Hae Anna.fi-sivustolta

Kun sisin myrskynä vaahtoaa

Viestiketju osiossa 'Runopuu' , käynnistäjänä Kultakuu, 17.09.2014.

  1. Kultakuu Vierailija

    Tähtein taika taivaankannen vieritse lennähtää tuikkien sateisena, ja aika pysähtyy - elämän kuumin värähdys lävistää hetken - ja ääni helähtää - siellä missä sisin myrskynä vaahtoaa - on syntisen pimeää hellyyttä, eikä tovia voi unohtaa - se kalvaa muistin lonkeroita ikuiseen - niin kauan kunnes kukka kasvaa yllä kummun.
     
  2. soijasoi Vierailija

    Äänetön sointu on kaikuna kosketus ikuisuuteen - väreilyä - mikä on jäänyt muistoksi ajasta, jota ei ehtinyt elää isossa pamauksessa, missä kaikkeus kohosi eikä saavuttanut äärettömyyttä ennen kuin järjestys palautui. Jäi äänetön sointu ja se kaikuna kohoaa omaan kehoon - tinnitus jatkuu ikuisuuteen ja hukkuu unetomuuteen - on yö ja hiljaisuus soi.
     
  3. kellotsoi Vierailija

    Pohjaton korkeus koskettaa taivaankannen kaarta, missä ylhäällä heillä on hyvä olo ja kaiken takana on rakkaus, mistä kumpuaa kumisevan harjun huimaus kaikkialle niihin tutkaimiin, jotka etäisinä tunteina lyövät elämälle sanat, eivätkä ne ole omia, vaan muiden virittämiä muistoja, joita aivoin ei voi omiksi arvata, vaan ikäpolvien virittämiksi ansoiksi kehoon - ja siellä ne osaten nielevät elämää pitkittäviä osasia, joista rakentuu eläimellinen värikkyys kultaisten verhojen taakse mukautumaan uuteen tuloon - elämä on kuoleman katkos, eikä toisinpäin. Niin lyhyt on ihmisen muisti, ettei edellisen polven kärsimys kosketa, koska ikuisuus on taivaankannen takana.
     
  4. kertosäe Vierailija

    Lintujen siivin sukeltautuu syvyyksiin hän ja nousee kala suussaan ylös ilmoihin jättäen umpeutuvan haavan kuroutumaan samaksi mitä ennen iskua oli ikiaikainen taistelu, joka jatkui niissä kaikissa muodoissa joita oli säästynyt väliajaksi kuolemasta muistuttamaan elämän kierroksen olevan lyhyt tovi kaikkeuden kalkin laskeuduttua pölynä sitomaan menneet ajat nykyisyyteen mihin kukaan ei enää toivonut tulevaksi mutta syntyi toisten tahdosta uusimaan virheet joihin kaikki olivat aina sortuneet samoin kuin hän, joka nousi ylös ilmoihin jättäen umpeutuvat haavan kuroutumaan. Hän ei enää lentänyt, vaan uinui levossa ja hän lauloi lumesta, joka lämmitti sielua mullan alla, missä oli hyvä olla pakkasta paossa ikuisuuden syövereissä.
     
  5. mammamia Vierailija

    Suljen mieleni sokkelot olemaan luonasi silloin, kun olet hellässä syleilyssä toisen käsivarsilla odottamassa hänen sykäyksiään suurin toivein tulevasta kaipuusta mitä jäät kylvämään kuvitellen ansainneesi sen arvokkuuden, jonka arvelet heijastuvan omiesi silmiin muistuttamaan siitä miten olet noussut häikäisemään korkeuksiin kohonneen vieraan helmoihisi uskoen tarinoiden olevan totta elämäsi lopun ajan lohduksi.
     
  6. runokuu Vierailija

    Poljento poikamainen muistojen häpeä silloin kun piti olla mies vei ohi onnen kiskot kohti taivalta taittamaan tuntematta sitä mikä oli kauniin kuoren alla odottaen eloa kumppanin kiihkoon mikä ei syttynyt sylissä materiaan missä herkin viesti odotti viettinä aiemmilta polvilta väsymättä antamasta tulta hehkuvaa kuin sinistä liekkiä lerkkimään kupista kuumaa juomaa kuin raivoisa härkä taistelijan verta puhkaistessaan viime esteen osoittamasta neitseellistä hyvyyttä herkeämättä hellyyteen.
     
  7. ällänlällä Vierailija

    Kallein kilistin kaulassa, kuljen kellojen kilinässä, laulan hallelujaa hoilaten, lomailun vilinässä, maailman kauneimmilla tuoleilla, veljeilen kullan lailla, näillä hienoilla lännen mailla, odotellen laihaa lohtua, helteisen kultaiseen kulkuun, taivalta tulevaa tallaamaan, tulvan multaamaan peltoon - siell´ lepään.
     
  8. kovaluu Vierailija

    Kukkien kiihko karistaa kaikki kuumotukset kauaksi kesäiseksi kikkaraksi koko pikku kaikkeuden kadotukseen eikä kookkainkaan kukkoilija kie'u kuin kolme kertaa kuin käki koivikossa kukkuen kaikille kohtaloksi koituvat kierrot kaukaiseksi kuuksi ikuisuuksien kiidossa kuohuina kukoistavalle kaarelle keksimään kikan kaihtaa koo keveäksi kirjaimeksi - kokoan kaiken
     
  9. siniusva Vierailija

    Yksin pimeässä ilman valoa sinisessä usvassa odottamassa tulisieluja taivaan lahjoina puhumaan onnesta mitä ei silmin voi nähdä eikä korvin kuulla siksi sitä toinen voi pohtia miksi kuvitella vaikka tietää hän mihin asetti ansansa muiden astua kivisellä polulla pehmeästi varpain kuin tonttu hiipien kohti kaukaisista galakseista tullutta ääntä mistä tusinan tutkaimen avulla saatiin tietoa avaruuden toisten ulottuvuuksien hämäristä kuvitelmista arvuutella vihreiden olioiden oikeutta olla rauhassa paikassa mihin kukaan ei voi kuin tuntein kulkeutua muutettuaan olomuotoaan sinisen usvan tulisieluksi - makujen maailman tuntojen tulkiksi.
     
  10. puro Vierailija

    Ylhäältä valuvavana alas pientä uomaa sukellan suureksi juonteeksi maan helmaan taipaleella meren aavaa väreilyä kohtaamaan pisarana kuin hiekanjyvä aavikolla lentämään sinne missä ei ole muotoa muille kuin tuulen pieksemille porrastuksille aaltoina valumaan tasapainoon luontoa kunnioittavaan kekoon särkymään muuksi sitten kun myrsky ulvoo ja hengetön puhaltaa itseensä tyynen toistamaan saman mitä ennen koettiin silloin aikoina leppoisina muistojen silittämässä tarinoinnissa hänestä joka oli syntyjään syvien tuntojen tuntija seurassa missä eli kylmäkiskoisin henkäys mikä oli asettunut kivien sekaan uneksimaan laulusta lamauttavasta laihaksi lahjaksi lohtuna lihavien leiriin - ylensyövien suureen saliin ylimmälle orrelle vetenä valumaan janoaville.
     
  11. ovi Vierailija

    Ovi on avoin jollei ole lukittu kuin taivainen portti hänen kaltaisiltaan tuskaansa koko ajan kantavilta ikuisesti vaikenevilta sisäisen muurinsa rakentaneilta hillityiltä aina toisten oletusten mukaan käyttäytyviltä tunnollisesti muiden asioita ajavilta oman etunsa unohtavilta liehittelijöiltä jotka puhuvat yhteisestä hyvästä hamuten koko ajan itselleen lopulta etua kaikesta minkä irti saavat toisten heikkouksista vailla omantunnon tuskaa niistä taloudellisista eduista joista nauttivat aikansa ennen kuin saavat raskaimman paasin kumpunsa ylle muistuttamaan siitä onnesta elävien sielujen aikoina ennen kuin rauhoittuivat taakkansa alle lepäämään ikuisuudessa kivikuormansa lukitsemana säpissä olevan uksen taakse.
     
  12. käsi Vierailija

    Olen alamaisilleni ihailun kohde ja kohotan käteni puolisoni tavoin vilkuttamaan kämmen avoimena samoin kuin ennen teki hän joka kykeni hurmaamaan kokonaisen kansan siihen oloon mistä pystyi luovimaan yli kannasten kaukaisten kohti itäisiä rikkauksia maan sisäisiä varantoja paikkoihin joista niitä ei voi nostaa kuin älyllisesti kaikkein teknisimpien keksintöjen avulla ihmiskunnan valioiden käyttöön odottamaan yläluokkaisen hovin kristallinkirkasta tulevaisuutta kiellettyjen hedelmien pureksintaa mahonkisessa viileydessä nautintojen hurman kihinää aivoissa kaikkein arvostetuimmassa kauluslaattojen kultaisessa kimellyksessä timanttien kovuutta jäljentäen muistoksi omenaisesta yksinkertaisuudesta hopeoidulla lautasella.
     
  13. leuka Vierailija

    Leukava louskutus luo leveätä leipää laihaksi lohduksi leikkauksille lipevien laarien lisukkeeksi lennättämään lihavimmat lomille laiskottelemaan luulotellen lujasti loisten laahautuvan laittomuuksiin liittymällä lokeroihin luvattomiin liputtaen luvallista leijonaa laastaroituna lahkeisiin lukuisten lasisten levyjen luokse leijumaan lainatun liinan laskoksessa lakonisesti.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti