Itse olen 27-vuotias opiskelija ja osa-aikatyöläinen n. 900 euron kuukausituloilla. Olen käynyt gynekologin vastaanotolla 23-vuotiaasta lähtien 1-2 kertaa vuodessa ja aina yksityisellä.
Haluan muistuttaa, että kaikki opiskelijat eivät kuulu YTHS:n piiriin, yliopisto-opiskelijat pääsevät sitä kautta gynelle, mutta ammattikorkeakoululaiset eivät. Joka tapauksessa, itse olen halunnut käyttää yksityisiä palveluita niiden helpon saatavuuden ja laadukkaan hoidon vuoksi. Kyllä se lompakkoa kirpaisee, mutta kerran vuodessa ei ole vaikeuksia maksaa, kyllä siihen voi säästää.
Rutiinitarkastukset on tehty n. kerran vuodessa. Ensimmäisellä käynnillä gynekologi sanoi minulle, että "jos syö karkkia, hammaslääkärillä käydään kerran vuodessa. Jos harrastaa seksiä, gynekologilla käydään kerran vuodessa". Jos on ollut jotain gynekologista huolta, olen saattanut käydä vastaanotolla toisenkin kerran vuodessa. Papa on otettu n. 1,5-2 vuoden välein ja ollut aina normaali. Kun aihetta on ollut, yksityiseltä on kirjoitettu välittömästi lähete julkiseen erikoissairaanhoitoon. Julkisen erikoissairaanhoidon gynekäynti maksoi myös lähes 30 euroa, mutta niinhän se julkinen tänä päivänä maksaa, ei hinnasta voi valittaa.
Minusta on hyvä, että naiset voivat käyttää yksityisiä palveluita. Niin olen tehnyt ja aion tehdä jatkossakin. Julkisella puolella gynekologinen erikoissairaanhoito on tosiaan tarkoitettu sairauksien hoitoon ja ei sinne ole mitään syytä mennä teettämään rutiinitarkastuksia. Varsinkin, kun verotulot eivät riitä kattamaan muutenkaan kaikkia julkisen terveydenhuollon kustannuksia.
Se, onko työttömillä ja muilla todella vähävaraisilla mahdollisuutta minkäänlaiseen terveydenhuoltoon, on minusta tärkeä kysymys, josta pitäisi kantaa poliittisesti paljon suurempaa huolta, mutta ei varsinaisesti kuulu tämän keskustelun piiriin mielestäni.