Kuuluuko jokaisen ihmisen elämään turhautumista, itkua ja ärtymistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja UuuOoA
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

UuuOoA

Vieras
Olen tässä miettinyt.

Ennen lasten saantia olin kohtalaisen tasainen ihminen. Jonkin verran muistan itkeneeni joskus ennen kuukautisia, mutta ovia en paiskonut eikä paha olo vellonut.

Nyt, kun on kaksi pientä lasta, olen päivittäin pahalla päällä (en koko päivää) ja ketuttaa, ahdistaa, ärsyttää, vihastuttaa... Olen toki onnellinenkin ja iloinen, mutta negatiivisten ja positiivisten tunteiden skaala on laajentunut. Nyt osaan olla todella hankala ja ärtynyt, suorastaan mylvin jos hikeä pukkaa ja on nälkä. Toisaalta tunnen myös suurempaa liikutusta ja onnea kuin ennen.

Mietin vain että onko tämän syynä

-väsymys ja vaativa vanhemmuus
-vai onko hormonitoiminta muuttunut raskauksien ja pitkien imetysten myötä
-vai vanhemmiten muuttuuko tunteet
-vai jotain muuta?

Eniten "harmittaa" se, että minulla on nykyisin hyvin selvä "vittuuntuneisuus" ennen kuukautisten alkua. Jostain vain pakka leviää käsiin muutamaa päivää aiemmin ja huudan, itken ja haastan puolison kanssa riitaa, vaikka oikeasti vialla ei oikeastaan ole mikään.

Mitä asialle on tehtävissä? Uskallan väittää että en tee tätä tahallani ja olen hämmentynyt näistä ilmentymistä. Ja joskus tuntuu katkeralta, että onko miehillä helpompaa. Onko heidän elämä tasaisempaa? Miksi naiset itkee ja huutaa ja raivoaa? Saako niitä oireita pois jotenkin?
 
Mulle autto masennuslääkekuuri :). Mutta onhan se niin että vaikka vanhemmuus antaa paljon, niin se viekin voimia. Mä olen ainakin kahden lapsen myötä väsyneempi ja pinna pienempi ku ennen.
 
[QUOTE="vieras";28328107]Mulle autto masennuslääkekuuri :). Mutta onhan se niin että vaikka vanhemmuus antaa paljon, niin se viekin voimia. Mä olen ainakin kahden lapsen myötä väsyneempi ja pinna pienempi ku ennen.[/QUOTE]

Missä kulkee raja "Normaalin Naisen" ja masennuslääkkeitä tarvitsevan ihmisen välillä?

Tämä kiinnostaisi tietää, että onko esim. itkuisuus ennen kuukautisia jopa terve merkki - siinä nainen, joka reagoi kuten pitää, vai juuri päinvastoin?
 
Eiköhän toi hormonivaihtelu ole ihan normia, ei siihen masennuslääkettä tarvitse siis. Muuten olen kyllä ihan normaali nainen ollut aina, ei kukaan ulkouolinen huomannut tarvettani masennuslääkkeelle :)
 
Aivan sama juttu mullakin, ihan täysin! Pitkään oon miettinyt, että missä kulkee se raja? Oon nykyään kahden lapsen myötä niin stressaantunut elämäntilanteeseni, että tuntuu, etten jaksa kuin välttämättömät asiat hoitaa. Oon viel kotona ja piirit on suppeat. Vaikka rakastankin perhettäni niin on se niin raskasta, että odotan todella lasten itsenäistymistä ja kasvua. Joka päivä odotan päiväunia sekä iltaa että lapset menee nukkuu. Koen, että olen menettänyt oman henkilökohtaisen elämän ja ajan. Väsymys kalvaa jatkuvasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma täälläkin;28328243:
Koen, että olen menettänyt oman henkilökohtaisen elämän ja ajan. Väsymys kalvaa jatkuvasti.

Hei kanssasisar! Varsinkin tuo viimeinen lause on juuri se mitä ajattelen.

Ja lisäksi tämä on toisenlaista väsymystä. Sain lapseni kuitenkin nuorena, (23,26), ja sitä ennen valvoin jopa enemmän kun luin yliopistolla tentteihin öisinkin. Mutta nyt se on sellaista "antakaa minun hengittää, antakaa minun avata jogurttipurkki ilman että joku kysyy miksi siinä on punaista väriä".

Eli. Ei ole masennusta --> mikä apu seuraavaksi? Löysätä rimaa ja hoitaa lapset paljon letkeämmin? Kokonaan pois päivätyöstä ja vain kotiäidiksi, jolloin ei tule ristipaineita? Testosteronipistokset? (viimeisin on vitsi)
 
Hei kanssasisar! Varsinkin tuo viimeinen lause on juuri se mitä ajattelen.

Ja lisäksi tämä on toisenlaista väsymystä. Sain lapseni kuitenkin nuorena, (23,26), ja sitä ennen valvoin jopa enemmän kun luin yliopistolla tentteihin öisinkin. Mutta nyt se on sellaista "antakaa minun hengittää, antakaa minun avata jogurttipurkki ilman että joku kysyy miksi siinä on punaista väriä".

Eli. Ei ole masennusta --> mikä apu seuraavaksi? Löysätä rimaa ja hoitaa lapset paljon letkeämmin? Kokonaan pois päivätyöstä ja vain kotiäidiksi, jolloin ei tule ristipaineita? Testosteronipistokset? (viimeisin on vitsi)

Samoin, sain lapset nuorena 22v. Ja 26v. Kauhuissani kuuntelen juttuja tyyliin" no sähän jaksat kun oot noin nuori". Pakkohan sitä on jaksaa kun tää on vaan normaalia pikkulapsiaikaa. Kotona oon juurikin siitä syystä, etten "pysty" keskittyy moneen asiaan yhtäaikaa. Sitten kun lapset on isompia niin voin keskittyy muuhunkin. Lohduttaudun sillä, että viiden, kymmenen vuoden kuluttua elän erilaista elämää. Ja iltatähteä meille ei koskaan tule:)
 

Yhteistyössä