Kun pitäis olla onnellinen...

[äiti hulluksi tulossa?]

Mikähän mussa on vikana, kun vajaa 3viikkoinen vauva kainalossa ja pitäis kaiken järjen mukaan olla onnesta soikeena enkä mä tunne oikein mitään, paitsi väsymystä ja epämääräistä surua.
Synnytyksen jälkeen ei oo ollu ruokahaluja, väkisin pitää syödä ees jotain että kestää tolpillaan, kahvia sen sijaan menee pannukaupalla.
Mitään muuta en viitsis tehdä kuin vauvalle pakolliset syötöt ja vaipanvaihdot, istuisin vaan muut ajat netissä surffaillen, kun ei jaksa millään tarttua imuriin eikä tiskiharjaan. Ulkoilukaan ei huvita vaikka sää mitä mainioin. :/

Ja kun joku kysyy että miten oot jaksellu, sanon vaan että "ihan hyvin, pikkasen vaan väsyttää"...

 

[ihan normaalii]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Baby_blues

 

[No]

Synnytyksen jälkeinen masennus, baby blues? Juttele tuosta neuvolassa.

 

[Mies28v.]

Synnytyksen jälkeistä masennusta??

 

[Mies28v.]

Äh. Kerkesit ensin

 

[jassåå]

niin,kyllä tuo kuulostaa aikalailla samanlaiselta mitä mulla oli alussa... se meni kyllä ohi, ja kesti varmaan1.5kk. Mut jos ei sulla rupee helpottamaan,niin suosittelen ihan lääkärillä käyntiä.

 

[ei]

sitä joo ole onnensa kukkuloilla kun on ihan sekaisin ja pihalla kaikesta ja aivan kuolemanväsynyt. Alkoi helpottaa tuossa kun vauva alkoi nukkua paremmin 6kk. Yritä selvitä hengissä, muuta en osaa sanoa.

 

[z]

Ihan ekaksi: onnittelut vauvastasta.

Niin kuin tuossa jo useampaan kertaan tulikin, kyseessä voi olla baby blues, joka onneksi on yleensä ohimenevä ja lyhyt ilmiö.

Itse muistan, kun tulimme sairaalasta kotiin, niin aloin hillittömästi itkemään. Ehkä itkin helpotusta, kun synnytys oli ohi, mutta toisaalta itkin sitä, että tähänkö sitä on tultu. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin kuvitelmat vauvallisesta elämästä voivat olla jotenkin utopistisia. Ekat viikot ainakin tuntuvat siltä, ettei voi mitään muuta kuin imettää, vaihtaa vaippaa ja siivota kotia.

Toivotaan, että miehesi osaa ja pystyy nyt antamaan sinulle tukea ja kun hän tulee iltaisin kotiin, niin vaadi oma aikasi. Hän on tietysti väsynyt töistään, mutta silti äidille pitäisi suoda ainakin 1/2 tunnin täysin oma aika heti, kun isukki astuu taloon. Näiden hetkien ansiosta minä jaksoin.

Kun rutiinit kehittyvät, niin muutaman viikon päästä arki tuntuu helpommalta ja pääsette liikkelle ihmisten pariin. Näin päivätkin sujuvat mukavammin.

 

[Hei,]

soitathan heti tänään neuvolaasi ja pyydät ajan juttelemaan? Jonkin asteista baby bluesia tuo on, ei välttämättä masennukseen asti menevää kuitenkaan. Neuvolasta auttavat kyllä.
Onko sinulla puolisoa? Jutteehan hänellekin että saat apuja kodinhoidossa.

Vauvan syntymä on niin mullistava asia ja hormonimyrskyt joillain aivan valtavia. On normaalia ja ihan hyväksyttyä.

Iso halaus sinulle!

 

[vieras]

Tuota baby bluesia veikkaan minäkin. Se tulee melkein ihan jokaiselle. Imetyshormonit sekoittaa pään :/ Kyllä se helpottaa 1-2 kuukauden päästä, jos ei, niin sitten epäilisin ihan masennusta. Kannattaa kuitenkin kaikin keinoin yrittää ehkäistä sitä pahinta oloa eli ihan väkisin tekee jota mistä muistaa, ainakin ennen, nauttineensa, tapaa kavereita, käy kävelyllä, shoppailee, lukee hyvää kirjaa tms

 

[Toinen vaihtoehto]

nettiriippuvuus

 

[Juu]

Hän on tietysti väsynyt töistään, mutta silti äidille pitäisi suoda ainakin 1/2 tunnin täysin oma aika heti, kun isukki astuu taloon. Näiden hetkien ansiosta minä jaksoin.

Mä sanoisin että ei ehkä kannata tuupata vauvaa töistätulijalle heti kun hän pääsee ovesta sisään, koska sillä hetkelllä se töissäkävijä on työn ja työmatkan jäljiltä rasittuneimmillaan koko päivänä, ja hermo kireimmillään ei ole paras mahdollinen lapsenhoitaja.

Totta kai sille kotona olijalle pitää suoda se oma aika, mutta mun mielestä on ainoastaan älykästä antaa työmatkalaisen huokaista vaikka ihan vaan vartti-puoli tuntia ja syödä vaikka välipala jos lounaasta on pitkä aika. Sitten jaksaakin viihdyttää vauvaa niin että kotona olija saa levätä. Useimmat rutinat lastenhoidosta mitä oon työkavereilta kuullu on juuri siitä kun vauva lyödään syliin heti ovella pitkän työpäivän jälkeen ja sanotaan että tos on, sun vuoro hoitaa.

Kotona olijalle se pieni odottelu ei varmasti ole mahdoton järjestää.