""Minusta ""eraan"" tulkinnassa ei ollut mitaan hienoa. Vertaaminen lapsen haluun menna kouluun oli mielestani kerrassaan alyton. Ainoa lause, josta olen samaa mielta oli, etta ihmista ei voi syyttaa tunteistaan.""
On totta, että lapsen halu mennä kouluun on täysin eri asia, kuin että parisuhteessa rakkaus loppuu.
Mut selityksenä yhtä typerä, kuin ""ei huvita"" on ""en rakasta"". Puetaan jotenkin hienompaan muotoon vaihtamalla sanan paikalle ""rakasta"". Minusta se, että asia on siinä pisteessä, et kommunikoidaan sillä ""rakastan-en rakasta""-tasolla, on jotenkin lapsellista.
Ap: n tapauksessahan mies ei tuntunut tehneen mitään ratkaisua, vain ilmoittaa että ""ei rakasta"". Ap:han voi kertoa sitten jäikö mies norkoilemaan, vai pakkasiko laukkunsa ja lähti-sanansa mittaisesti.
Noita on kuultu vaan niin paljon- että mies sanoo ettei rakasta- viikon päästä taas ehkä rakastaa- kahden viikonpäästä rakastaa jonkin verran mutta on ihastunut toiseen, on henkisesti ""rikki"" ja jumissa jne. Välillä rakkaus onkin vain kiintymystä, välillä tykkäämistä. Hohhoijaa,
Sysää vain toisen niskaan sen, että on ajautunut väärän puolison kanssa kimppaan, tai mahdollisesti on löytänyt toisen ja yrittää olla ""rehellinen"" että saisi yönsä nukuttua.
Sitten otetaan aikalisää ja laitetaan myös se kumppani aivan ylikierroksille, sillä ihmeellisen dramaattisella tavalla ilmaista tunteensa jonain korkeampaana totuutena.
Minua ihmetyttää muutenkin se ""rakastaminen"", kun ihmiset toitottavat sitä niin tosissaan. Rakkaus tunteena on kuitenkin niin häilyvä, ja vain sen rakastavan ihmisen oma asia. Tällä tarkoitan sitä, että rakkauden tunne voi syntyä alunperinkin täysin ilman rakkauden kohteen omaa ansiota, Mitä sitä toiselle sysäämään sen jälkeenkään? Pian se rakkauden ilmaisu on kuin joku helvetin säätiedotus, ja pian sillä ei ole mitään merkitystä.
En ikinä sanoisi kenellekään miehelle, että rakastan häntä esim. jotta mies alkaisi kanssani kimppaan. En myöskään sanoisi miehelle että ""en rakasta"" siinä vaiheessa kun haluan erota.
Kyllä pitää olla muitankin syitä. Esim: kommunikointi, harrastukset, elämänarvot ja suunnitelmat, tunteista korkeintaan kemioiden toimivuus ja huumorintaju.
Osaan minä rakastua tykönäni, mutta mitä se kenellekään kuuluu. Ei siihen voi vedota.
En halua myöskään itse kuulla moista kenenkään suusta kovin helpolla.
Minusta rakkaus tunteena voi vaikuttaa omiin tekemisiin, mutta houkutella joku muu ihminen tekemään elämänratkaisuja ohimenevän tunteen takia- ei hemmetti.
""Eiko meilla jokaisella ole oikeus rakkauteen? Mina en ainakaan haluaisi jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka ei minua rakastaisi. Minusta eroamisessa tunteiden kuoltua ei ole mitaan lieroa. Ikavaa se toki on, mutta kukapa sellaista ilkeyttaan tekisi.""
Ei ehkä ilkeyttään. Ja kukapa haluaisi olla jonkun kanssa joka ei rakasta- ainahan se on parempi olla rehellinen.
Mutta monet ei ole. Monet ihmiset vain käyttävät rakkauskorttia kuin ässää hihasta- se viimeinen solvaus, tai ultimaattinen palkinto. Riippuu onko jäänyt riidassa tappiolle ja joku toinen kiikarissa.
""Viimeinen kappale oli jo typeryydessaan vertaansa vailla. Miten ihmeessa voi antaa leput ihmiselle, jolla ei enaa ole tunteita? Eiko han ole jo tehnyt paatoksen jattamisesta?""
Ei aina. Jotkut ihmiset eivät osaa päättää, vaan sysäävät kumppanille vastuun. ilmoittavat vain että rakkaus on loppu ja odottavat sitten nöyränä hallituksen päätöstä. Ap:n tapauksesta en tiedä.
Kerrompa yhden stoorin. Mulle tuli kerran varattu mies kahden viikon tuntemisen jälkeen sanomaan, että rakastaa minua. Nimenomaan käytti sanaa ""rakastaa"".
Oli kuin tulisilla hiilillä ja näytti että pyörtyy rakkaudesta.
No, kysyin että mitäs vaimosi tähän tuumaa.
Hän sanoi että aikoo joka tapauksessa jättää hänet, huonosti on mennyt jo kauan aikaa.
Käskin jättää vaimon ensin, mutta en takaa että meistä tulee mitään.
Jonkun ajan päästä mies tuli järkyttyneenä luokseni: ""Minä tein sen, kerroin vaimolle""
Ai että on toinen kiikarissa? Ei, kun että ei rakasta. Hän oli ns.rehellinen.
Ei tullut mitään, mutta vaimon kanssa ovat vieläkin yhdessä.
Näin vaimoa tapauksen aikana, oli laihtunut, kurja , masentunut, tukka pesemättä.
Ei mies jättänyt naistaan, vaikka oli rakkaus loppu. Oli vain suunta hukassa, ja harkinta-ajan jälkeen ilmeisesti suunta taas löytyi.
Voin kuitenkin kuvitella että vaimo on ollut aivan pää pyörällä. Se että kumppani ""ei rakasta"" on kuitenkin sellainen henkilökohtainenkin isku, ja se sanotaan tahallaan provokaatiomielessä. Oikea päätös voidaan tehdä jämptimmin, jos sellainen olisi taustalla. Minusta se on jotenkin rumasti ja epämääräisesti sanottu. On minullekin sanottu niin. Ja viikonpäästä mies ei halunnutkaan erota.
Siitä alkoi todella raastava on-of suhde, välillä rakasti välillä ei. talossa tunnelma oli aina sen mukainen, missä kohtaa miehen rakastamiskäyrä kulloinkin sattui olemaan.
No, noiden kokemusten jälkeen tulin siihen tulokseen, että en anna kenenkään manipuloida tai pelata minua puhumalla ""rakkaudesta"" suuntaan tahi toiseen.
Lemppasin on-offinkin. Näytin että sillä on oltava seuraukset kun mulle niin sanoo. Joko rakastaa tai ei, joko on rehelline tai ei, mutta kun jotain sanotaan, niin se on parempi sanoa tarkoituksella.
