Kun tuntuu niin pahalta,että voisi vaikka luovuttaa...

[ElämäMennyt?]

Mun elämä on hajalla. Kaikki. Mies halusi eron pitkän,mutta vaikean suhteen jälkeen. Suhde ei ole ollut onnellinen eikä edes "terve", vaan se on satuttanut monin eri tavoin, etenkin henkisesti. Meillä on kolme pientä lasta, joista en pysty huolehtimaan yksin. Mun pää on niin sekaisin kaikesta, on niin paha olla, että sattuu fyysisestikin. En pysty elämään ilman lapsiani, eihän mulla ole sitten enää mitään jäljellä. En tiedä, voitteko tietää tunnetta, että on epäonnistunut -kaikessa. Miten yhdelle ihmiselle voikaan olla annettu niin vaikea elämä, ettei mikään onnistu. Edes parisuhdetta ja äitiyttä en pysty pitämään kasassa. Ahdistaa, tekisi mieli vaan luovuttaa. Mutta kun sekään ei ole oikein.

 

[aina jotain uutta ja hyvää]

Tottahan sä pärjäät kolmen kanssa, itsekin aikoinaan pärjäsin kun erosin pitkästä suhteesta. Nuorin tosi oli jo kuusi ja vanhempi toisilla kymmenillä. Saat asumistuen riippuen tietenkin palkasta mutta varmaankin kolmen kanssa saat asumistukea ja elatusmaksut. Elämä on paljon antoisampaa ja rauhallisempaa lasten kanssa ainakin jos vielä ollut vaikea suhde. Energiaa jää paljon muuhun.

 

[kyllä]

Mun elämä on hajalla. Kaikki. Mies halusi eron pitkän,mutta vaikean suhteen jälkeen. Suhde ei ole ollut onnellinen eikä edes "terve", vaan se on satuttanut monin eri tavoin, etenkin henkisesti. Meillä on kolme pientä lasta, joista en pysty huolehtimaan yksin. Mun pää on niin sekaisin kaikesta, on niin paha olla, että sattuu fyysisestikin. En pysty elämään ilman lapsiani, eihän mulla ole sitten enää mitään jäljellä. En tiedä, voitteko tietää tunnetta, että on epäonnistunut -kaikessa. Miten yhdelle ihmiselle voikaan olla annettu niin vaikea elämä, ettei mikään onnistu. Edes parisuhdetta ja äitiyttä en pysty pitämään kasassa. Ahdistaa, tekisi mieli vaan luovuttaa. Mutta kun sekään ei ole oikein.

kyllä kaikki vielä hyvin menee. alku on aina hankalaa. Pyydä apua, äläkä yritä selvit'ä yksin. Vanhemmat, ystävät, sossu, kela, neuvola, kirkko keneltä vaan, pääasia, ettet jäää nyt yksin ongelmiesi kanssa!
VOIMIA!

 

[ap]

En mä sitä rahallista puolta tarkoita. Vaan en varmasti jaksa yksin ja kaikki kolme vielä todella pieniä -ja sairaita. 2 nuorinta heräileekin yöllä vielä kumpikin yli 5x niin fyysisestikään voi olla molempia nukuttamassa takaisin samaa aikaa

 

[ap]

Mun elämä on hajalla. Kaikki. Mies halusi eron pitkän,mutta vaikean suhteen jälkeen. Suhde ei ole ollut onnellinen eikä edes "terve", vaan se on satuttanut monin eri tavoin, etenkin henkisesti. Meillä on kolme pientä lasta, joista en pysty huolehtimaan yksin. Mun pää on niin sekaisin kaikesta, on niin paha olla, että sattuu fyysisestikin. En pysty elämään ilman lapsiani, eihän mulla ole sitten enää mitään jäljellä. En tiedä, voitteko tietää tunnetta, että on epäonnistunut -kaikessa. Miten yhdelle ihmiselle voikaan olla annettu niin vaikea elämä, ettei mikään onnistu. Edes parisuhdetta ja äitiyttä en pysty pitämään kasassa. Ahdistaa, tekisi mieli vaan luovuttaa. Mutta kun sekään ei ole oikein.

kyllä kaikki vielä hyvin menee. alku on aina hankalaa. Pyydä apua, äläkä yritä selvit'ä yksin. Vanhemmat, ystävät, sossu, kela, neuvola, kirkko keneltä vaan, pääasia, ettet jäää nyt yksin ongelmiesi kanssa!
VOIMIA!

Vanhemmat ovat kuolleet, muutama ystävä on, mutta ei kukaan voi ymmärtää heistä tätä tilannetta. Kiitos kuitenkin kun edes joku jaksaa vastata

 

[ninaTT]

:hug:

 

[ninaTT]

Lisäys: Täällä hajoilee just ny pää kans! :wave: Mutta ei ehkä noin ku sulla Mulla on vaa yksi oma lapsi, mä selviän.

Voimia.

 

[ÄityliKolmelle]

Mun elämä on hajalla. Kaikki. Mies halusi eron pitkän,mutta vaikean suhteen jälkeen. Suhde ei ole ollut onnellinen eikä edes "terve", vaan se on satuttanut monin eri tavoin, etenkin henkisesti. Meillä on kolme pientä lasta, joista en pysty huolehtimaan yksin. Mun pää on niin sekaisin kaikesta, on niin paha olla, että sattuu fyysisestikin. En pysty elämään ilman lapsiani, eihän mulla ole sitten enää mitään jäljellä. En tiedä, voitteko tietää tunnetta, että on epäonnistunut -kaikessa. Miten yhdelle ihmiselle voikaan olla annettu niin vaikea elämä, ettei mikään onnistu. Edes parisuhdetta ja äitiyttä en pysty pitämään kasassa. Ahdistaa, tekisi mieli vaan luovuttaa. Mutta kun sekään ei ole oikein.

olen ollut siellä samassa suossa, älä luovuta. Voit laittaa mulle yyveetä. Täällä oli taannoin ketju missä oli linkki mun lehtijuttuuni.

 

[ap]

Kiitos vastanneille. Ja myLifeIsReal, tiedän ettei pitäisi luovuttaa, mutta oletko kokenut tunteet, että olet umpikujassa mistä ei ole pääsyä pois? En nää mitään ratkaisua tulevaisuuteeni

 

[ÄityliKolmelle]

Kiitos vastanneille. Ja myLifeIsReal, tiedän ettei pitäisi luovuttaa, mutta oletko kokenut tunteet, että olet umpikujassa mistä ei ole pääsyä pois? En nää mitään ratkaisua tulevaisuuteeni

olen.

 

[erosta voi toipua!!]

Erosin syksyllä vaikeasta liitosta, mies vaan yhtenä päivänä lähti eikä enää tullut kotiin, oli löytänyt uuden naisen.. Kuukausia kiusasivat minua jne.. Olin aivan loppu henkisesti, poikamme reagoi voimakkaasti eroon ja ikävöi isäänsä... Luulin ettei tuska lopu koskaan, en nähnyt mitään keinoa jaksaa eteenpäin... Päivä kerrallaan se kuitenkin onnistui, muutin pois kotipaikkakunnaltani ja alotin uuden elämän... Vieläkin on vaikeaa ja välillä itkettää kovastikin.. Tekisi mieli soittaa eksälle, tule tänne takasin, rakastan niin paljon vieläkin... Ei vaan voi soittaa ja vaikka soittaisinkin niin eksä ei takasin tulisi, se sattuukin eniten... Vuosia katsoin päihdeongelmaista miestä joka petti mua mennen tullen., hoidin yksin lapsemme (nyt 3v) jne... Kiitosta ei ole kuulunut, vain haukkuja miten hirveä vaimo olin ja pilasin hänen elämänsä jne... Tällähetkellä olen suht onnellinen ja mies elää yhä tämän naisensa kanssa ja on varmasti suht onnellinen, mutta päihteitä käyttävät molemmat. Ikävä on edelleen, mutta nyt jo ymmärrän miten paljon huono suhde kulutti ja stressasi, yksin on paljon helpompaa.. Kunhan ensin totut ajatukseen puhu ystävillesi ja jos sellasia ei ole, kirjottele tunteistasi tänne tai Ero.perhe.net.on loistava paikka purkaa mieltä!!
JAksuja sulle!!!! Kyllä sä pärjäät!!!!

 

[ap]

Erosin syksyllä vaikeasta liitosta, mies vaan yhtenä päivänä lähti eikä enää tullut kotiin, oli löytänyt uuden naisen.. Kuukausia kiusasivat minua jne.. Olin aivan loppu henkisesti, poikamme reagoi voimakkaasti eroon ja ikävöi isäänsä... Luulin ettei tuska lopu koskaan, en nähnyt mitään keinoa jaksaa eteenpäin... Päivä kerrallaan se kuitenkin onnistui, muutin pois kotipaikkakunnaltani ja alotin uuden elämän... Vieläkin on vaikeaa ja välillä itkettää kovastikin.. Tekisi mieli soittaa eksälle, tule tänne takasin, rakastan niin paljon vieläkin... Ei vaan voi soittaa ja vaikka soittaisinkin niin eksä ei takasin tulisi, se sattuukin eniten... Vuosia katsoin päihdeongelmaista miestä joka petti mua mennen tullen., hoidin yksin lapsemme (nyt 3v) jne... Kiitosta ei ole kuulunut, vain haukkuja miten hirveä vaimo olin ja pilasin hänen elämänsä jne... Tällähetkellä olen suht onnellinen ja mies elää yhä tämän naisensa kanssa ja on varmasti suht onnellinen, mutta päihteitä käyttävät molemmat. Ikävä on edelleen, mutta nyt jo ymmärrän miten paljon huono suhde kulutti ja stressasi, yksin on paljon helpompaa.. Kunhan ensin totut ajatukseen puhu ystävillesi ja jos sellasia ei ole, kirjottele tunteistasi tänne tai Ero.perhe.net.on loistava paikka purkaa mieltä!!
JAksuja sulle!!!! Kyllä sä pärjäät!!!!

Kiitos vastauksesta. Ymmärrän hyvin sinua, että mieli tekisi soittaa ym. ja miten pahalta tuntuu kun toinen ei välitä. Sitä en vaan voi ymmärtää, että miten sitä jääkin kiinni tuollaiseen ihmiseen ja suhteeseen.
Ja kaikista kauheinta tässä mulla on se, että tuntuu että koko elämä luisuu käsistä.Jos menetän lapset/osan heistä, niin mitä mulla on? Tärkein asia mun elämässä on lapset ja on kamala tunne, kun et kykene heistä huolehtimaan. Musta vaan tuntuu, että kaikki asiat mun elämässä aina on epäonnistunut/epäonnistuu.Tuntuu,että mitään hyvää ei minulle ole tarkoitettu

 

[ap]

Kiitos vastanneille. Ja myLifeIsReal, tiedän ettei pitäisi luovuttaa, mutta oletko kokenut tunteet, että olet umpikujassa mistä ei ole pääsyä pois? En nää mitään ratkaisua tulevaisuuteeni

olen.

Miten sä olet sitten selvinnyt...?Onko sullakin useampia lapsia jne..?

 

[ap]

nostan

 

[Onnellinen Villasukka]

:hug: :hug:

 

[ap]

:hug: :hug:

Kiitos.

 

[ap]

Lisäys: Täällä hajoilee just ny pää kans! :wave: Mutta ei ehkä noin ku sulla Mulla on vaa yksi oma lapsi, mä selviän.

Voimia.

Niin kiitos myös sinulle

 

[Pinki]

En oikein osaa auttaa, enkä sanoa mitään.. mutta jaksamishalin annan :hug:

 

[ap]

En oikein osaa auttaa, enkä sanoa mitään.. mutta jaksamishalin annan :hug:

Kiitos

 

[olet voittajamestari]

Just yksi äiti sanoi minulle tänään puistossa, että oli eronnut vuosi sitten ja hänelle jäi vauva ja kaksivuotias. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki kaatuu päälle ja ei selviä mistään, mutta hienosti on selvinnyt. Sinulla on nyt voimat täysin loppu! Ne palautuvat pikkuhiljaa, elä vaan päivä kerrallaan ja anna elämän viedä. Sinä selviät! Minä lupaan sen!

 

[vanhan loppu on uuden alku]

Erosin syksyllä vaikeasta liitosta, mies vaan yhtenä päivänä lähti eikä enää tullut kotiin, oli löytänyt uuden naisen.. Kuukausia kiusasivat minua jne.. Olin aivan loppu henkisesti, poikamme reagoi voimakkaasti eroon ja ikävöi isäänsä... Luulin ettei tuska lopu koskaan, en nähnyt mitään keinoa jaksaa eteenpäin... Päivä kerrallaan se kuitenkin onnistui, muutin pois kotipaikkakunnaltani ja alotin uuden elämän... Vieläkin on vaikeaa ja välillä itkettää kovastikin.. Tekisi mieli soittaa eksälle, tule tänne takasin, rakastan niin paljon vieläkin... Ei vaan voi soittaa ja vaikka soittaisinkin niin eksä ei takasin tulisi, se sattuukin eniten... Vuosia katsoin päihdeongelmaista miestä joka petti mua mennen tullen., hoidin yksin lapsemme (nyt 3v) jne... Kiitosta ei ole kuulunut, vain haukkuja miten hirveä vaimo olin ja pilasin hänen elämänsä jne... Tällähetkellä olen suht onnellinen ja mies elää yhä tämän naisensa kanssa ja on varmasti suht onnellinen, mutta päihteitä käyttävät molemmat. Ikävä on edelleen, mutta nyt jo ymmärrän miten paljon huono suhde kulutti ja stressasi, yksin on paljon helpompaa.. Kunhan ensin totut ajatukseen puhu ystävillesi ja jos sellasia ei ole, kirjottele tunteistasi tänne tai Ero.perhe.net.on loistava paikka purkaa mieltä!!
JAksuja sulle!!!! Kyllä sä pärjäät!!!!

Kiitos vastauksesta. Ymmärrän hyvin sinua, että mieli tekisi soittaa ym. ja miten pahalta tuntuu kun toinen ei välitä. Sitä en vaan voi ymmärtää, että miten sitä jääkin kiinni tuollaiseen ihmiseen ja suhteeseen.
Ja kaikista kauheinta tässä mulla on se, että tuntuu että koko elämä luisuu käsistä.Jos menetän lapset/osan heistä, niin mitä mulla on? Tärkein asia mun elämässä on lapset ja on kamala tunne, kun et kykene heistä huolehtimaan. Musta vaan tuntuu, että kaikki asiat mun elämässä aina on epäonnistunut/epäonnistuu.Tuntuu,että mitään hyvää ei minulle ole tarkoitettu

Ehkä on menny pieleen aiemmin ja siksi juuri tuli tää ero, että sulle on tästä lähtien tarkoitettu hyvää. Sä et tiedä tulevaisuudesta, se voi olla kuule ruusuistakin ruusuisempi.