Kyllä ottaa töihin paluu koville vaikken ole vielä edes aloittanu töitä..

[terettu]

Takana todella raskas pikkulapsiaika, itkua, väsymystä ja parisuhde ollut melkeinpä loppukin..
Miehen töiden perässä ollaan kaukana sukulaisista, tukiverkostoa ei ole ainakaan hoitoavuksi asti.
Miehen aloittaessa matkatyönsä oli väsynyt, nukkuu jne. Pikkuvauva aikaan oli väsynyt. Kotona ollessaan "auttoi" kyllä. Töistä tullessaan on saanut ottaa torkut ja syödä rauhassa, ensimmäisen vuoden aikana ei tarvinnut juurikaan osallistua kotitöihin. Toisena vuonna laitoin miehen koville ja vaadin myös häntä osallistumaan kodin töihin, sai loppu loppua se täyden palvelun hotellissa asuminen. (ja ei, mies ei tehnyt edes niitä miesten töitä).

Nyt olen menossa töihin parin viikin päästä. Olen jo pitkään yrittänyt "pehmustaa" töihin paluutani vääntämällä miehelle, että myös minä sitten saatan olla todella väsynyt kun aloitan työt uudessa paikassa.

-Ja nyt olemme tilanteessa, että mies on järjestämässä meidän kotiin inttikavereiden vuosittaista tapaamista, juuri ensimmäiselle viikonlopulle kun olen aloittanut työt.
-hän on vilpittömän yllättynyt kun koin sen "hieman" lyöntinä vyön alle.
-Meillä on 2,5v lapsi jolle ei olisi äijien tullessa hoitopaikkaa
-Minä en vielä edes tiedä työvuorojani olenko silloin viikonlopun töissä (!!)
- Joten pahimmillaan hoitaisin lasta äijien "käytäytyessä iloisesti" (niin kuin mieheni alkoholin käyttöä kutsuu), rauhoittelisin lasta nukkumaan kun iloisesti saunovat, rauhottelisin kun tulevat aamuyöllä baarista, jättäisin aamulla 2-vuotiaan iloisesti nukkuvien äijien vastuulle ja yrittäisin selvitä mahdollisesta työpäivästä "iloisena".
-Laitoin myös kovan kovaa vasten, että sori nyt vaan, mutta kerta on itse halunnut tulla tekemään työtään tänne kauaksi, niin nyt on ensimmäinen kerta kun se negatiivinen puoli osuu myös hänen nilkkaan, kun ei vaan ole sitä mummolaa täällä, eikä saa lasta hoitoon pippaloidensa alta.
- Ja toisaalta, 2,5vuotta olisi ollut aikaa järjestää kemuja, (alunperin ne piti pitää töiden aloitusta edeltävänä viikonloppuna, jolloin olin pitkin hampain luvannut lähteä lapsen kanssa 400km päähän mummolaan)

Sanokaa ny, kuinka pahasti ylireagoin??

 

["AnnaM"]

Olettekohan te nyt keskustelleet tuosta ihan asiallisesti? Mun mies on aika ajattelematon ja voisin jopa kuvitella hänen tekevän jotain tuon kaltaista, mutta tajuaa kyllä virheensä kun selitetään..

Itse tuossa vaiheessa selittäisin miehelle, että en yksinkertaisesti halua mitään bileitä kotiini ensimmäiseksi työviikonlopukseni, etenkään, kun työvuoroista ei ole vielä varmuutta. Samalla voitaisiin keskustella sitten ajankohdasta, jolloin tuollainen illanvieton järjestäminen sitten sopisi. Tai siitä, voisiko kyseistä iltaa viettää vaikka jossain muualla.

Jos miehelle on jostain syystä äärimmäisen tärkeää pitää iltamansa juuri tuona kyseisenä iltana, mä antaisin kyllä pitää, kunhan sitten hoitaisi lapselle hoitopaikan ja esim. maksaisi mulle hotelliyön toisaalla, jotta saan nukkua ja rentoutua rauhassa ennen / jälkeen työvuoron.

 

["mie"]

Hyvin kirjoitettu edelliseltä.

 

[vieras*]

Miksi ihmeessä järjestää tuollaisua ryyppäjäisiä lapsiperheen kotona, saunatiloja löytyy yleensä vuokrattavaksi jos on pakko saunoa. Miksi muuten bileet ovst juuri teillä eikä jollain muulla osallistujalla ?

 

[Viieraat]

Äijä vuokraa bilepaikan jostain
Kaukaa kotoa.

 

[terettu]

....asiallisuus loppui siinä vaiheessa kun miehen uudestaan ja uudestaan "aidosti asiaa ihmetellessä" rautalangasta väänsin minkä vuoksi koin asian loukkaavana.
Ja miehen mielestä 2_vuotias kyllä voi olla heidän kanssaan kotona.....Minun mielestä ehdottomasti ei voisi. Ja jo mietin, että jos siihen suostuisin, ja jos jotain sattuisi, nii oikeudessahan minä olisin kun olen jättänyt lapsen päihtyneen isänsä vastuulle...