Kuuluuko vaan ikään vai..?

taikatalvi-03

Jäsen
16.01.2006
343
0
16
Eli kun tuo meidän 2v1kk tyttö on viimeset n.3kk ollu kauhean tarkka reviiristään, jos toinen lapsi tulee liian lähelle, hän tönäisee ja hermostuu. Siis vaikka kyseessä olisi pienempi lapsi, eikä siis mitään riitaa haastamassa. Aina kun tönii, olen jyrkästi puuttunut asiaan ja sanonut että niin ei saa tehdä, että toiseen sattuu jne.

Samoin lelujen kanssa on tuota et yrittää ottaa kädestä ja omii toisten leluja ja sanoo "nää on MUN!" Olen siihenkin AINA puuttunut ja selittänyt uudestaan ja uudestaan että kun on vieraita, pitää antaa muidenkin leikkiä ja jos ollaan kylässä, että eivät ole hänen lelujaan ja että pitää antaa kaikkien leikkiä. Tämä ei näytä kuitenkaan mitenkään vaikuttavan asiaan, vaan käyttäytyy näin yhä uudelleen ja uudelleen..

Onko vinkkejä, mitä voisin tehdä että leikkirauha säilyisi, vai onko ihan tavallista tämän ikäisillä, ja menee ohi itsestään? Kun tuttavien lapset ovat kaikki joko pieniä tai sitten suunnilleen 5v. joten en ole oikein tämmöiseen törmänny. Lähipiirissä olen rivien välistä lukenut että vika on siinä kun olen ollut kotona lapsen kanssa. Olenko nyt pilannut lapsen kotihoidolla ja tehnyt hänestä itsekkään? Vai meneekö ohi kun aloittaa tarhan? Olen menossa lapsen kanssa nyt perhekahvila jne. toimintaan mukaan että olisi joskus isommassakin lapsiryhmässä eikä vaan pari kaveria kerralla.

Kamalaa, kun en todellakaan ole halunnut lelliä lasta piloille, päinvastoin! En haluaisi että hänestä tulee tarhassa se, jonka kanssa kukaan ei halua leikkiä.. :'( Miten voin auttaa tyttöäni?
 
Voi kuule luulisin että suurin osa 2vuotiaista on tollasia.Eivät osaa vielä jakaa ja leikkiä yhessä vaan leikkivät rinnakkain omaa leikkiään.Olen ollut vuosia perhepäivähoitajana ja kaksi 2v hoitolasta on pari joka ei muuta tee kuin vie leluja toisiltaan ja omii niitä .....
Kyllähän siinä tiukkana kannattaa olla ja opettaa että toisen kädestä ja leikistä ei oteta ja pitää johdonmukaisesti kiinni tästä säännöstä. Niin kyllä se siitä hyvin alkaa sosiaalitumisen ja vuorovaikutuksen taival.Ei mitää opita ilman toistoja 100 ja 1000 sia toistoja sanoo Tahkokallio.Kyllä se ikä kypsyttää ja se on pääasia että äiti tietää mikä on oikein ja osaa sitä opettaa....
 
Yhdyn edelliseen kannanottoon ja lisään vielä ettei mielestäni jatkuvasti kannata lapsen pettymyksiä selittää.. miksi ei saa, toki välillä on hyvä perustella, mutta välillä pelkkä napakka ei riittää ja jos ei usko otetaan lapsi pois tilanteesta (viemällä toiseen leikkiin tai tilanteeseen tai yksin kertaisesti pitämällä lasta sylissä), ei jäädä jankkaamaan, nalkuttamaan ja selittelemään. Minun mielestä lapsen on hyvä oppia että äitiä totellaan vaikkei kieltoa samalla sekunnilla perustelisikaan.

Luin hiljattain jotain kasvatusalan kirjaa.. en valitettavasti saa päähäni mitä, mutta siinä kerrottiin että jos esim. perhepäivähoidossa on kaksi 1-2 vuotiasta lasta samassa ryhmässä, tulee riitaa tavaroista noin joka kolmas minuutti... eli eiköhän tuo sinunkin lapsesi käyttäytyminen lasketa normaaliin vaihteluun.. mutta ei huonoa käytöstä siltikkään tarvitse hyväksyä!

Niin ja samassa kirjassa oli lapsen agressioista, ja siinä sanottiin että lapsi on agressiivisimmillaan 2 vuotiaana.

Ihan varmasti kotihoito on parasta tuon ikäiselle lapselle, nyt sinulla on mahdollisuus luoda perusta selkeille rajoille ja turvallisuuden tunteelle, ryhmässä ennättää opetella olemaan myöhemminkin! :)
 
Meidän poika aloitti vastaavan käytöksen hieman alle 2 v ja nyt 3,5 edelleen silloin tällöin tönii. On erittäin kiusallista vanhemmille. Olemme kovasti lukeneet asiasta ja yrittäneet jos jonkinlaista keinoa opettaa ettei niin saa tehdä. Usein ei ole mitään näkyvää syytä tönimiselle ja olenkin alkanut ajatella että se on oman reviirin puolustamista ja kommunikaatiotaitojen kehittymättömyyttä.

Mietin vain että olisiko kannattanut vielä tiukemmin puuttua silloin 2 vuotiaana. Toki aina selitimme ettei saa mutta emme laittaneet jäähylle tms. Silloin tuli useasti kuultua kun muiden vanhemmat selitti omalle lapselleen että tuo poika on vielä niin pieni ettei tiedä. Nyt kun poika jo isompi on selvää että hänen pitäisi jo ymmärtää. Poika on ollut tarhassa eli kotihoito tuskin on syy, päinvastoin musta tuntuu että olisi ollut hyväkin kun olisi saanut tuon huonon käytöksen ärsykkeet minimoitua ja pitää ns lepopäiviä enemmänkin kuin viikonloput.
 

Yhteistyössä