Kun sitä "väärää" miestä vaan ei saa pois mielestä, mitä ihmettä tehdä?

[Surullinen Sanna]

Niin. Olen aviossa, pitkään ollut, omat ongelmamme ja noin poispäin,mutta päällisin puolin menee hyvin. Kulissit on kunnossa siis. Minä vaan olen ihastunut, rakastunut toiseen mieheen, ollut jo vuosia. Tämä toinen on sinkku jolla on aikuinen lapsi. Mulla on ollut suhdekin tämän toisen kanssa ja mieheni tietää siitä, antoi mulle anteeksi lopulta. Nyttemmin minulla ei ole mitään sutinaa tähän toiseen,mutta näemme kuukausittain töistä johtuen. Omia lapsia mulla ei ole enkä niitä tähän sekavaan elämään voisi kuvitellakaan. En ole enää mikään teini.

En vain saa millään tätä toista miestä pois mielestäni. Alan olla aika tympiintyntyt omaa liittooni joka natisee liitoksissaan. Oma mies ei enää kiinnosta yhtään. Hän haluaisi jatkaa, kuten minäkin, mutta milläs taikasauvalla saat tunteet kääntymään omaan mieheeni. Onko sellaista olemassakaan?

Tämä väärä mies on vienyt multa niin jalat alta jo ajat sitten, sellainen "miehinen mies" jolle nainen on nainen isolla N:llä. Nyt vasta vanhemmalla iällä tajuan tuon asian merkityksen.

Miten ihmeessä te muut pystytte elämään ja myöskin "suorittamaan" nämä aviollisetkin velvollisuutenne jos tunteenne ovat olleet jo pitkään toisaalla? Miksi ette eroa? Miksi minä en eroa? Vaikeaa on.

 

[mitäpä jos]

kuuntelisit sydäntäsi ja pelaisit reilua peliä!

 

[-ap-]

kuuntelisit sydäntäsi ja pelaisit reilua peliä!

Niinpä. Missä menee raja siinä, mitä on sydämensä kuuntelu ja toivoton sählääminen?

Ainahan sitä saa olla menossa jos johonkin ilmansuuntaan jos "kuuntelee sydäntään" aina. Kyynisesti kärjistetty mutta menköön.

Miten ihmeessä jotkut jaksavat olla kulissiliitoissaan vuosikymmenkaudet, kun muutamakin vuotta jo tuottaa lähes toivotonta tulosta? Rahan takiako vai mikä?

 

[mitäpä jos]

kuuntelisit sydäntäsi ja pelaisit reilua peliä!

Niinpä. Missä menee raja siinä, mitä on sydämensä kuuntelu ja toivoton sählääminen?

Ainahan sitä saa olla menossa jos johonkin ilmansuuntaan jos "kuuntelee sydäntään" aina. Kyynisesti kärjistetty mutta menköön.

Miten ihmeessä jotkut jaksavat olla kulissiliitoissaan vuosikymmenkaudet, kun muutamakin vuotta jo tuottaa lähes toivotonta tulosta? Rahan takiako vai mikä?

Olet ollut vuosia rakastunut toiseen mieheen, mielestäni se on paljon. Joten eipä taipa tunteesi heitellä tuulensuunnan mukaan tuota toista miestä kohtaan.
Miksi kiellät itseltäsi onnen ja samalla viet nykyiseltä mieheltäsi mahdollisuuden onneen ehkä hänellekin olisi olemassa ihminen jonka kanssa hän voisi kokea sen suuren onnen / rakastamisen.
Mielestäni on julmaa olla yhdessä ilman tunteita sitä toista kohtaan.
Huono olen tuohon kulssiavioliittoon vastaamaan, itse en sitä kestäisi. Minä ainakin haluan rakastaa ja olla rakastettu!

 

[Mielipide..]

Jos ei teillä ole miehen kanssa yhteisiä lapsia, eikä suhde enää toimi niin miksi kiusata itseään enempää? Jos olisi yhteisiä lapsia niin lapset kärsisivät sekä tilanteesta jossa he vaistoavat vanhempiensa väliset ongelmat sekä erotilanteesta ja sen jälkeisistä seurauksista. Teillä ei näitä ongelmia ole niin ettekö voisi sopia että molemmat jatkavat omaa elämäänsä? Tunteitaan ei voi pakottaa, suuntaan eikä toiseen.

Tämä nyt on nuoren sinkun mielipide asiasta. Tai siinä mielessä sinkun että minullakin on 'mies', johon minulla oli tunteita alkuun, voimakkaitakin. Nyt niitä ei vain ole enää. Olen koittanut vaikka millä keinoin saada tunteet takaisin mutta se vain on mahdotonta, ja minun ainakin on sanottava tälle miehelle ettei meidän edes kannata yrittää mitään vakavampaa. Minullakin on tunteita toista kohtaan, mutta ei tätä jolla on minua kohtaan. Ei ole reilua tuhlata kenenkään elämää pitäen tätä kiinni itsessään jos tunteet ovat 'kuolleet'. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi ainoa elämä.

 

[no]

Aika tyypillistä; menee hyvin, mutta ei menekään hyvin

Sinun liittosi kestäisi , jos miehesi olisi väkivaltainen alkoholisti...

Ehkä kannattaisi puhua ensin sille prinssille, että olet muuttamassa hänen luokseen, jos hän kestää pyörtymättä, niin voi olla jopa toivoa. Mutta silti askarruttaa, että miksi hän on sinkku, miksi hän pitää nykyistä elämäänsä niin mahtavana , että hän ei ole sitoutunut. Siis oletko aivan varma, että mies hakee parisuhdetta? Ja luopuisi vapaudestaan? kannattaisi olla aika vakavissaan ennen kuin tuhoaa pitkän parisuhteensa, jossa menee suhteellisen hyvin. Elämä voi muuttua kurjaksikin ja yksinäiseksi?

 

[-ap-]

Jos ei teillä ole miehen kanssa yhteisiä lapsia, eikä suhde enää toimi niin miksi kiusata itseään enempää? Jos olisi yhteisiä lapsia niin lapset kärsisivät sekä tilanteesta jossa he vaistoavat vanhempiensa väliset ongelmat sekä erotilanteesta ja sen jälkeisistä seurauksista. Teillä ei näitä ongelmia ole niin ettekö voisi sopia että molemmat jatkavat omaa elämäänsä? Tunteitaan ei voi pakottaa, suuntaan eikä toiseen.

Tämä nyt on nuoren sinkun mielipide asiasta. Tai siinä mielessä sinkun että minullakin on 'mies', johon minulla oli tunteita alkuun, voimakkaitakin. Nyt niitä ei vain ole enää. Olen koittanut vaikka millä keinoin saada tunteet takaisin mutta se vain on mahdotonta, ja minun ainakin on sanottava tälle miehelle ettei meidän edes kannata yrittää mitään vakavampaa. Minullakin on tunteita toista kohtaan, mutta ei tätä jolla on minua kohtaan. Ei ole reilua tuhlata kenenkään elämää pitäen tätä kiinni itsessään jos tunteet ovat 'kuolleet'. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi ainoa elämä.

Niinpä. Mietin vain miten tuota lapsiasiaa. Itselläni ei ole siis lapsia, eli ne eivät kärsi. Mutta jos meillä niitä olisi, neuvot olisivat toisenlaisia. Mutta tuntevia ja inhimillisiä olentoja ne äidit ja isätkin ovat. Eli pitääkö heidän kärvistellä sitten kylmässä liitossa vuosikaudet koska on lapsia? Niinhän ihmiset kyllä tekevät.

Lapset vaistoaa että jotain outoa on. Tai mikä pahinta, pitävät äidin ja isän etäisiä välejä normaalina ja toistavat sitä kaavaa aikanaan omassa parisuhteessaan. Sitten erotaan ja ollaan terapeutin vastaanotolla...

Eli jos olisi lapsia, pitäisi "kiusata" itseään ja puolisoaan ja lapsiaan loputtomiin. Saivartelua mutta menköön.

 

[jkafdjk]

Aika tyypillistä; menee hyvin, mutta ei menekään hyvin

Sinun liittosi kestäisi , jos miehesi olisi väkivaltainen alkoholisti...

Ehkä kannattaisi puhua ensin sille prinssille, että olet muuttamassa hänen luokseen, jos hän kestää pyörtymättä, niin voi olla jopa toivoa. Mutta silti askarruttaa, että miksi hän on sinkku, miksi hän pitää nykyistä elämäänsä niin mahtavana , että hän ei ole sitoutunut. Siis oletko aivan varma, että mies hakee parisuhdetta? Ja luopuisi vapaudestaan? kannattaisi olla aika vakavissaan ennen kuin tuhoaa pitkän parisuhteensa, jossa menee suhteellisen hyvin. Elämä voi muuttua kurjaksikin ja yksinäiseksi?

Ei sen "prinssin" takia kannatakaan lähteä, vaan siksi että tunteet ovat kylmenneet ajat sitten alkuperäisessä liitossa.Ehkä se prinssi toimii jonain tasoittajana siinä välissä, mutta harvoin ne mitään lopullisia siippoja ovat.

 

[no]

Jos ei teillä ole miehen kanssa yhteisiä lapsia, eikä suhde enää toimi niin miksi kiusata itseään enempää? Jos olisi yhteisiä lapsia niin lapset kärsisivät sekä tilanteesta jossa he vaistoavat vanhempiensa väliset ongelmat sekä erotilanteesta ja sen jälkeisistä seurauksista. Teillä ei näitä ongelmia ole niin ettekö voisi sopia että molemmat jatkavat omaa elämäänsä? Tunteitaan ei voi pakottaa, suuntaan eikä toiseen.

Tämä nyt on nuoren sinkun mielipide asiasta. Tai siinä mielessä sinkun että minullakin on 'mies', johon minulla oli tunteita alkuun, voimakkaitakin. Nyt niitä ei vain ole enää. Olen koittanut vaikka millä keinoin saada tunteet takaisin mutta se vain on mahdotonta, ja minun ainakin on sanottava tälle miehelle ettei meidän edes kannata yrittää mitään vakavampaa. Minullakin on tunteita toista kohtaan, mutta ei tätä jolla on minua kohtaan. Ei ole reilua tuhlata kenenkään elämää pitäen tätä kiinni itsessään jos tunteet ovat 'kuolleet'. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi ainoa elämä.

Niinpä. Mietin vain miten tuota lapsiasiaa. Itselläni ei ole siis lapsia, eli ne eivät kärsi. Mutta jos meillä niitä olisi, neuvot olisivat toisenlaisia. Mutta tuntevia ja inhimillisiä olentoja ne äidit ja isätkin ovat. Eli pitääkö heidän kärvistellä sitten kylmässä liitossa vuosikaudet koska on lapsia? Niinhän ihmiset kyllä tekevät.

Lapset vaistoaa että jotain outoa on. Tai mikä pahinta, pitävät äidin ja isän etäisiä välejä normaalina ja toistavat sitä kaavaa aikanaan omassa parisuhteessaan. Sitten erotaan ja ollaan terapeutin vastaanotolla...

Eli jos olisi lapsia, pitäisi "kiusata" itseään ja puolisoaan ja lapsiaan loputtomiin. Saivartelua mutta menköön.

Kyllä äiditkin eroavat ja se on lapsille hyvin usein turvallisen kodin menetys. On klisee, että lapsi tarvitsisi onnellisen suhteen vanhempien välille, jos vaihtoehtona on masentunut yksinhuoltaja ja ongelmat korostuvat silloin kun lapset ovat murkkuiässä ja yksinhuoltaja alkaa käydä viihteellä. Silloin nuoret jätetään yksin ja valvonta ei pelaa. ja on niitä kolmevuotiaitakin jätetty kadulle,kun huoltaja lähtee ravintolaan.
Sellaisille naisille pitäisi laittaa lisääntymiskielto, jotka alkavat etsimään itseään ja tuhoavat koko perheen elämän. Joten vähän pitäisi malttaa ja tehdä valitsemansa tien loppuun, eli kasvattaa lapsensa 16 vuotiaiksi ehjässä perheessä

 

[mietittävää]

En aivan yhdy näiden "kuuntele sydämesi ääntä" ja "Meillä on vain tämä yksi ainoa elämä" -kommenttien mielipiteisiin.

Ajattelen asiaa enemmän miehesi kannalta. Olet jo kerran pettänyt häntä ja kuten kirjoitit - hän on lopulta antanut anteeksi. Siinäkin on normaalimiehelle tekemistä ja nielemistä. Nyt harkitset kiertää puukkuoa vanhassa haavassa - uutta suhdetta SAMAAN mieheen, jonka kanssa olet jo kerran miestäsi pettänyt!

Tilannetta ei lainkaan auta se, että ensin muka ottaisit eron selittämällä "erilleen kasvamisella" "Aikuisen Naisen Kypsällä Ratkaisulla" ja sitten kuitenkin lentäisit säädyllisen "suruajan" jälkeen vanhan hoitosi syliin.

Miehesi kokisi taatusti itsensä vuosia narratuksi pelleksi. (Mitä hän oikeastaan taitaakin olla, jutuistasi päätellen). Harva mies kestää sellaisen ilman vaurioita ja menettämättä uskoaan koko naissukukuntaa kohtaan.

 

[Intuition ääni]

Kulissit, väkinäinen suhde, uhrautuminen miehen takia, sellainen ei kuulu enää nykypäivään. Nykynainen elää omaa elämää. Rakkaus on tärkeä asia elämässä ja jokaisen pitäisi elää rakkauden hengessä ja rakastaa ennenkaikkea itseään. Kaikki pakkokahleet estävät ilon virtaamisen elämässä ja näin tukahdutetaan itsessä elämänvoima.

 

[no]

Kulissit, väkinäinen suhde, uhrautuminen miehen takia, sellainen ei kuulu enää nykypäivään. Nykynainen elää omaa elämää. Rakkaus on tärkeä asia elämässä ja jokaisen pitäisi elää rakkauden hengessä ja rakastaa ennenkaikkea itseään. Kaikki pakkokahleet estävät ilon virtaamisen elämässä ja näin tukahdutetaan itsessä elämänvoima.

Kyllä ja kohdetta pitää vaihtaa aina kun alkaa tuntumaan tylsältä..

 

[joopa...]

Olet melko kevytkenkäinen, miksi alunperin olet naimisiin mennyt, jos noin nopeaan sitten tunteet kulahtaa? Menitkö naimisiin vain sen takia, kun se on jotenkin ihkuu? Onkohan tuo nyt edes mitään rakkautta, vai vaan jotain omituista riippuvuutta ihmisestä, joka sai sut tyydytettyä, ja tunsit itsesi naiseksi.
Jos oma mies ei ole saanut tuntemaan sinua naiseksi, niin miksi helvetissä olet hänen kanssaan alkanut edes seurustelemaan?

Loukkaat miestäsi jatkuvasti, kuten joku sanoikin, eikö miehesi ole jo antanut sinulle aika paljon, kun sait anteeksi ne pettämiset.

Säälin miestäsi, kun joutuu elää tuollaisen naisen kanssa, tulisitpa itse petetyksi, niin tietäisit miltä se tuntuu.
Mikähän ap:n ikä mahtaa olla, kovin kuulostaa lapselliselta.

 

[free and happy]

Tosimies ei jää naisen helmoihin roikkumaan ( ja päinvastoin). Miehessä pitää olla senverran luonnetta, ettei alennu rakkauden kerjäläiseksi. Mikään ei ole niin hyvää elämää kuin itsenäinen, vapaa elämä.

 

[Kysypä]

mieheltäsi, onko hän tyytyväinen avioliittoonne ja haaveileeko hän ehkä vapaudesta? Saattaa hyvinkin olla, että yllätyt.Jos siippa ei hätkähdä kysymyksiäsi, kysy, mitä mieltä hän on siitä, että jaetaankin hynttyyt ja elellään jatkossa sinkkuina.

Ehkä hän elää liittoanne rahan ja tavaran vuoksi, että eroaminen on kallista ja työlästä? Työlästä se ei oikeasti ole, mutta tottuminen tiettyyn elintasoon ja kiintyminen aineelliseen, on tavallinen syy pysyä kulississa. Sekin, "mitä ihmisetkin sanoisivat", on yleinen syy.

On hyvin tavallista, että pysytään tutussa ja turvallisessa, vaikka se ei tyydytäkään. Ei kannata, ei varsinkaan, kun kyseessä on vain 2 aikuista ihmistä.

 

[kissa pöydälle!]

mieheltäsi, onko hän tyytyväinen avioliittoonne ja haaveileeko hän ehkä vapaudesta? Saattaa hyvinkin olla, että yllätyt.Jos siippa ei hätkähdä kysymyksiäsi, kysy, mitä mieltä hän on siitä, että jaetaankin hynttyyt ja elellään jatkossa sinkkuina.

Ehkä hän elää liittoanne rahan ja tavaran vuoksi, että eroaminen on kallista ja työlästä? Työlästä se ei oikeasti ole, mutta tottuminen tiettyyn elintasoon ja kiintyminen aineelliseen, on tavallinen syy pysyä kulississa. Sekin, "mitä ihmisetkin sanoisivat", on yleinen syy.

On hyvin tavallista, että pysytään tutussa ja turvallisessa, vaikka se ei tyydytäkään. Ei kannata, ei varsinkaan, kun kyseessä on vain 2 aikuista ihmistä.

Rehellisesti vaan kysymään! Puhumallahan ne parisuhteen ongelmat ratkeavat. Kysy myös rehellisesti, mitä mies tykkäisi siitä, jos alkaisit taas seukkaamaan entisen salamiehesi kanssa?

 

[Vapaa tahto]

Miksi pitäisi kysyä lupa mieheltä, jos on kiinnostunut seurustelusta toisen kanssa.
Ei ne miehetkään lupia kysele, kun vieraissa pyörivät. Kyllä aikuisen ihmisen pitää itse osata päättää omista asioistaan. Ja tietysti myös ottaa vastuu omasta elämästään.

 

[Vastuu]

...Kyllä aikuisen ihmisen pitää itse osata päättää omista asioistaan. Ja tietysti myös ottaa vastuu omasta elämästään...

Vastuu pitää ottaa myös omista teoistaan ja niiden vaikutuksesta lähimmäisiin!

 

[?Z?Z?Z?Z?Z?]

Olet melko kevytkenkäinen, miksi alunperin olet naimisiin mennyt, jos noin nopeaan sitten tunteet kulahtaa? Menitkö naimisiin vain sen takia, kun se on jotenkin ihkuu? Onkohan tuo nyt edes mitään rakkautta, vai vaan jotain omituista riippuvuutta ihmisestä, joka sai sut tyydytettyä, ja tunsit itsesi naiseksi.
Jos oma mies ei ole saanut tuntemaan sinua naiseksi, niin miksi helvetissä olet hänen kanssaan alkanut edes seurustelemaan?

Loukkaat miestäsi jatkuvasti, kuten joku sanoikin, eikö miehesi ole jo antanut sinulle aika paljon, kun sait anteeksi ne pettämiset.

Säälin miestäsi, kun joutuu elää tuollaisen naisen kanssa, tulisitpa itse petetyksi, niin tietäisit miltä se tuntuu.
Mikähän ap:n ikä mahtaa olla, kovin kuulostaa lapselliselta.

Ikä voi olla 20-75v, mitä merkitystä? Itse tunnen useita miehiä jotka ovat viiskymppisenä lähteneet jonkun nuoren hempukan matkaan jättäen perheensä. Miksi ne miehet alunperin meni avioon ja teki lapsia?

 

[:::]

Niin. Olen aviossa, pitkään ollut, omat ongelmamme ja noin poispäin,mutta päällisin puolin menee hyvin. Kulissit on kunnossa siis. Minä vaan olen ihastunut, rakastunut toiseen mieheen, ollut jo vuosia. Tämä toinen on sinkku jolla on aikuinen lapsi. Mulla on ollut suhdekin tämän toisen kanssa ja mieheni tietää siitä, antoi mulle anteeksi lopulta. Nyttemmin minulla ei ole mitään sutinaa tähän toiseen,mutta näemme kuukausittain töistä johtuen. Omia lapsia mulla ei ole enkä niitä tähän sekavaan elämään voisi kuvitellakaan. En ole enää mikään teini.

En vain saa millään tätä toista miestä pois mielestäni. Alan olla aika tympiintyntyt omaa liittooni joka natisee liitoksissaan. Oma mies ei enää kiinnosta yhtään. Hän haluaisi jatkaa, kuten minäkin, mutta milläs taikasauvalla saat tunteet kääntymään omaan mieheeni. Onko sellaista olemassakaan?

Tämä väärä mies on vienyt multa niin jalat alta jo ajat sitten, sellainen "miehinen mies" jolle nainen on nainen isolla N:llä. Nyt vasta vanhemmalla iällä tajuan tuon asian merkityksen.

Miten ihmeessä te muut pystytte elämään ja myöskin "suorittamaan" nämä aviollisetkin velvollisuutenne jos tunteenne ovat olleet jo pitkään toisaalla? Miksi ette eroa? Miksi minä en eroa? Vaikeaa on.

Täällähän paiskotaan kiviä oikein olan takaa, täysin tuntematta taustoja.

Mutta minulla on lähes kaltaisesi tilanne, lapsiakin on.

En halua kuitenkaan selvitellä syitä, miksi tuollaiseen tilanteeseen olen ajautunut, mutta ken
elää se tietää, ettei elämä ole mustavalkoista.

Miksi ei erota: eroprosessi on raskas tapahtuma, sellaiseen ei mielellään ryhdy uudestaan jos sen
kerran on kokenut. Ja on ne lapset, molemmilla. Nämä ovat ne tärkeimmät syyt.

Ja ne aviolliset velvollisuudet: Tiedät varmaan itsekin, miltä tuntuu kun tunteet ovat toisaalla.
Silloin ei vaan yksinkertaisesti halua niitä suorittaa. Ja se on katkeraa. Tietää loukkaavansa toista, mutta kun tietää toisenkin loukanneen..

 

[Tällä elämänkokemuksella]

oma ratkaisuni olisi kyllä lähteä tekemään muutosta. Jos kumppanin kanssa ei enää mikään suju, miksi kiusata itseään ja toista? Jos lapsia olisi kuvioissa, tuollaista rauhallista elämää todennäköisesti jatkettaisiin, sillä lapset korvaisivat puuttuvia tunteita puolisoiden väliltä.

Niinhän useimmat pitkien liittojen erot tapahtuvat. Niin kauan pysytään yhdessä ja perhe-elämä on elämisen arvoista ja tuntuista, kun lapset ovat kotona. Kun he lähtevät, huomataan, että ei ole sen enempää tunteita kuin puhuttavaa keskenämme. Ellää möllötettään vaan.

Ei silloin kumpikaan loukkaa toistaan, kun tunnetyhjästä liitosta erotaan. Eikä seksiin tarvitse velvollisuudesta suostua. Mulle ainakin tulisi paha olo.

Puhutaan asiat ja järjestellään systeemit rauhassa, jotta kumpikin pärjää. Aluksi saattaa tuntua yksinäiseltä, kun on tottunut elämään toisen kanssa ja mukautumaan toiseen ihmiseen, mutta kohta on toiset tuntemukset. On autuasta hengittää vapaasti ja tehdä, mitä mieli halajaa. Itse aloitin uusia harrastuksia, joista tuli uusia ystäviä ja elämä vilkastui tosi paljon.

 

[sivukommentti]

Ap, kerroit että teillä ei ole lapsia. Mikä ihme sua sitten estää lähtemästä tuosta liitosta? Onko oma miehesi se turvallinen ja toiseksi paras vaihtoehto kun koskaan ei voi tietää kestäisikö suhde sen toisen miehen (omasta mielestäsi parhaan vaihtoehdon) kanssa? Onko yksinelo vaihtoehto joka ei tule kuuloonkaan?

(en lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos joku on jo kysynyt tätä samaa)

 

[nainen 30+]

Mahdatko vain haaveksia haaveilun vuoksi? olen itsekkin rämpinyt ihmissuhdesuossa. Ja yksi asia tuli mieleen, mikäli suhde tähän toiseen on auvoisaa ja sitä mitä molemmat haluatte. Miksi päätitte suhteenne? Miksi et jättänyt miestäsi silloin? Miten asiat olisivat nyt muuttuneet? Vai onko taustalla halua olla yksin ja erota miehestäsi, vai onko eroajatuksien taustalla tuo toinen mies? Ja mitkä ovat tuon toisen miehen aatokset asiaan?

Sellainenkin tuli mieleen, että mikäli jatkuvasti haikailet eroajatuksia, se vaikuttaa väistämättä parisuhteeseesi. Ei ole ollenkaan poissuljettu ajatus, että miehesi jossain kohtaa kyllästyy suhteeeseenne ja ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mahdollista todella on että mieskin kyllästyy huonoon suhteeseenne ja ehkäpä löytää itselleenkin kumppanin, ketä aidosti haluaa olla hänen kanssaan.

Itse olen sitä mieltä, että kannattaa nyt ajatuksella pohtia tulevaa jos haluat siihen itse vaikuttaa. Muutoin voi olla että sinkkumies löytää itselleen vapaata seuraa ja perustaa suhteen. Jos siinä samalla olet tuhonnut oman parisuhteesi, niin epäilen, ettei tämäkään olisi sinulle se kuvittelemasi ratkaisu.

 

[EuroBonusBasic]

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos rupeaa toinen mies kiinnostamaan, niin ennemmin jätän sen silloisen mieheni, ennen kuin ryhdyn sen toisen kanssa mihinkään.

Pettäminen on henkinen murha, pahinta mitä voi toiselle tehdä. Eli ennemmin jätän kuin petän.

Kuten joku toinenkin kysyi, miksi et jättänyt miestäsi jo silloin kun aloit tämän toisen kanssa suhteeseen? Pidätkö kaksi miestä ihan vain sen takia, että on edes joku, jos toisen kiinnostus loppuu? Et osaa päästää irti kummastakaan?

Kaikkea ei voi saada, ja näköjään toisten tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan itse vain on tyytyväinen. Ihme, että miehesi ylipäätään antoi sinulle anteeksi pettämisesi. Ilmeisesti hän jostain kumman syystä haluaa kanssasi jatkaa, mutta sinä vain haikailet toisen perään.

Olisiko aika vilkaista peiliin...

 

[-mietettä-]

Ap, kerroit että teillä ei ole lapsia. Mikä ihme sua sitten estää lähtemästä tuosta liitosta? Onko oma miehesi se turvallinen ja toiseksi paras vaihtoehto kun koskaan ei voi tietää kestäisikö suhde sen toisen miehen (omasta mielestäsi parhaan vaihtoehdon) kanssa? Onko yksinelo vaihtoehto joka ei tule kuuloonkaan?

(en lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos joku on jo kysynyt tätä samaa)

Minua ihmetyttää ja ärsyttää kun lapsettomille niin kovin herkästi annetaan neuvo erota, kun tulee ongelmia. Ei lapsettomien liitot ole mitenkään arvottomampia, tai "köyhempiä" kuin lapsellistenkaan. Myös meillä on yhteiset asunnot, vuosien muistot, mahd. lemmikkieläimiä, maatilat, mökit, veneet kaikkineensa, ja yhteiset ystävät, suvut ovat yhteistä jne. Kaikki on ihan samanlailla kuten teillä lapsellisilla, paitsi ettei ole niitä lapsia. En ymmärrä miksi toisaalta lapsellisten pitää kärvistellä kylmässä liitossa, ettekö te luule etteivät lapset sitä huomaa.Ihmettelevät korkeintaan kun eivät koskaan näe halaamista, hellyyttä tms kotona. Voi vain miettiä millaisia aikuisia näistä tulee ja millaiset parisuhteet heillä aikanaan on. No on ainakin terapeuteilla töitä, se on varmaa.