Kurja olo ja vaan itkettää....

[iipa]

Voi kumpa olisi kainalo johon käpertyä ja itkeä paha olo pois, joku jolle kertoa miten pahalta tuntuu.
Voi kumpa ei tarvitsisi yrittää olla vahva.
Olisipa joku joka ottaisi syliin ja hohduttaisi.
Mitenköhän olen joututunut tähän tilanteeseen, että on vain jaksettava eteenpäin vaikka kuinka tuntuu pahalta lasten takia on jaksettava ja kun ei ole ketäään joka oikeasti välittäisi joutuvat lapset siitä eniten kärsimään kun en vaan jaksa kohta enään eds yrittämään.
Tuntuu kuin olisin mailman surkein, epäonnistunein ihminen ja yksinäisin ihminen.

 

[MargeSimpson]

:hug:

 

[tuutilulla]

:hug: noh?

 

[se on]

KUNPA

 

[Tuittu-77-]

:hug:

 

[iipa]

:hug: noh?

Töissä on tosi kurjaa tuntuu kun ihmiset ei hyväksyisi minua. Olen se ns uusi ihminen enkä vaan ole päässyt sisälle eikä minua vaan hyväksytä sinne.
Kotona olen aina lasten kanssa keskenään mies on töissä ja sit isllloin harvoin kun hän on kotona tulee vaan tappelu kun yrittää puhua.

Tällä hetkellä on henkisesti paha olla ja ja fyysisesti ihan jumissa sairaslomaa en uskalla hakea koska pelkään ettei sitten sitä työsuhdetta uusitakkaan joten on vain kärsittävä ja odottettava lomaa.
Koska päivän aikana on ainoat ihmiset joiden kanssa tulee puhuttua päiväkodin tädit ja lapset on lapsilla varmaan tosi kurja ollla kun äiti hermostuu pienestäkin asiasta eikä jaksa paneutua heidän asioihinsa minkä taas omalta osaltaan lisää minun pahaa oloani.

Aamula kun herään on seuraava oma hetki milloin ei tarvitse ajatella kuin itseäään sitten kun lapset on menneet nukkumaan on pinna jatkuvasti kireällä.

 

[tuutilulla]

:hug: noh?

Töissä on tosi kurjaa tuntuu kun ihmiset ei hyväksyisi minua. Olen se ns uusi ihminen enkä vaan ole päässyt sisälle eikä minua vaan hyväksytä sinne.
Kotona olen aina lasten kanssa keskenään mies on töissä ja sit isllloin harvoin kun hän on kotona tulee vaan tappelu kun yrittää puhua.

Tällä hetkellä on henkisesti paha olla ja ja fyysisesti ihan jumissa sairaslomaa en uskalla hakea koska pelkään ettei sitten sitä työsuhdetta uusitakkaan joten on vain kärsittävä ja odottettava lomaa.
Koska päivän aikana on ainoat ihmiset joiden kanssa tulee puhuttua päiväkodin tädit ja lapset on lapsilla varmaan tosi kurja ollla kun äiti hermostuu pienestäkin asiasta eikä jaksa paneutua heidän asioihinsa minkä taas omalta osaltaan lisää minun pahaa oloani.

Aamula kun herään on seuraava oma hetki milloin ei tarvitse ajatella kuin itseäään sitten kun lapset on menneet nukkumaan on pinna jatkuvasti kireällä.

:hug: Pystytkö järjestämään itsellesi omaa aikaa, harrastuksia tms.?

 

[iipa]

:hug: noh?

Töissä on tosi kurjaa tuntuu kun ihmiset ei hyväksyisi minua. Olen se ns uusi ihminen enkä vaan ole päässyt sisälle eikä minua vaan hyväksytä sinne.
Kotona olen aina lasten kanssa keskenään mies on töissä ja sit isllloin harvoin kun hän on kotona tulee vaan tappelu kun yrittää puhua.

Tällä hetkellä on henkisesti paha olla ja ja fyysisesti ihan jumissa sairaslomaa en uskalla hakea koska pelkään ettei sitten sitä työsuhdetta uusitakkaan joten on vain kärsittävä ja odottettava lomaa.
Koska päivän aikana on ainoat ihmiset joiden kanssa tulee puhuttua päiväkodin tädit ja lapset on lapsilla varmaan tosi kurja ollla kun äiti hermostuu pienestäkin asiasta eikä jaksa paneutua heidän asioihinsa minkä taas omalta osaltaan lisää minun pahaa oloani.

Aamula kun herään on seuraava oma hetki milloin ei tarvitse ajatella kuin itseäään sitten kun lapset on menneet nukkumaan on pinna jatkuvasti kireällä.

:hug: Pystytkö järjestämään itsellesi omaa aikaa, harrastuksia tms.?

En.
Miehen työ vie minun vapaa aikani viikonloppuisin on pakko yrittää saada tehtyä viikolla rästiin jääneet koti työt, kun mies nukkuu pois viikolla tulleita uni velkoja.
Tällä hetkellä olen henkiseti etttä fyysiseti niin rikki että kaikki voimat menee tämän arjen pyörittämiseen. Tuntuu kuin elämä menisi hukkaan. Meillä ei ole sukulaisia ystäviä jotka auttaisivat ottaisivat lapset joskus hoitoon että saataisiin aikaa toisillemme tai harrastuksille.
Sitä paitsi minusta tuntuuu että pyöritän yksin tätä showta joskus jos pyydän apua saan vain sontaa niskaani joten saan kai jatkaa yksin niin kauan kuin jaksan ja sitten kun ei voimat enään riitä niin en tiedä mitä sitten tapahtuu.

 

[vieras]

olisiko mahdollista joskus olla kotona puolison kanssa, puhua, kun lapset hoidossa?

ettehän te aina voi töissä olla?

tosi ikävä tilanne töissä. Itse kokenut saman. Olin eri sukupolvea kuin muut, tai yksi oli samaa sukupolvea, mutta hänellä ei lapsia ja sosiaalisesti taitavampi, kaikki pitivät hänestä silti. Minusta ei. Olinkin vain sijainen, vaikk apitkään olin töissä siellä.

ettekö rakasta miehesi kanssa enää toisianne, vai mistä ne riidat johtuvat? tietääkö miehesi miten väsynyt olet? mikä hänen selitys on, että ei auta?

 

[tuutilulla]

:hug: noh?

Töissä on tosi kurjaa tuntuu kun ihmiset ei hyväksyisi minua. Olen se ns uusi ihminen enkä vaan ole päässyt sisälle eikä minua vaan hyväksytä sinne.
Kotona olen aina lasten kanssa keskenään mies on töissä ja sit isllloin harvoin kun hän on kotona tulee vaan tappelu kun yrittää puhua.

Tällä hetkellä on henkisesti paha olla ja ja fyysisesti ihan jumissa sairaslomaa en uskalla hakea koska pelkään ettei sitten sitä työsuhdetta uusitakkaan joten on vain kärsittävä ja odottettava lomaa.
Koska päivän aikana on ainoat ihmiset joiden kanssa tulee puhuttua päiväkodin tädit ja lapset on lapsilla varmaan tosi kurja ollla kun äiti hermostuu pienestäkin asiasta eikä jaksa paneutua heidän asioihinsa minkä taas omalta osaltaan lisää minun pahaa oloani.

Aamula kun herään on seuraava oma hetki milloin ei tarvitse ajatella kuin itseäään sitten kun lapset on menneet nukkumaan on pinna jatkuvasti kireällä.

:hug: Pystytkö järjestämään itsellesi omaa aikaa, harrastuksia tms.?

En.
Miehen työ vie minun vapaa aikani viikonloppuisin on pakko yrittää saada tehtyä viikolla rästiin jääneet koti työt, kun mies nukkuu pois viikolla tulleita uni velkoja.
Tällä hetkellä olen henkiseti etttä fyysiseti niin rikki että kaikki voimat menee tämän arjen pyörittämiseen. Tuntuu kuin elämä menisi hukkaan. Meillä ei ole sukulaisia ystäviä jotka auttaisivat ottaisivat lapset joskus hoitoon että saataisiin aikaa toisillemme tai harrastuksille.
Sitä paitsi minusta tuntuuu että pyöritän yksin tätä showta joskus jos pyydän apua saan vain sontaa niskaani joten saan kai jatkaa yksin niin kauan kuin jaksan ja sitten kun ei voimat enään riitä niin en tiedä mitä sitten tapahtuu.

Entäs sitten lastenhoitoapua jostain muualta? esim. mannerheim tms. tai joku opiskelijatyttö? Tai sitten ihan kotiapua omaan jaksamiseen? Pystyisitkö ylittää kynnyksen ja pyytää apua?

 

[Piika-äiti]

Tuosta et varmaan selviä kuin jotenkin kunnolla repeämällä ja rähjäämällä ja itkemällä, ja itsesi ja lapsen takia sinun on varmaan se tehtävä, koska miehesi tuon kuvailun perusteella ei mielestäni näe ja ymmärrä vaikuttaa tilanteeseen.

Vahvuuteen sairastuminen ei ole ollenkaan tavatonta, se käy kovin helposti kiltiltä ja velvollisuudentuntoiselta.

 

[halauksia halauksia]

voi kulta hieno ihminen!sä olet arvokas vaikka tuntisite ettet tule hyväksytyksi.
Muista: olet arvokas ihan totta sellaisenaan, juuri tuollaisena!

 

[Charlottis74]

Sulla tilanne siis sama kuin oisit yksin huoltaja periaatteessa? Yksinhuoltaja kun oikeasti on ni silloin ei tarvi tosta tressata et siin ois toinenkin kun on selvää että yksin on kaikki tehtävä. Mä oon niin tottunu tähän mut kaverit jotka on miehen kanssa jolla aina jotain menoa ni sama meininki.

 

[iipa]

olisiko mahdollista joskus olla kotona puolison kanssa, puhua, kun lapset hoidossa?

ettehän te aina voi töissä olla?

tosi ikävä tilanne töissä. Itse kokenut saman. Olin eri sukupolvea kuin muut, tai yksi oli samaa sukupolvea, mutta hänellä ei lapsia ja sosiaalisesti taitavampi, kaikki pitivät hänestä silti. Minusta ei. Olinkin vain sijainen, vaikk apitkään olin töissä siellä.

ettekö rakasta miehesi kanssa enää toisianne, vai mistä ne riidat johtuvat? tietääkö miehesi miten väsynyt olet? mikä hänen selitys on, että ei auta?

Lasten hoito apua ei ole tarjolla eikä ole varaa ulkopuoliseen lasten hoitoon.
Ja vaikka olisikin en tiedä osaanko enään keskustella aikuismaisesti sitä on jotenkin heti piikit pystyssä ja puolustus kannalla joten menee ne keskustelut huutamiseksi.
Ei me aina olla töissä, mutta käytännölliseti katsoen vain viikonloppuisin on aikaa viikolla on mies töissä. Tälläkin viikolla sunnuntaina kun lapset meni nukkumaan mies näki viimeksi lapset hereillä ja seuraavan kerran perjantaina iltana. joka toinen viikko ehkä tunnin verran illalla ennen nukkumaan menoa, mutta usein miten hän seurustelee sen ajan puhelimessa tv:tä tuijottaen.

olen aloittanut nykyisessä työssäni talvella ja juuri kun olin tutustunut ihmisiin meni kesän takia ryhmät uusiksi ja nyt tuntuu tosi ulkopuoliselta.
Työ vie mehut ihan kokonaan on fyysisesti tosi raskasta ja myös henkisesti kun tuntee olonsa orvoksi ja ulkopuoliseksi.

suurin syy riitoihin on raha mies kuulemma tekee pitkää päivää jotta saataisiin enemmän rahaa....
En tiedä rakastammeko tosiamme en edes tiedä tai muista miltä tuntuu rakastaa olo on vaan niin turta etten tunne kuin tyhjyyden ja epävarmuuden.