V
vieras
Vieras
Olet pyöritelly mielessäni psykoterapiaa, onkohan oikea vaihtoehto tilanteeseeni?
Olen parisuhteessa, hyvässä sellaisessa. Mies on aivan ihana, huomaavainen ja rakastava. Silti mä epäilen häntä, jostain mitä ei edes ole. Epäilen, että hänellä on joku toinen, että hän haluaa muita naisia, että hän jakaa huomiotaan enemmän muille kuin mulle jne. Nuo on mun pelkoja, pahimpia sellaisia. Siksi niitä pyörittelenkin mielessäni, ja jossittelen.
Mun ympäriltä on hajonnut kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa. Ei mitään pysyviä. Vanhempien eroja toisensa jälkeen, uusista ja taas uusista puolisoista, muuttoja paikasta toiseen. Epävarmuutta, luootamuksen puutetta, kaikkea mitä lapsi/nuori tarvitsee, se minulta on puuttunut. Ja nyt sitten pelkään, että myös tämä oma liittoni hajoaa, väistämättä jossain vaiheessa. Haluan luottaa, ja pystyä elämään sananmukaisessa merkityksessä. En halua pelätä.
Psykologilla olen käynyt muutaman kerran, mutta en koe siitä olleen mitään apua. Haluaisin keskittyä huonoon itsetuntooni ja sen parantamiseen. Sekä elämään itseni kanssa ja luottamaan. Psykologilla raapaistaan vaan vähän pintaa ja puhutaan tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka itse ymmärrän että lapsuus ja nuoruus on minuun jättänyt jälkensä. Joten niistä asioista tuntisin tarvetta puhua, ja etsiä sieltä ratkaisuja.
Vaikeaa on. Ja kokemuksia/neuvoja kuulisin mielellään. Kiitos.
Olen parisuhteessa, hyvässä sellaisessa. Mies on aivan ihana, huomaavainen ja rakastava. Silti mä epäilen häntä, jostain mitä ei edes ole. Epäilen, että hänellä on joku toinen, että hän haluaa muita naisia, että hän jakaa huomiotaan enemmän muille kuin mulle jne. Nuo on mun pelkoja, pahimpia sellaisia. Siksi niitä pyörittelenkin mielessäni, ja jossittelen.
Mun ympäriltä on hajonnut kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa. Ei mitään pysyviä. Vanhempien eroja toisensa jälkeen, uusista ja taas uusista puolisoista, muuttoja paikasta toiseen. Epävarmuutta, luootamuksen puutetta, kaikkea mitä lapsi/nuori tarvitsee, se minulta on puuttunut. Ja nyt sitten pelkään, että myös tämä oma liittoni hajoaa, väistämättä jossain vaiheessa. Haluan luottaa, ja pystyä elämään sananmukaisessa merkityksessä. En halua pelätä.
Psykologilla olen käynyt muutaman kerran, mutta en koe siitä olleen mitään apua. Haluaisin keskittyä huonoon itsetuntooni ja sen parantamiseen. Sekä elämään itseni kanssa ja luottamaan. Psykologilla raapaistaan vaan vähän pintaa ja puhutaan tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka itse ymmärrän että lapsuus ja nuoruus on minuun jättänyt jälkensä. Joten niistä asioista tuntisin tarvetta puhua, ja etsiä sieltä ratkaisuja.
Vaikeaa on. Ja kokemuksia/neuvoja kuulisin mielellään. Kiitos.