Kun omat ajatukset ahdistaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olet pyöritelly mielessäni psykoterapiaa, onkohan oikea vaihtoehto tilanteeseeni?

Olen parisuhteessa, hyvässä sellaisessa. Mies on aivan ihana, huomaavainen ja rakastava. Silti mä epäilen häntä, jostain mitä ei edes ole. Epäilen, että hänellä on joku toinen, että hän haluaa muita naisia, että hän jakaa huomiotaan enemmän muille kuin mulle jne. Nuo on mun pelkoja, pahimpia sellaisia. Siksi niitä pyörittelenkin mielessäni, ja jossittelen.

Mun ympäriltä on hajonnut kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa. Ei mitään pysyviä. Vanhempien eroja toisensa jälkeen, uusista ja taas uusista puolisoista, muuttoja paikasta toiseen. Epävarmuutta, luootamuksen puutetta, kaikkea mitä lapsi/nuori tarvitsee, se minulta on puuttunut. Ja nyt sitten pelkään, että myös tämä oma liittoni hajoaa, väistämättä jossain vaiheessa. Haluan luottaa, ja pystyä elämään sananmukaisessa merkityksessä. En halua pelätä.

Psykologilla olen käynyt muutaman kerran, mutta en koe siitä olleen mitään apua. Haluaisin keskittyä huonoon itsetuntooni ja sen parantamiseen. Sekä elämään itseni kanssa ja luottamaan. Psykologilla raapaistaan vaan vähän pintaa ja puhutaan tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka itse ymmärrän että lapsuus ja nuoruus on minuun jättänyt jälkensä. Joten niistä asioista tuntisin tarvetta puhua, ja etsiä sieltä ratkaisuja.

Vaikeaa on. Ja kokemuksia/neuvoja kuulisin mielellään. Kiitos.
 
mene sielunhoitoterapeutille, suosittelen. Usko puhdistaa rakkaudellaan yhdessä terapian kanssa juuriaan myöten eli ihan lapsuudesta asti ja jo kohdun ajoista asti. Ei ole hölynpölyä tää, se auttaa. Hankalampaa on, jollei usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, mutta jos uskot, saat avun mainitsemastani lähteestä. Eli tässä yhdistyy sekä maallinen apu että Taivaallinen. Siunausta ja voimia tilanteeseesi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
mene pois täältä uskontyrkyttäjä!!! tänne ei saa tulla vaahtoamaan uskonasioista!

Itse et anna mitään neuvoa, voisitko yrittää?? Sanon sen avun, jonka tiedän auttaneen monia. Anna sinä niitä ohjeita, joita voit antaa. En tyrkytä, kuten sanoin, jos uskoo...
ja sinullekin toivotan Siunausta! Se on aina parempi kuin kirous!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja apua pyytävä:
mene sielunhoitoterapeutille, suosittelen. Usko puhdistaa rakkaudellaan yhdessä terapian kanssa juuriaan myöten eli ihan lapsuudesta asti ja jo kohdun ajoista asti. Ei ole hölynpölyä tää, se auttaa. Hankalampaa on, jollei usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, mutta jos uskot, saat avun mainitsemastani lähteestä. Eli tässä yhdistyy sekä maallinen apu että Taivaallinen. Siunausta ja voimia tilanteeseesi!

Kiitos ehdotuksestasi.

En halua kuitenkaan "sotkea" tähän uskontoa. Mä uskon Jumalaan, mutta toivon saavani apua muualta.
 
Uskoisin että pitempiaikaisesta terapiasta olisi hyötyä. Usein vanhat asiat pääsee nousemaan pintaan kun asiat on muuten hyvin. Itsellänikin rikkinäinen lapsuus ja oma avioero takana, ja vasta kun kohtasin nyksän ja asiat alkoi olemaan mallillaan ja elämä vakiintui, tuli todella pahoja ahdistuskohtauksia ja masennuskausia. Ihmismieli lienee rakennettu niin, että nuo asiat pysyy taustalla kunnes niitä oikeasti jaksaa alkaa käsitellä, kun on muuten asiat kunnossa. Tsemppiä avunhakemiseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Uskoisin että pitempiaikaisesta terapiasta olisi hyötyä. Usein vanhat asiat pääsee nousemaan pintaan kun asiat on muuten hyvin. Itsellänikin rikkinäinen lapsuus ja oma avioero takana, ja vasta kun kohtasin nyksän ja asiat alkoi olemaan mallillaan ja elämä vakiintui, tuli todella pahoja ahdistuskohtauksia ja masennuskausia. Ihmismieli lienee rakennettu niin, että nuo asiat pysyy taustalla kunnes niitä oikeasti jaksaa alkaa käsitellä, kun on muuten asiat kunnossa. Tsemppiä avunhakemiseen!

Mulla nämä myös on tulleet siinä vaiheessa, kun suhde vakiintui, saatiin lapsi jne. Mutta nämä ajatukset ja tunteet on jatkuneet jo monta vuotta. Olen yrittänyt kaikkeni, jotta saisin työnnettyä pois pelkoni ja epäilyni, mutta ei onnistu. Ulkopuolista apua tarvitsen, toivottavasti se auttaisi.
 
Ei kai noihin asioihin löydy nopeaa ratkaisua. Mietin ite, että soittaisinko ajan mtt:hen. Kun on todettu tämä ahdistuneisuushäiriö, mutta ite en oikein tahtonut asiaa hyväksy. Lääkkeitä en hasluaisin syödä. Terapia on jäänyt ja taas alkaa ahdistaa.....jne. Maailma tuntuu uhkaavalle. Pelkään lasteni puolesta. Pelkään siis että maailma jotenkin vahingoittaa lapsiani jne. Tunnen olevani huono ja epäonnistunut äiti vaikka parhaani olen yrittänyt.....sellasta se on. Mulla taasen oli alkoholistivanhemmat ja jouduin pitämään lapsena kaikesta huolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Ei kai noihin asioihin löydy nopeaa ratkaisua. Mietin ite, että soittaisinko ajan mtt:hen. Kun on todettu tämä ahdistuneisuushäiriö, mutta ite en oikein tahtonut asiaa hyväksy. Lääkkeitä en hasluaisin syödä. Terapia on jäänyt ja taas alkaa ahdistaa.....jne. Maailma tuntuu uhkaavalle. Pelkään lasteni puolesta. Pelkään siis että maailma jotenkin vahingoittaa lapsiani jne. Tunnen olevani huono ja epäonnistunut äiti vaikka parhaani olen yrittänyt.....sellasta se on. Mulla taasen oli alkoholistivanhemmat ja jouduin pitämään lapsena kaikesta huolta.

En haluakaan nopeaa ratkaisua, haluaisin että oppisin tässä elämään asian ja menneisyyteni kanssa. En anna itselleni ikinä anteeksi, jos parisuhteeni kaatuu tämän vuoksi. Ei ole miehen kiva kuunnella jatkuvaa epäilystä ja kyselyjä, hän ei anna minkäänlaista aihetta mihinkään, on maailman paras ja rakastavin mies. Ja minä käyttäydyn kuin pahainen kakara, ja epäilen hänen jokaista sanaansa ja tekoaan. :(
 
Onko tämä aihe jotenkin väärä, vaikea, tai jotain..? Vai miksei kukaan ota minkäänlaista kantaa? Onko täällä muita keillä samansuuntaisia ongelmia? Vai olenko aivan pipipää? :(
 
Sun on varmaan otettava ensin yhteyttä mielenterveystoimistoon. Ite käyn nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja tuntuu et voisi jatkaa vaik kuin kauan, tuntuu hyvälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Sun on varmaan otettava ensin yhteyttä mielenterveystoimistoon. Ite käyn nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja tuntuu et voisi jatkaa vaik kuin kauan, tuntuu hyvälle.

Minkälaista se käytännössä on? Mitä asioita puhutte, kuinka kauan kerrallaan? Minkä hintaista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Sun on varmaan otettava ensin yhteyttä mielenterveystoimistoon. Ite käyn nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja tuntuu et voisi jatkaa vaik kuin kauan, tuntuu hyvälle.

Minkälaista se käytännössä on? Mitä asioita puhutte, kuinka kauan kerrallaan? Minkä hintaista?

Meitä on 7 hengen ryhmä. Ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, miltä kenestäkin tuntuu, puidaan ja kenessä herättää mitäkin tunteita, käydään läpi ja haetaan itse kukin sitten vastauksia. Pari tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yksityinen ja 35 ? kerta. Saan kelan kuntoutustuen siihen niin itelle jää maksettavaa vajaa 15?. Siis ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA, suosittelen. Kaikille tekis hyvää! Mulla on yleinen ahdistuneisuushäiriö.

 
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Sun on varmaan otettava ensin yhteyttä mielenterveystoimistoon. Ite käyn nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja tuntuu et voisi jatkaa vaik kuin kauan, tuntuu hyvälle.

Minkälaista se käytännössä on? Mitä asioita puhutte, kuinka kauan kerrallaan? Minkä hintaista?

Meitä on 7 hengen ryhmä. Ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, miltä kenestäkin tuntuu, puidaan ja kenessä herättää mitäkin tunteita, käydään läpi ja haetaan itse kukin sitten vastauksia. Pari tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yksityinen ja 35 ? kerta. Saan kelan kuntoutustuen siihen niin itelle jää maksettavaa vajaa 15?. Siis ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA, suosittelen. Kaikille tekis hyvää! Mulla on yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Ok, kiitos! Itse en kyllä haluaisi mitään tuollaista ryhmätapaamista, sen verran ahdistavia ja kipeitä asioita lapsuudessa/nuoruudessa, ja vaikea on puhua edes yhdelle tuntemattomalle (eli terapeutille).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanni:
Sun on varmaan otettava ensin yhteyttä mielenterveystoimistoon. Ite käyn nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja tuntuu et voisi jatkaa vaik kuin kauan, tuntuu hyvälle.

Minkälaista se käytännössä on? Mitä asioita puhutte, kuinka kauan kerrallaan? Minkä hintaista?

Meitä on 7 hengen ryhmä. Ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, miltä kenestäkin tuntuu, puidaan ja kenessä herättää mitäkin tunteita, käydään läpi ja haetaan itse kukin sitten vastauksia. Pari tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yksityinen ja 35 ? kerta. Saan kelan kuntoutustuen siihen niin itelle jää maksettavaa vajaa 15?. Siis ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA, suosittelen. Kaikille tekis hyvää! Mulla on yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Ok, kiitos! Itse en kyllä haluaisi mitään tuollaista ryhmätapaamista, sen verran ahdistavia ja kipeitä asioita lapsuudessa/nuoruudessa, ja vaikea on puhua edes yhdelle tuntemattomalle (eli terapeutille).

Joo ymmärrän tunteesi. Mullekin oli kauhistus et pitäisi porukassa avautua. Enää en edes lähtisi yksilöterapiaan niin hyvä porukka meillä on ja nyt jo surraan kun ensi syksynä loppuu tapaamiset. Kaikki tuetaan ja kannustetaan toisiamme, välillä sanaharkkaakin mut kuuluu asiaan, kun arkoja asioita pulpahtaa pintaan. Terapiassa oppii näkemään asioita aivan uudelta kantilta, en lakkaa kehumasta niin hyvää tehnyt...

 

Yhteistyössä