Alkaa jokseenkin ärsyttää kun ukko tekee n. 20h/vrk töitä ja käy kotona sohvalla nukkumassa reilu pari tuntia ja taas lähtee duuniin... Meillä on kaksi lasta, 3v. ja kohta 2v. sekä kohtapuoliin syntyy kolmas. "Ainahan" hää on kova ollut tekemään töitä, mutta nyt taas menny ihan mahdottomaks; tekee tietty urakalla nyt kun joutuu kolmosen synnyttyä olemaan kotona ja sitten työt kasaantuu (yrittäjä on). Luonteeltaan erittäin perusjuntti; osaa puhua kyllä "hyvää-päivää-kirvesvartta" ihmisten kanssa mutta mistään vakavammasta ei eikä panosta parisuhteeseen pätkän vertaa. Siis yhteistä aikaa ei ole, on joskus sanonut että sehän on yhteistä aikaa kun hoidetaan lapsia. Yhteisiä harrastuksia ei ole. Olen satoja kertoja maininnut että olisi kiva, kun hän töistä tullessaan kertoisi päivän tapahtumista mutta vastaus on ollut aina että eipä niissä ole mitään ihmeellistä kertomista. Ja arvatenkin puheyhteys meillä on nykysin varsinkin aivan olematon; mistään ei juurikaan puhuta kun ei miulla ole enää kiinnostusta kertoa hälle mitään kun ei kerran hänkään kerro miulle päin mitään asioitaan. Meillä oli tuossa vuosipäiväkin sekä keväällä kihlajaispäivä (siis avoliitossa ollaan), mutta hän tapansa mukaan jätti molemmat huomiotta vaikka kyllä tiesi molemmat. Hellyys on totaalisesti kuihtunut sekä tietysti seksielämä nyt kun ukko on sitä mieltä että seksiä ei uskalla raskauden aikana (etenkään loppuvaiheessa) harrastaa ettei vaan masuasukille käy mitään. Eli myö eletään kuin kämppikset ja sekin on aika paljon sanottu kun ei olla juurikaan edes tekemisissä. Mistään ei hälle kehtaa valittaa kun on sanonut ettei kehtaa kuunnella v.ittuilua; eli toisin sanoen mie hoidan 24/7 lapset, kodin, kaiken kotona ja sitten pitäs olla vaan tyytyväinen oloon ja eloon... Joskus sanoin että lähen tästä lasten kanssa, niin ukko väitti etten kuulemma edes välttämättä saa kolmea lasta itelleni kun tollasella uhkailen. Ja kuulemma oikeushan sen sitten päättää, kumpi lapset saa. Jep jep, hyvin menee ja "tiilitalossa asuu onnellinen perhe". Ainiin, se vielä että hankalaa ois ero jo senkin takia, että asutaan miehen kotitilalla ja minähän tästä lähtisin mukanani kolme lasta ja kaks isoa koiraa... Voi helkutti mihin jamaan sitä ihminen on ittensä ajanut... No, jos joku jaksaa lukea ja vielä kommentoidakin niin kiitos jo etukäteen...
Kunhan purnaan parisuhteesta (=kun sitä ei käytännössä ole...)
- Viestiketjun aloittaja Poolo
- Ensimmäinen viesti
:hug: Sua väsyttää, eikä ihme.
Enkä edes osaa sanoa mitään järkevää. Mutta ehkä on ihan viisasta nyt vaan sietää ja kestää jonkun aikaa, lisää lapsia ei kannattane tuohon tilanteeseen tehdä. Sit kun nuorimmainenkin on saatu edes kolmivuotiaaksi voisi olla aika laittaa parisuhde vaa'alle ja miettiä seuraavia siirtoja jos homma ei edelleenkään miellytä.
Maatila? Kesät on kamalia, kun työtä on niin turkaleellisesti. Sattuneista syistä minusta ei koskaan tullut emäntää maatilalle, vaikka maatilalta olenkin.
Enkä edes osaa sanoa mitään järkevää. Mutta ehkä on ihan viisasta nyt vaan sietää ja kestää jonkun aikaa, lisää lapsia ei kannattane tuohon tilanteeseen tehdä. Sit kun nuorimmainenkin on saatu edes kolmivuotiaaksi voisi olla aika laittaa parisuhde vaa'alle ja miettiä seuraavia siirtoja jos homma ei edelleenkään miellytä.
Maatila? Kesät on kamalia, kun työtä on niin turkaleellisesti. Sattuneista syistä minusta ei koskaan tullut emäntää maatilalle, vaikka maatilalta olenkin.
Tarkennusta vähän; tää on kyllä maatila mutta meillä ei ole enää koirien ja kissojen lisäksi mitään eläimiä vaan vain peltoja eli tila ei työllistä meitä oikeestaan juurikaan paitsi miestä keväisin ja syksyisin jotta saadaan sieltä pelloilta sato. Juu, ei kyllä käy kateeksi pienten lasten perheitä, joissa hoidetaan vielä maatilan eläimet ja muut hommat... Kokemusta siitäkin on, mutta meillä ei ollu sillon lapsia.
H
Hh
Vieras
Hyvä mies sulla on. Rahhoo tulloo ku mies tekköö töitä ns riittävästi ja eipä sit oo tuo ukko siun jaloissa tielläkään, saat ruahassa touhottaa ommii juttuis.
No, itse asiassa ja totta puhuen oon tätäkin miettinyt, että ahistaako miuta "turhaan"; ukko tekee töitä minkä kerkiää, ei juo eikä polta, koskaan ja aikuisten oikeesti ei koskaan kävisi käsiksi, ym. On siis tavallaan tosi kunnollinen mies. Mutta valitettavasti kun oon nainen; kaipaan suunnattomasti halimista, puhumista, tunnetta että välitetään... siis sitä parisuhdetta. Ukko on useesti sanonut että luonnettaan hän ei voi muuttaa, että siis näyttäisi tunteensa avoimemmin, joskus tosi harvoin on kyllä todennut rakastavansa. Mutta kun miusta nuo ei liity luonteeseen tavallaan vaan voisi opetella uusia tapoja; töistä tullessaan ei paljoa vaatisi antaa halit ja pusut mutta kun ei. Ja ite en tykkää kerjätä vaan oon vähän sellanen että "alistun kohtalooni"...
T
tissipapu
Vieras
Onhan niitä tosiaan muitakin vaatimuksia olemassa kumppanin suhteen kuin se, että on raitis ja lainkuuliainen. Mutta tuohon lasten huoltajuuteen liittyen sanoisin kyllä, että jos tekee töitä niin paljon kuin kuuluu tekevän, niin milläköhän ajalla ne pienet lapset tulisivat hoidettua. Että aika surkeaa minusta uhkailla noin.
T
tt
Vieras
Rahastako se sunkin onni on sitten kiinni? Jos haluat lähteä, niin lähde. Luulisi, ettei siinä enää painaisi joku omakotitalo tai muut maalliset asiat, jos kyse on ONNELLISUUDESTA. Hankit itsellesi hyvän työpaikan, niin saat myös kauniin ja mukavan, joskin varmasti pienemmän kodin itsellesi ja lapsillesi. Ja mikäpä ettei lapset voisi miehenkin luokse jäädä?
K
Kesä
Vieras
Mitä se ukkos oikein puuhailee 20h vuorokaudessa kun nyt ei ole kevät eikä syksykään?Alkuperäinen kirjoittaja Poolo:
En kehtaa täällä paljastaa tarkemmin kun sen alan tekijöitä ei oo hirveesti mutta töitä töitä ja töitä... Tosin on sen luonteinen immeinen että tekee "sataa" hommaa päällekkäin ja aina keksii jotain uutta tekemistä... Että aina menossa ja jotain tekemässä. En siis kovin tarkasti viitti täällä eritellä kun vois joku vaik tunnistaa ja sitä en halua.
No mut mies tekee töitä, että voipi jäädä sitten vauvan synnyttyä kotiin? Varmasti kaipaat yhteistä aikaa, mutta koita ymmärtää myös miestäsi. Kuka tollasta työmäärää oikeesti jaksaa ja jaksais sitten vielä lisäksi hoitaa kotihommia yms, vuorokaudessa ei ole kertakaikkiaan tarpeeksi tunteja :/ . Kai se työmäärä tuosta joskus hellittää? Eihän tuo ole enää terveydellekään hyväksi, jos parin tunnin unilla pitää pärjätä eikä muuta elämää ole kuin työ.
Niin, ei hää mikään työnarkomaani oo; jos olis mahollista niin ei varmaan tekis mitään vaan makais ja haisis vaan... 
Mutta laskupino on se joka määrää, että on painettava pitkää päivää. Tuntuu vaan niin kohtuuttomalta kun sillä on oma hintansa; aikaa ja jaksuja perheelle ei jää. En tiiä, kuten tuolla aikasemmin jo mainitsinkin, välillä sapettaa tosi lujaa, mutta välillä tuntuu että taian valittaa turhastakin... Mutta oishan se kiva jos toinen huomais ees vähän...
Mutta laskupino on se joka määrää, että on painettava pitkää päivää. Tuntuu vaan niin kohtuuttomalta kun sillä on oma hintansa; aikaa ja jaksuja perheelle ei jää. En tiiä, kuten tuolla aikasemmin jo mainitsinkin, välillä sapettaa tosi lujaa, mutta välillä tuntuu että taian valittaa turhastakin... Mutta oishan se kiva jos toinen huomais ees vähän...
L
leijonaemo
Vieras
Meillä mies makasi eilen sohvalla, mä pesin sillä aikaa 15 mattoa. Sit se kiukutteli illalla ja tänä aamuna kun on niin väsynyt! Mä olin aamulla siihen mennessä antanut pojalle aamupalan ottanut tiskit pois koneesta laittanut likaset koneeseen, käyttänyt koiran ulkona ja lakaissut lattiat..
Eli yhteisen hyvän eteen tekee, minkä aarteen olet löytänyt :heart: . Mies on varmasti niin väsynyt ettei rahkeet riitä enää huomioimiseen. Ootko sie koittanu hemmotella sitä aina välistä, että tuntis olevansa muutakin kuin työjuhta?