D
decamerone
Vieras
Elämä on kaunis painajainen... Missä olet, ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut? Missä olet, sinä, joka rakastaa paperin rapinaa ja sanojen leikkiä? Eikös olisikin ihanaa löytää se kadotettu tunne, kun kirjekuori tupsahtaa ovimatolle täpösenään sanoja Ystävältä? Joku joskus sanoi minulle, että kaikilta ihmisiltä voi oppia jotakin uutta ja ihmeellistä. Minä tahtoisin oppia jotakin juuri sinulta! Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja paperin kautta käyty keskustelu on hienompaa kuin tylsät sähköpostit ruudulla. Tietokone tappaa persoonallisuuden, joten I wan't more!
Itse asiaan sitten; etsiskelen siis itselleni uutta kirjeystävää, jonka kanssa voisin jakaa palan elämääni. Arjen iloja, pieniä murheita tai ihan mitä tahansa tahdotkin kirjoitella minulle. Pääasia on se, että pidät kirjoittamisesta ja pitkistä kirjeistä; näin teen myös minä. Iällesikään en pistä painoa; sehän on vain tyhjänpäiväinen numero, joka sitä paitsi vaihtuu uuteen joka vuosi!
Minä en osaa soittaa mitään instrumenttia, enkä ole kovin hyvä matematiikassa. Minä en harrasta penkkiurheilua, enkä pidä valehtelemisesta. Minä en osaa olla kirjoittamatta, joten kirjepaperini loikkivatkin malttamattomina laatikossa, jotta pääsisivät hyötykäyttöön! Monia asioita minä en ole, mutta tässä silkkaa faktaa: olen 22-vuotias tyttölapsi. Opiskelen ravintolakokiksi ja viikonloppuisin teen yötöitä, joten unirytmi on toisinaan kovasti päälaellaan... En harrasta mitään kovin erityistä, mutta pieniä, kivoja asioita kuitenkin. Luen paljon kaikenlaista, pidän kirjoittamisesta (lähinnä kirjeet ja päiväkirja), hoidan eläinkatrastani (kolme koiraa), lenkkeilen, matkustelen tilaisuuksien mukaan, neulon syksyisin, leivon ja haaveilen... Haluaisin mennä jollekin ompelukurssille, sillä olisi ihanaa osata tehdä itse vaatteita! En ikäväkseni ole käsistäni sen kummemmin kätevä, mutta ehkä sitäkin taitoa voisi harjoittaa. Pidän monista pienistä asioista, kuten eläimistä, kirjepapereista, rauhallisista iltahetkistä, mustavalkoisista postikorteista, tanssimisesta (joskaan en ole sitä harrastanut ikinä, mutta se on silti hauskaa), kirjoista, suklaasta, musiikista, metsistä ja postin saamisesta. Aivot nollaan mielusti netin tahi playstationini seurassa, nuo pienet paheeni...
Itse kirjoitan aina useamman sivun verran, yleensä ihan tavallisesta elämästä, toisinaan saatan pohdiskella suurempia kysymyksiä. Arvostan pitkiä kirjeitä ja kykyä ajatella, myös luovuus on aarre. Toivottavasti ajattelet samoin...? Valmistaudu lukemaan käsinkirjoitettuja ylöstaltioituja hetkiä elämästäni! Yritän aina vastata kirjeisiin kohtalaisen nopeasti, eli et joudu odottamaan kirjeitäni kuukausitolkulla, ellei jotakin maata mullistavaa satu tapahtumaan. Yleensä sellaista ei tapahdu. Minulla ei ole lapsia, mutta sinulla saa toki olla, kunhan mielenkiintosi ulottuu muuhunkin, kuin vaippamerkkien vertailuun.
Pallo jääköön sinulle! Odotan toiveikkaana... Älä kuitenkaan sulje tätä ilmoitusta heti ajatellen tämän olevan yksi muiden joukossa; sitä tämä ei ole, eihän? Parhaimmassa tapauksessa voimme löytää toisistamme ystävän, eikä meillä ole muuta menetettävää, kuin postimerkin hinta. Laita minulle sähköpostia, niin saat paluupostina osoitteeni.
Odotus palkitaan...
decamerone@suomi24.fi
Itse asiaan sitten; etsiskelen siis itselleni uutta kirjeystävää, jonka kanssa voisin jakaa palan elämääni. Arjen iloja, pieniä murheita tai ihan mitä tahansa tahdotkin kirjoitella minulle. Pääasia on se, että pidät kirjoittamisesta ja pitkistä kirjeistä; näin teen myös minä. Iällesikään en pistä painoa; sehän on vain tyhjänpäiväinen numero, joka sitä paitsi vaihtuu uuteen joka vuosi!
Minä en osaa soittaa mitään instrumenttia, enkä ole kovin hyvä matematiikassa. Minä en harrasta penkkiurheilua, enkä pidä valehtelemisesta. Minä en osaa olla kirjoittamatta, joten kirjepaperini loikkivatkin malttamattomina laatikossa, jotta pääsisivät hyötykäyttöön! Monia asioita minä en ole, mutta tässä silkkaa faktaa: olen 22-vuotias tyttölapsi. Opiskelen ravintolakokiksi ja viikonloppuisin teen yötöitä, joten unirytmi on toisinaan kovasti päälaellaan... En harrasta mitään kovin erityistä, mutta pieniä, kivoja asioita kuitenkin. Luen paljon kaikenlaista, pidän kirjoittamisesta (lähinnä kirjeet ja päiväkirja), hoidan eläinkatrastani (kolme koiraa), lenkkeilen, matkustelen tilaisuuksien mukaan, neulon syksyisin, leivon ja haaveilen... Haluaisin mennä jollekin ompelukurssille, sillä olisi ihanaa osata tehdä itse vaatteita! En ikäväkseni ole käsistäni sen kummemmin kätevä, mutta ehkä sitäkin taitoa voisi harjoittaa. Pidän monista pienistä asioista, kuten eläimistä, kirjepapereista, rauhallisista iltahetkistä, mustavalkoisista postikorteista, tanssimisesta (joskaan en ole sitä harrastanut ikinä, mutta se on silti hauskaa), kirjoista, suklaasta, musiikista, metsistä ja postin saamisesta. Aivot nollaan mielusti netin tahi playstationini seurassa, nuo pienet paheeni...
Itse kirjoitan aina useamman sivun verran, yleensä ihan tavallisesta elämästä, toisinaan saatan pohdiskella suurempia kysymyksiä. Arvostan pitkiä kirjeitä ja kykyä ajatella, myös luovuus on aarre. Toivottavasti ajattelet samoin...? Valmistaudu lukemaan käsinkirjoitettuja ylöstaltioituja hetkiä elämästäni!
Yritän aina vastata kirjeisiin kohtalaisen nopeasti, eli et joudu odottamaan kirjeitäni kuukausitolkulla, ellei jotakin maata mullistavaa satu tapahtumaan. Yleensä sellaista ei tapahdu. Minulla ei ole lapsia, mutta sinulla saa toki olla, kunhan mielenkiintosi ulottuu muuhunkin, kuin vaippamerkkien vertailuun.Pallo jääköön sinulle! Odotan toiveikkaana... Älä kuitenkaan sulje tätä ilmoitusta heti ajatellen tämän olevan yksi muiden joukossa; sitä tämä ei ole, eihän? Parhaimmassa tapauksessa voimme löytää toisistamme ystävän, eikä meillä ole muuta menetettävää, kuin postimerkin hinta. Laita minulle sähköpostia, niin saat paluupostina osoitteeni.
Odotus palkitaan...
decamerone@suomi24.fi
