Kun taapero hyppyyttää

[Hyppymutsi]

Meillä 2 v 3 kk ikäinen poika joka on ollut aina tosi hyvä nukkumaan. Noin kolme kuukautta sitten yöt alkoi mennä aika risaisiksi. Alkoi huutelemaan öisin pahimmillaan jopa tunnin välein. Mitään varsinaista hätää ei kuitenkaan ole koskaan ollut, yleensä vinkuu peittoa päälle, etsii rättiä joka on käden ulottuvilla tms. Päiväunille nukahtaminen menee yleensä helpommin, eikä niillä heräile kesken.

Kuukausi sitten meille syntyi vauva, ja nyt tämä esikoisen huutelu on alkanut rasittaa vähän liikaa kun vauvakin heräilee. Rätti ja tutti huuteluista päästiin sillä että ilmoitin niitten lähtevän jos sen takia täytyy huutaa. Viimeisimpänä on keksinyt huutaa "sattuu" kun erehdyin kerran kysymään sattuuko johonkin. :headwall: Nyt potkii ja hakkaa seinää jonka jälkeen huutaa sattuu. No tottakai sattuu. Kun menen katsomaan, naureskelee vain.

Kysymys kuuluu mitä mä seuraavaksi teen? En oikein voi ottaa peittoa pois, eikä unipussikaan ole noin isolla mikään ratkaisu kun ei sellaisessa ole koskaan nukkunut. Mitä mä noille sattuu -huuteluille teen? Annanko huutaa vaan? Huomasin että uusi hammas on tulossa ja on saanut särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, mutta sillä ei mitään muutosta ole tullut. Nukkumaan mennessä ei ole yliväsynyt, eikä myöskään liian virkeä. Kipeä ei ole.

 

[Bindi]

voin kuvitella että on rasittava tilanne. voin lohdutukseksi sanoa että meillä oli samanikäisenä pojalla myöskin tuomoinen levoton kausi yöunien suhteen, kesti noin puoli vuotta (!) mutta sitten taas yöt rauhoittuivat.

 

[n]

Mä kävisin peittelemässä ja sanomassa jotain tyyliin nyt on yö, nyt nukutaan. En kyselis yhtään mitään enkä juttelis, kun eihän sillä kuitenkaan mitään hätää ole. Peittelyn jälkeen pois ja jos vielä huutaa, niin saakin sitten huutaa vähän pidempään.

 

[ytr]

Mä sanoisin ovelta yhden kerran etta nyt nukutaan. Muilla kerroilla antaisin huudella itsekseen.

 

[Blue]

Mä sanoisin hieman painavammin että NYT HILJAA, nyt on yö ja nyt nukutaan!!! Muutaman kerran jaksaa vielä kokeilla mutta ei äidin myrtsi naama jaksa kauaa kiinnostaa. En siis ole yhtään empaattinen, mukava tai leppoisa. Totean vain että nyt nukutaan ja lähden pois.

 

[Kowalski]

Meillä ei olla reagoitu mitenkään huuteluihin. Ihan sama onko jano, nälkä, pissahätä vai sattuuko, me emme reagoineet kun hyvät yöt oli sanottu ja lapset peitelty. Ei annettu mitään huomiota, ei negatiivista eikä positiivista.

Muksut jaksoi pari kolme iltaa huudella ja siihen loppui, vuosiin eivät ole huudelleet, pelleilleet, nousseet sängystä tms.

 

[ap]

En mä ole mihinkään seurustelulinjalle lähtenytkään, ja voin vakuuttaa että huumorintaju on niin loppu että naama on sillä kuuluisalla norsun v:lla. Yleensä tokasen pää tyynyyn ja suu kiinni, nyt nukutaan. Ehkä mä annan se huutaa seuraavan kerran, tosin tätäkin olen kokeillut ja silloin onnistui lietsomaan itsensä ihan hysterian partaalle.

Ollaan sitäkin mietitty että jos on kuitenkin liian virkeä nukkumaan mennessä, mutta toisaalta haukottelee ja hieroo silmiään kun nukkumaan mennään. Rytmit yritetty pitää samana, kiinnitetty erityistä huomiota siihen että saa huomiota vaikka vauva on talossa ym. Mutta ei.

 

[ap]

No nyt on saanut huutaa peittoa, alkuun kävin laittamassa, hyvät yöt, sitten sanomatta mitään ja nyt en ole mennyt. Ihan hysteerinen. :headwall:

 

[vieras]

Jaa-aa. Jopa xittuuntunut vanhempi sängyn vieressä on tietty jonkinlainen palkinto ja vuorovaikutuspalkinto lapselle. Eli jotenkin yrittäisin minimoida tuon sängynvieruspalvelun. Esim. voisiko toimia, että sanot lapselle meneväsi pois, ja käyväsi jonkin ajan päästä katsomassa onko jokin hätä. Teet näin. Sitten toteat, että käyt vielä katsomassa, kun lapsi nukkuu. Meillä tää toimi, kun lapsen nukuttamiseen alkoi kulua kaikkine kommervenkkeineen tunti ja ylikin.