Kyllä minulla oli rankkaa kotiäitinä

[alkuper.]

On ollut hetkiä milloin olen ollut ihan poikki. Viime talvi oli aikamoista, vauva valvotti öisin ja esikoinen uhmasi päivisin. Oli päiviä, joilloin olin nukahtaa lattialle vauvan viereen ja oli hetkiä joilloin tuntui että päässä suhisee kun ärsytti esikoinen niin. Pukeminen ja riisuminen, vaippojen vaihto, ruuanlaitto, siivoaminen, jumissa kotona oleminen, kaikki se teki elämästä rankan tuntuista.

Valvominen oli pahinta, mutta toiseksi pahinta oli jatkuva tylsien asioiden toisto, toisto ja toisto. Kolmanneksi rankinta oli yksinäisyys.

Kyllä minusta ihmisellä voi olla rankkojakin aikoja vaikka olisi "vain" kotiäitinä. Ja kyllä se pitää saada sanoa ääneen että nyt väsyttää tämä arki.

 

["lähettäjä"]

Samaa mieltä. Minun arkeni ei ole ollut yhtä rankkaa, mutta jo pelkästään tuo yksinäisyys ja asioiden toistaminen jotenkin... Vie mehut.

Olen aina tottunut olemaan yksin, mutta lapsen kanssa tunnen olevani Yksin.

 

["vieras"]

Mutta aika kuultaa muistot..Itselle yh;na jäi hyvät muistot kotiäitydestä. Olin tukiverkoton, ja eräänkin kerran 40 asteen kuumeessa jouduin konttaamaan keittiöön lämmittämään vauvalle maitopulloa ym ym - Mutta en noita hetkä vaihtaisi pois. Ja mtä järkeä olisi töihin ollut mennä hoitamaan muiden lapsia? Sinne kerkesi myöhemminkin...

 

["oona"]

Kotiäitiys on mun mielestä henkisesti välillä tosi raskasta. Ei mitenkään ylitsepääsemätöntä tuskaa ikinä, mutta välillä sieppaa, kun viikkotolkulla on kotona laittamassa ruokaa, siivoamassa ja hoitamassa lasta. Ja jotenkin ärsyttää lapsettomien kommentit, kuten "mä oon ollut tänään töissä, pakko saada päiväunet ja ruokaakaan ei jaksa tehdä" jne. ja sitten pyydetään, että mä leipoisin heille tai muuta vastaavaa, koska "sä et käy töissä ni varmaan jaksat". Sama, kun pyytäisi siivousapua ihmiseltä, joka on ammatiltaan siistijä.

 

["mona"]

No mä oonkin ihemtellyt ku täällä palstalla kaikkien mielestä kotiäitiys on superhelppoa ja loikoilua. Mä ainakin pääsen nyt töissä paaaaljon helpommalla. Riippuu tietty jos tekee työtä josta ei pidä.

En silti vaihtais pois kotiäitivuosia, sillä halusin olla lasten kanssa 3vuotiaaksi asti kotona, mutta ei se aina helppoa ollut. Kyllä mun live-ystävät ihan yhtä lailla valittaa välillä kun hermot menee kotona oloon ja silti kaikki haluaa pitää lapset kotona ekat vuodet koska uskoo sen olevan parasta niille (niin kuin minäkin). Kaikilla on vakipaikat odottamassa kyllä töihinpaluuta.

 

["eenis"]

Ei äitiys ole aina helppoa olit sitten vuosikausia kotona tai töissä.

Silti äitiyttä/kotiäitiyttä ja työtä ei saa sotkea keskenään. Kotiäitiys ei ole työ, ei äitiys yleensäkään. Kaikilla, ihan kaikilla lisääntyy pakolliset työt kun lapsi syntyy. Toisille se on vaikeampaa, toisilla helpompaa. Riippuu monesta tekijästä.Kuitenkin vapaaehtoinen juttu.

Saa valittaa, ilman muuta. Silloin myös pitää oppia tunnistamaan itseään- jos kotona olo saa sinut voimaan pahoin, oletko paras mahdollinen äiti silloin? entäpä jos sinua sittenkin auttaisi se että menet töihin? Vaikka äidiltä odotetaan ties minkälaista uhrautumista - typerintä on se että aiheuttaa itselleen pahaa oloa ja mieltä. Sillä se ei koskaan ole lapselle parhaaksi.

 

["vieras"]

Meinaatko, että kun menee töihin, niin lapset alkavat automaattisesti nukkua kokonaisia öitä tai heräävät vasta 7.30?

 

["noh"]

[QUOTE="mona";26263713]No mä oonkin ihemtellyt ku täällä palstalla kaikkien mielestä kotiäitiys on superhelppoa ja loikoilua. Mä ainakin pääsen nyt töissä paaaaljon helpommalla. Riippuu tietty jos tekee työtä josta ei pidä.

En silti vaihtais pois kotiäitivuosia, sillä halusin olla lasten kanssa 3vuotiaaksi asti kotona, mutta ei se aina helppoa ollut. Kyllä mun live-ystävät ihan yhtä lailla valittaa välillä kun hermot menee kotona oloon ja silti kaikki haluaa pitää lapset kotona ekat vuodet koska uskoo sen olevan parasta niille (niin kuin minäkin). Kaikilla on vakipaikat odottamassa kyllä töihinpaluuta.[/QUOTE]

Niin tutkimukset puhuu kotonaolon puolesta. Kukaan ei vaan ole tutkinut miten se *ittuuntunut äiti voi vaikuttaa negatiiviesti lapsen kehitykseen. Ei. Eihän äiti voi olla huonoksi lapselleen. Vai voisiko sittenkin?

 

["mona"]

[QUOTE="noh";26263791]Niin tutkimukset puhuu kotonaolon puolesta. Kukaan ei vaan ole tutkinut miten se *ittuuntunut äiti voi vaikuttaa negatiiviesti lapsen kehitykseen. Ei. Eihän äiti voi olla huonoksi lapselleen. Vai voisiko sittenkin?[/QUOTE]

Jaa vaikka mulla on helpompaa töissä kuin kotona, niin en mä vittuuntunut ollu enkä masentunut tai muuta. Kerhoiltiin, kyläiltiin, reissattiin.. Hyvä äiti olin ja ihan lämmöllä muistelen niitä vuosia, mutta silti pääsen töissä ollessa helpommalla. Miksi se on niin vaikea uskoa? Tykkään tosi paljon mun työstä, ihania ihmisiä, saan syödä valmiit ruoat eikä huolehtia päivän aikana kuin omista tarpeistaan.

 

[Pinki]

Sama vika. Liki 10v kotiäitinä ja multa meinasi palaa järki.
Onneksi pääsi töihin

 

["Jep"]

Aamen. Mä oon kotona tällä hetkellä 3,5 vuotiaan mustasukkaisen uhmiksen ja puolivuotiaan vauvan kanssa. Pahanteko alkaa ennen kuin sängystä aamulla ylös päästään. Ja kyllä, vituttaa niin kovaa että hiukset tippuu. Tykkäänkin olla kotana lasten kanssa, mutta kyllä helvetti vieköön tästä pitäisi saada välillä edes jonkinlainen tauko!

 

["Jep"]

Ja siis töissä oon ollu ennen lapsia, näiden kahden raskauksien välissä, ja palaan luultavasti taas kun tuo nuorempi on reilun vuoden.