aikaa lapsen kanssa, enkä miehen. Lähden iltaisin mielummin omiin menoihin kuin jään kotiin kökkimään miehen kanssa kun ei ole mitään sanottavaakaan. Molemmat touhuaa omiaan, ei ole kotona mitään yhteistä tekemistä mikä kiinnostaisi.
Lapsi huutaa ja heräilee muutenkin öisin teki jotai tai ei.

 

[Karju]

Mies nimenomaan hoitaa lasta. Jopa enemmän kuin minä. Teen vuorotyötä joten nyt töihinpaluun jälkeen melkein päävastuu on isällä. Ja siis mun ongelma on parisuhteen lisäksi se, että en jaksa viettää aikaa lapsen kanssa, enkä miehen. Lähden iltaisin mielummin omiin menoihin kuin jään kotiin kökkimään miehen kanssa kun ei ole mitään sanottavaakaan. Molemmat touhuaa omiaan, ei ole kotona mitään yhteistä tekemistä mikä kiinnostaisi.
Lapsi huutaa ja heräilee muutenkin öisin teki jotai tai ei.

Miehelläs ei ole mitään menoja? Jospa saisit sen houkuteltua lähtemään käymään jossain, ettei olis niin paljoa lapsen kanssa ja sä saisit sit enemmän aikaa lapselles. Mitäs te sitten viikonloppuisin teette tai sun vapaapäivinäs? Eikö miehes käy töissä?

 

[HuonoÄiti?]

Mies käy normaalisti päivätöissä. Viikonloput on vapaata molemmilla. Yleensä vaan ollaan tai käydään kaupoilla ja ne reissut päätyy sitten aina siihen huutoon ja tappeluun. Mies harvemmin käy omissa menoissaan, ei kuulemma kiinnosta käydä enää viihteellä ja eikai sitten jaksa? harrastaa mitään ihmeellistä.