Hae Anna.fi-sivustolta

Kun tapaamissopimus ei pidä ?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä neljän lapsen yh, 13.01.2008.

  1. neljän lapsen yh Vierailija

    Meillä on sellainen tilanne että erosta on yli 2kk, isä pitänyt lapsia luonaan nyt joka viikonloppu yhden vuorokauden ja alussa ei ollenkaan, eikä edes kaikkia. Tapaamissopimuksessa lukee 2vrk joka toinen viikonloppu, nyt vastaa aina ettei tiedä ottaako lapsia (tietäisi aina perjantaina vasta) ja sanoo ettei ota joka viikonloppu yhtä vuorokautta eikä jos ei halua niin joka toistakaan ollenkaan.

    Mitä tehdä ? Voimavarat on itseltä loppu jos isä ei ota lapsia ollenkaan.
     
  2. neljän lapsen yh Vierailija

    lisään vielä että tiedän etten voi sopmuksesta huolimatta pakottaa isää ottamaan lapsia mutta onko tulevaisuus siis nyt tätä että hän tekee mitä haluaa, ottaa tai ei ota lapsia ja mä vaan odotan aina perjantaille "tuomiota" ottaako lapset vai ei ?
     
  3. hjkampanen Vierailija

    Menkää lastenvalvojalle setvimään tilannetta. Ehkäpä mies ei oikein ymmärrä mitä sopimus tarkoittaa. Jos hän ei kykene noudattamaan tekemäänne sopimusta, niin tehkää sitten sellainen johon hän kykenee. Neuvotelkaa siitä.
     
  4. niinpäkinkö Vierailija

    Periaatteessa sopimus on sopimus. Kysypä ko. instanssilta, miten näissä tapauksissa menetellään, kun toinen säännönmukaisesti peruu sovitut tapaamiset... Toistahan ei varmaankaan voi pakottaa lasta ottamaan luokseen, vaikka niin on sovittukin?

    Älä sokeroi miestä lapselle, ts. kerro vaan niinkuin asiat on, pelkät faktat, ei maalailuja puoleen tai toiseen, jos lapsi on niin vanha että voi kertoa miksi ei nyt taas pääsekään isin luo. Ettei myöhemmin käy niin, että sinua syytetään sitten myöhemmin isän ja lapsen välien katkaisusta.
     
  5. niinpänniin... Vierailija

    Vaikka lapsille on OIKEUS tavata isäänsä, ei isää voida VELVOITTAA tapaamisiin.
    Näin se menee.
    Ei mitään väliä, vaikka on käräjäoikeudessa tehdyt sopimukset asiasta.
    Eipä sen kummemmin auta lastenvalvojallakaan tehdyt.
    Jos isää ei kiinnosta, niin pakottaa ei voi.
     
  6. mamikka60 Vierailija

    Asia on juuri niin kuin nim.niinpäniin sanoi. Meillä erosta tulee kuusi vuotta. Yökylät ex-miehellä on alle kymmenessä. Nekin kun meikeläinen pani kovan kovaa vastaan. Omaa aikaa siis melkein totaalisti nolla.
     
  7. en menis isälle Vierailija

    Ei ole lapsen edun mukaista pakottaa lapsi sellaisen vanhemman luo joka ei lasta halua ottaa.

    Miksi siis pitää pakottamalla pakottaa entinen puoliso siihen? Lapsi siellä kärsii - joskin äiti saa "vapaan viikonlopun", pääsee tyttöjen kanssa tuulettumaan tai risteilylle kun lapset on hyvässä hoidossa....
     
  8. nimimerkki"en menis isälle"! Jokainen kaipaa joskus vapaata myös kodin vastuista ja lapsenhoidosta. Jotta jaksaa taas eteenpäin. Se "isi"hän huilaa kaiken aikaa ja olettaa vapauden kuuluvan itselleen. Mikä on väärin, vastuu pitää ottaa erotessakin.
     
  9. en menis isälle Vierailija

    Kokemuksesta kerron: pakotettu isä on huono vaihtoehto lapselle!!! Olisi äiti sitten miettinyt itse ja pitänyt jalat ristissä kun sen miehen kanssa makasi. Ihan bullshittiä yrittääkkään väittää että jonkun aikuisen saisi "pakotettua" ottamaan vastuuta. vai on äidillä "oikeus vapaa-aikaan". Hitto jos mun äiti olis koskaan sanonut että se haluaa minusta vapaata olisin karannut kotoa lopullisesti. Varsinkin kun mun isä oli niin nöyrä että se tosiaan otti mut luokseen kun äiti uhkaili kaikenlaisella, mutta kivaa siellä ei tosiaankaan ollut. Se oli ihan hirveetä. Isä litki viinaa pitkin päivää ja kaikenlaista paskasakkia juoksi illasta aamuun kylässä. Sain sentään olla rauhassa. Niin rauhassa että todella yksin. Onneksi keksin keinot millä ne reissut sai loppumaan.
     
  10. Kaisa12 Vierailija

    Samaa mieltä. Minut pakotettiin aikanaan myös isäni luokse katsomaan ja kuuntelemaan jatkuvaa ryyppäämistä jotta äiti saisi edes hetken olla rauhassa. Minutkin on kuulemma tehty vain sen takia kun äiti luuli isän olevan varakkaasta suvusta.

    Onneksi itse olen valinnut paremmin kenen kanssa olen lapsia halunnut, ja mitä ikinä tapahtuukin niin oma vapaa-aikani on uhrattavissa lasten hyvinvoinnin vuoksi.

     
  11. Heilimö Vierailija

    Kun elatusmaksusta sovitaan, vaikuttaa elatusmaksun suuruuteen myös tapaamisten laajuus. Mitä enemmän tai mitä vähemmän etävanhempi pitää lapsia luonaan, voidaan elatusmaksua vastaavasti alentaa tai korottaa. Eli jotenkin sen etävanhemman on vastuunsa kannettava: annettava aikaa tai rahaa.
     
  12. raha vai rakkaus Vierailija

    Raha ei korvaa isän läsnäoloa. Moni äiti yrittää juuri sitä että isä olisi lapselle läsnä. Tunnen myös erään äidin joka ei päästänyt lasta isän luo ja sillä perusteella kinusi lisää elatusmaksuja.
     
  13. Läsnäoloa Vierailija

    ja sitä tunnetta, että isä välittää lapsestaan, sitä toki haetaan sillä, kun yritetään saada laiskahkoa isää pitämään kiinni tapaamisista.

    Sellaiset tapaukset, joissa isi ei käyttäydy kuten hänen pitäisi lapsen kanssa, ovat poikkeuksia. Samoin se, että väkisellä pakotetaan lapsi sellaisen isän luo. Kyllä äidit tai isät, jotka ovat lähivanhempia, yleensä ovat tarkkoja lapsensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös tapaamisissa.
     
  14. Tarlan Vierailija

    Ei tietenkään ja aina olisi parasta jos molemmat vanhemmat hoitaisivat lapsen asioita yhteistyössä ja pitäisivät kiinni sovitusta. Mutta raha helpottaa kummasti viikonloppuja ja lapsenvahdin palkkaamista.Jos toinen osapuoli ei hoida omia velvollisuuksiaan yhteisiä lapsia kohtaan, silloin hänen pitää kyllä maksaakin siitä että ei osallistu ja riittävästi !
     
  15. äiti vm -03 Vierailija

    Lapset ei ole lemmikkejä joille hankitaan hoitaja kun halutaan viikonloppuna päästä baanalle. Lapset ovat perheenjäseniä joiden kanssa ollaan ja tehdään asioita ensisijaisesti. Matkat voi suunnitella lasten kanssa tehtäviksi jos ovat riittävän vanhoja. Ainakin minä olin jo 5-vuotiaana vanhempieni mukana ulkomailla ja muistankin niistä reissuista jotain. Sitä ennen syntymäni jälkeen ne ei käyneet missään.

    Jos lapsenvahtia tarvitsee viikolla kun huoltajalla on esim. kokouksia tai muita pakollisia menoja se on ihan eri asia kuin viikonlopuksi hoitajan hankkiminen. Oli lapset viikonloppuna isällään tai ei, ei se poista hoitajan tarvetta viikolla.

    Hoitajan tarve voi tulla jos äiti joutuu esim. sairaalaan äkillisesti. Siksi on hyvä olla muitakin hoitajia olemassa kuin lasten isä. Tilanne on ihan sama kuin jos toinen vanhemmista olisi kuollut. Silloinkin on oltava jonkinlainen varamiesjärjestelmä. Ei voi rakentaa elämää sen varaan että ripustautuu johonkin mieheen.

    Kun hankitte lapsia muistakaa että teidänkin on sitouduttava niihin lapsiin, ne on ihmisiä jotka tarvitsee juuri teitä vanhempia. Eikä vaan kuvitella että "saahan niistä vapaata joskus".
     
  16. eduka Vierailija

    Kokemuksesta voin sanoa että isällä ei ole velvollisuutta ottaa lapsia luokseen jos ei halua. Myöskään elatusmaksut eivät nouse näkee isä lapsiaan tai ei. Elatusmaksut ovat kuitenin suhteutettu tuloihin ja jos isä suostuu pakosta maksamaan vain alimman mahdollisen maksun niin sille ei voi mitään. Sanoisin kuitenkin, että lastenvalvojasta riippuu aika paljon mitä saadaan aikaiseksi ja kuinka hyvin yhteistä sopimusta noudatetaan. Jos sattuu niin että lastenvalvoja on täysi O niin etpä voi sitten tehdä mitään. Minut ainakin leimattiin vaikka miksi, minä kun satuin ottamaan 3 lasta kainaloon ja lähtemään tyhjin käsin. Vieläkin talot ym. jakamatta ja erosta on kulunut jo 11 vuotta. Mutta käräjäoikeudessa jouduin kyllä käymään yhden lapsen muutettua väliaikaisesti vuodeksi isälleen, hän kun karkasi,.Muutto maalle oli liikaa.
     
  17. vanha piaru Vierailija

    Niinhän asia on, että et voi pakottaa lasten isää ottamaan heitä viikonlopuksi tai joka toiseksi, jos isä ei kertakaikkiaan ota.
    Lapsilla on oikeus tavata myös etävanhempaansa.
    Lähivanhemmalla ei ole mitään lakiin tai tapaamissopimukseen perustuvaa oikeutta vapaaseen bailuviikonloppuun silloin tällöin.
    Mistä sinä haluat vapautta? Et sinä kuule vapaudu lapsistasi millään muutamaan vuosikymmeneen.
    Vaikuttaa siltä, että teidän perheessänne on aikuisten välillä selvittämättömiä asioita. Hoitakaa välinne kuntoon älkääkä tapelko, aikuiset ihmiset.
     
  18. Poikkeava äitikö? Vierailija

    Mun ex mies oli lasten kanssa "joskus" silloin eron alkuaikoina. Ne olemiset ei perustuneet muuhun kuin isän ja lasten keskinäiseen sopimukseen. Lapset soitti isälle saako menn käymään, isälle sopi ja lapset meni. Meidän sopimus oli joka toinen viikonloppu + lomilla.

    Mulle lapset ilmoitti aluksi jättämällä lapun pöydälle. Ressukat pelkäsi että suutun. No, en suuttunut. Yritin vain selittää, että on sovittu joka toisesta viikonlopusta. Lapset sanoi ettei tykänneet sellasesta kun halusivat mennä isälle milloin huvitti ja sitten oltiinkin eri mieltä ja yritin olla riitelemättä. Ainoa vaihtoehto oli joustaminen. Joskus lapset oli isän luona viikonloppunakin mutta siinä ei ollut mitään säännöllisyyttä.

    Mies jäi työttömäksi ja sillä alkoi mennä muutenkin huonosti. Rahat loppui. En saanut elatusmaksua. Mies tapasi lapsia ohimennen jossain. Myöhemmin sain selville, ettei hänellä ollut asuntoakaan. Annoin isän käydä joskus meillä kahvilla lastensa kanssa. Minusta se oli inhimillistä.

    Olen suht hyväpalkkaisessa ammatissa, jossa toki päivät voi venyä pitkiksi ja iltaisin on joskus menoja, matkojakin teen. Näiden tilanteiden varalta siskoni vanhempi tytär on hoitanut lapsia sekä eräs naapurimme joskus. Se maksaa toki jotain.

    Että kaipaisin viikonloppuisin "omaa rauhaa"? Oma rauhani on sitä kun SAAN olla lasteni kanssa jos heitä vaan sattuu näkymään kun ovat niin kiireisiä itse. Arkisinkin joku lyhyempi päivä tuntuisi ihanalta ja joskus olen haaveillut lähteväni tyttären kanssa vaikkapa kaupungille kahville tai syömään, mutta hänellä on jälleen kiire omien menojensa kanssa. Eipä silti, kyllä he ymmärtävät myös viettää aikaa minun kanssani joskus.

    Lasten isän elatusapuakorvike on vain avustus. Pohdin myös sitä että jos mies joskus pääsee jaloilleen hän joutuu ensitöikseen maksamaan elarirästit takaisin. Tällä hetkellä harkitsen voisiko elatusmaksua mitenkään kohtuullistaa. Tuloistani huolimatta meillä on tiukkaa. Kaikki rahat menee eikä me matkustella enää. Aiemmin vein lapset kesälomalla johonkin päin Suomea mutta nyt murrosiässä ei heitä enää kiinnosta. Vanehmpi lapsi on tehnyt saatunnaisia töitä tuttavamme liikkeessä saadakseen vähän taskurahaa. Sellaista pientä, joka vie muutaman tunnin viikossa.

    Entistä miestäni en rahallisesti avusta koskaan (jollei tarjottuja pullakahveja lasketa)- Hän ei minulta edes apua ottaisi vastaan. En silti halua olla esteenä siinä että hän tapaa lapsiaan silloin kun se on mahdollista siellä missä se on mahdollista. Lapset rakastavat isäänsä sellaisena kuin hän on.

    Olen kuullut erittäin ikäviäkin kommentteja tästä tilanteesta. Ihmisiltä, jotka eivät itse tässä tilanteessamme elä. Kenties katkerilta ihmisiltä. Olen kerran joutunut sanomaan, että pitää nokkansa poissa muiden asioista.

    Minulle lapset ovat niin tärkeitä, etten lähde sotimaan ketään vastaan syistä joita en edes tiedä. Raha? Oma rauha? Luonnollisesti toivon lasten isän pääsevän jaloilleen ja saavan oman kodin. Mutta motiivini ei ole "oma rauhani" tai "elarit", vaan lasten ja isän oikeus viettää aikaansa myös omassa rauhassa omassa kodissa.
     
  19. moomies Vierailija

    On varmaan inhimillisyys kadonnut tämän päivän eroperheissä. Mukava lukea, ettei ihan täysin.
     
  20. Pyhä Madonna Vierailija

    Joistakin kommenteista tulee ihna sellainen käsitys, että äitiys on totaalinen itsenä uhraus, josta ei armoa anneta, mutta isyys on elämän tarjoama tilaisuus, jonka voi joko käyttää tai olla käyttämättä - ihan sen mukaan mikä fiilis sattuu olemaan.
     
  21. yh äiti Vierailija

    Näin se ikävä kyllä on. Meillä lapset eivät enää muutamaan vuoteen ole tavanneet isäänsä. Pari vuotta sitten lastenvalvojan luona elatussopimusta taas vaihteeksi vahvistaessa halusin, että myös tapaamissopimusta muutettaisiin, mutta lastenvalvojan mielestä sillä ei ole mitään merkitystä. Ei ole, ei, mutta tuntuu väärältä, että sopimuksessa sanotaan, että lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu ja lomista ym. vanhemmat sopivat keskenään. Ei ole koskaan ollut aikomuskaan pakottaa lapsia isälleen eikä pakottaa isää lapsiaan ottamaan, mutta jos isä sitten joskus päättääkin haluta tavata lapsiaan, niin minua ja lapsia tuo sopimusteksti kuitenkin velvoittaa!?
     
  22. sokerisukka Vierailija

    Minusta tapaamisoikeutta voi muuttaa kirjalliseen sopimukseen ja voi hakea totaalista yksinhuoltajuutta, jossa toisella ei ole tapaamisoikeutta lapsiin. Toki kannattaa aina itse miettiä, että onko se lapsen edun mukaista. Mielestäni heikkokin yhteys isän ja lapsen välillä on parempi kun ei yhteyttä ollenkaan. Lapsihan mielessään kuvittelee vaikka mitä, jollei näe isäänsä.

    Jos saa rahallisen korvauksen siitä, että isä ei ole kuvioissa, niin suosittelen, että palkkaa esimerkiksi naapurin teinitytön tms. hoitamaan lapsia ajoittain. Yksi yö kuukaudessakin on parempi kuin ei mitään. Itse olen käyttänyt lasten sukulaistyttöä juuri siten, että alussa hän hoiti lapsia suunnilleen kerran viikossa 2-3 tuntia kerrallaan, jotta pääsin itse rauhassa vaikka kampaajalle, uimaan tai ihan vain kävelemään ja lukemaan lehtiä kirjastoon. Myöhemmin kun tytölle ja omille lapsilleni tuli lisää ikää, niin hän hoiti noin yhden yön kuukaudessa lapsia siten, että hän tuli luoksemme ennen lasten nukkumaanmenoa, laitoimme lapset yhdessä nukkumaan, odotin, että lapset nukahtavat klo 21 aikoihin ja sen jälkeen vasta lähdin. Toki silloinkin kännykkä visusti mukana.

    Muistuttaisin myös siitä, että vaikkei isä olisikaan kelvollinen tapaamaan lapsiaan esim. alkoholismin vuoksi, niin olisiko isän sukulaisissa muita, jotka haluaisivat pitää yhteyttä lapsiin (lasten tädit, sedät, isovanhemmat)? Se on surullista, jos yhteys esim. isän vanhempiin katkeaa kokonaan eron vuoksi.
     
  23. yh äiti Vierailija

    ja kunta hoitaa maksut. Eikä kyse ole alkoholismista, isän ainut ongelma on se, ettei hän koskaan ole kyennyt aidosti välittämään kuin itsestään. Mitä helpommalla pääsee sitä parempi.
    Yhteyttä pidetään isän sukulaisiin ja useimpiin heistä tosi hyvät välit ja muutakin sosiaalista verkostoa löytyy, niin harrastuksista kuin muustakin.
    Olen kuitenkin eri mieltä, että heikkokin yhteys isään olisi parempi kuin ei mitään. Välinpitämättömyys, luottamuksen puute, valehtelu ym. ym. on jo osoittanut, että lapset eivät arvosta isäänsä ja satunnainen tapaaminen tällaisen lähes vieraan ihmisen kanssa saa vain lasten elämän ainakin hetkeksi pois raiteiltaan. Mielestäni biologinen vanhemmuus on yliarvostettua. Asioilla kun on näet aina kaksi puolta, oikeuksien mukana tulee myös velvoitteita.
     
  24. Vanhempani erosivat ollessani viisivuotias. Sen jälkeen en saanut tavata biologista isääni. Äidillä oli toinen mies joka kutsui itseään isäpuolekseni. Vierastin koko sanaa ja vierastan edelleen. Hän ei ollut minulle minkäänlainen isä. Tavallaan ihan ystävällinen ja varmaan yritti parhaansa, mutta ei ollut isä. Omaa isääni kaipasin aluksi usein, vähitellen vain satunnaisesti. Äidin mielestä tämä isäpuoli oli minulle parempi isä kuin omani, joka äidin mukaan vaan joi kaljaa. Epäusko isääni kohtaan vahvistui kun hän ei muistanut synttäreinä eikä jouluina.

    20-vuotiaana muuttaessani pois kotoa etsin biologisen isäni käsiini. Hän oli alkoholista johtuen vanhentunut enemmänkuin ikä salli. Hän kyllä teki joskus töitä ollen pääsääntöisesti työtön sosiaalituilla eläjä.

    Ensimmäinen tapaaminen oli melko jäykkä ja isä koki sen noloksi. Menin kuitkenin uudestaan hänen luo, ja sitten vielä uudestaan. Isälle sattui selvä jakso ja puhuttiin asioista oikein kunnolla. Isä oli kaivannut minua ihan yhtä paljon kuin minä häntä. Äiti oli kieltänyt häneltä yhteydenpidon, mutta isä oli silti lähettänyt minulle synttäri- ja joululahjoja aluksi, myöhemmin vain kortteja ja sitten opetti kokonaan. Äiti ei vain toimittanut niitä minulle ja siitä epätietoisuudesta isäkin lopetti lähettelyt.

    Isä alkoi ryhdistäytyä, raitistui vähitellen ja sai vakituisen työnkin. Ehdimme viettää paljonkin yhteistä aikaa viiden vuoden ajan. Sitten hän sairastui syöpään ja menetin hänet. Olimme kumpikin onnellisia siitä että vielä ehdin hänet löytää ja saimme viettää aikaa toistemme kanssa.

    Olin ollut äidille kuitenkin niin vihainen, etten kertonut isästä ennen hänen poismenoaan. Äidillä oli mahdollisuus olla pahoillaan, mutta ei ollut. Sen jälkeen en ole äitiin pitänyt yhteyttä, nyt kolmeen vuoteen. Hän hoiti minut ihan asiallisesti lapsena, mutta mielestäni hän on sisimmässään paha koska esti minun ja isän tapaamiset.

    En koe menettäneeni äitiä. Koen, ettei minulla ole äitiä koskaan ollutkaan. Ainoa isäni oli se biologinen, vaikka hän ei ollut lapsuuteni elämässä mukana. Isäpuoli oli ja on edelleen minulle vieras mies. Olen yrittänyt arvostaa että he kuitenkin piti minusta huolta, mutta vaikealta se tuntuu.

    Kerroin tämän siksi, että yrittäisitte ajatella myös lapsenne tunteita leimatessanne hänen biologisen isänsä jokseenkin kelvottomaksi isäksi tai mieheksi.
     
  25. sssssssssss Vierailija

    Ihmeen vähälle näissä kirjoituksissa jää se tosiasia, että hyvin todennäköisesti yksinhuoltajaäiti on vaan niin väsynyt arjen pyörittämisestä, että joka toinen viikonloppu olisi tarpeen voimien palautumiseen. Ehkäpä kirjoittajilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta tai sitten on niin vahva tukiverkko ympärillä ettei ole väliä osallistuuko toinen vanhempi hoitoon ja vastuunkantoon vai ei.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti