Kun työnarkomaani saa lapsen..

[..]

En tajua, miksi minulla on huono omatunto siitä, etten tee nää 10 tuntisia työpäiviä tai tee koko iltaa töitä kotona. Olen päättänyt, että työt lopetan tasan kello 17.00 ja lähen kotiin. Mutta se tuntuu pahalta! Ennen otin kaikki mahdolliset työt vastaan ja nyt harmittaa kun en ehdi tekemään kaikkea... Lapsi on kuitenkin tärkein, ja toisaalta tunnen huonoa omatuntoa siitä että laitoin hänet vuoden vanhana jo hoitoon. Oltaisiinhan me miehen palkalla pärjätty, ja hyvin, mutta kun halusin mennä töihin. Alkaa jo ahdistamaan tämä huono omatunto kaikesta.

 

["ajatus"]

Voisitko ajatella niin, että ahdistuminen heikentää niin jaksamista kotona kuin myös työtehtävissä eli asiossa, jotka molemmat ovat sinulle tärkeitä. Mitä pelkäät menettäväsi, jos teet normaalia täyttä työaikaa etkä ylitöitä? Mitä menetät, jos teet ylitöitä?

 

["aloittaja"]

Luulisin, että tämä johtuu siitä kun työ on ollut minulle aina kaikki kaikessa. Olen tehnyt niin paljon tämän eteen. Minusta on hullua, että vaikka teen 8-9h työpäiviä, palkkani on parempi kuin keskivertosuomalaisen... Ja silti se on minusta liian vähän.

 

["ajatus"]

Et oikein vastannut kysymyksiini. Menetät rahaa - so what!?

 

["aloittaja"]

Olen tottunut "leveään" elämää. Hieno talo, hieno auto, kalliita vaatteita... Ja nyt on ottanut koville ettei olekaan varaa kaikkeen mitä haluaa.

 

[ohhoh]

[QUOTE="aloittaja";24456705]Olen tottunut "leveään" elämää. Hieno talo, hieno auto, kalliita vaatteita... Ja nyt on ottanut koville ettei olekaan varaa kaikkeen mitä haluaa.[/QUOTE]

Aloituksestasi saa sen kuvan, että sinulla on paha olo moraalisista syistä, kun et puske enää ylitunnollisesti töitä kellon ympäri, mutta kyse onkin vain rehellisestä ahneudesta. Tähän keissiin ei ole muuta sanottavaa kuin että sinä valitset ihan itse kumpaa pidät tärkeämpänä, leveää elämää vai lapsen kanssa vietettyä aikaa ja sitten kun olet päättänyt, koitat rauhoittua ja opetella elämään päätöksesi mukaan.

 

["ajatus"]

[QUOTE="aloittaja";24456705]Olen tottunut "leveään" elämää. Hieno talo, hieno auto, kalliita vaatteita... Ja nyt on ottanut koville ettei olekaan varaa kaikkeen mitä haluaa.[/QUOTE]

Pääsimme asian ytimeen! Oletko tosissasi, että sinun päivittäinen 2h:n ylityö kustantaisi teidän elintason?
Jos sinulla on oikeasti olemassa todella laadukkaita vaatteita, ne ovat myös ajattomia ja varsin pienellä valikoimalla pystyt vaatettamaan itsesi tyylikkäästi ilman uusia hankintoja. Hieno talo ja auto... hm... ne on mahdollista kustantaa normipalkallakin, jos olisit voinut perheen talouden puolesta jäädä jopa kotiinkin hoitamaan lastasi.

 

["essi"]

Ihan ekaksi, koitapa olla rehellinen. Eka viestissä teit 10h päiviä, nyt 8-9. Ja tulotaso ois laskenut muka niin paljon, ettei entinen elämäntyyli onnistu. Vaikka mieskin tienaa todella hyvin.
Niinpä niin. Sä et ole työnarkomaani, varmaan vaan ihan perusahne. Työnarkomaani ei töitä tehdessään saa välttämättä edes korvausta tehdystä työstä, saati että lopettais 10h jälkeen.

 

["huh"]

Sietää ollakkin huono omatunto! Lapsen kustannuksellahan sä kokoajan töitä teet!

 

["huh"]

[QUOTE="aloittaja";24456705]Olen tottunut "leveään" elämää. Hieno talo, hieno auto, kalliita vaatteita... Ja nyt on ottanut koville ettei olekaan varaa kaikkeen mitä haluaa.[/QUOTE]

Näinhän se materialisteilla on, se tavara on tärkeämpää kun se muu elämässä

 

[Aamuäree]

Se on kasvun paikka. Done that.

Sitä vaan tuntee itsensä laiskaksi- ikäänkuin se työnteko olis ainoa meriitti loppupeleissä.
Aikansa kutakin- lausahduksella koetin iskostaa mieleeni että nyt on tärkeysjärjestys eri, jos mä haluan, niin sekin aika vielä tulee että voin tehdä töitä pitkiä päiviä.

Tosin, tässä vuosien saatossa (esikoinen on 8 kohta) olen huomannut että tärkeysjärjestykseni on muuttunut pysyvästi- en enää haluakaan työskennellä alvariinsa. Silloin kun työskentelen, teen sen sitten sitäkin tehokkaammin.