Kyllä tuntuu helvetin pahalle todeta kerta toisensa jälkeen ettei vaan kelpaa

["hmmm"]

Voisitko ajatella niin, että et varmaankaan olisi edes viihtynyt juuri noissa paikoissa ja tietyllä tavalla se sun "oikea" paikka vain odottaa? Et jos nyt oisit päässy johonkin, niin et välttämättä huomaisi sitä sinulle täydellistä avointa paikkaa? Tiedän, voi kuulostaa pettymysten jälkeen hölmöltä, mutta minua ajaa eteenpäin ajatus, että jokaisella asialla on tarkoituksensa. Vaikka sitä tarkoitusta ei heti huomaisi ja voi tuntua tosi kurjalta ja epäreilulta, niin myöhemmin se palkitsee tavalla tai toisella.

 

["noo"]

[QUOTE="hei";28359288]kerroit että sua vaivaa rakkaudettomuus, minä kerron itsestäni että en pystynyt seksiin 12 vuoteen, hävetti koska en voinut ottaa edes kontaktia mieheen koska ne ois ihmetelleet asiaa. minulla oli kovat yhdyntäkivut syynä. olin täysin maassa ajattelin että elän yksin loppuelämäni.mieti sitä sä voit varmaan kuitenkin antaa rakkautta[/QUOTE]

Tällainen vertailu lienee turhaa? Jokaisella on just ne omat murheet. Varmasti joku syöpäsairas on sitä mieltä, että sulla on sentään asiat paremmin kuin hänellä. Ja vastaavasti parantumattomasti syöpäsairas on edelliselle kateellinen, hänellä kun on vielä toivoa...

 

[-.-.-.-]

[QUOTE="hippu";28359886]no minä en ymmärrä, työ on työtä.. ei osa ihmisen persoonaa![/QUOTE]

No ei ihme ettet ymmärrä kun olet itse luuseri elämäntapatyötön mutta kaikki ei todellakaan ole tuollasia kuin sinä. Ja todellakin, sä et ole mikään sanomaan ettei ap:n ongelma ole oikea ongelma, vitun marttyyri.

 

[vierailija]

En minäkään kelpaa,mutta olen oppinut olemaan välittämättä minua vihaavasta yhteiskunnasta. Hoidan työni tunteetta

 

[vierailija]

Älä välitä Minä en kelvannut edes lapsen lapsen ristiäisiin. Kaikki on minua parempia ja paremman näköisiä. Mutta en minä välitä. Käyn töissä ja sielläkin haukutaan. Elän päivän kerrallaan. Tällä hetkellä on syöpä epäily,josta en puhu kellekään. Kärsin senkin yksin mutta olen tottunut ja ajattelen itsekin olevani huonoista huonoin. Se on osani tässä maailmassa.

 

[vierailija]

[QUOTE="niinpä";28359307]mä olin toistakymmentä vuotta työttömänä joskus töisttä pätkän sielä toisen täällä ja sain vihdoin vakkari töitä. mun mies oli 3 vuotta työttömänä sai töitä ja sitten yt:t ja potkut joten alusta senkin aloitettava.

Hienoa! Kerrotko miten vakipaikka lopulta lohkesi? Jos me muut saisimme tästä hiukan lohtua ja toivonkipinän.
[/QUOTE]
kukaan ei viihtynyt siinä?

 

[vierailija]

Älä välitä Minä en kelvannut edes lapsen lapsen ristiäisiin. Kaikki on minua parempia ja paremman näköisiä. Mutta en minä välitä. Käyn töissä ja sielläkin haukutaan. Elän päivän kerrallaan. Tällä hetkellä on syöpä epäily,josta en puhu kellekään. Kärsin senkin yksin mutta olen tottunut ja ajattelen itsekin olevani huonoista huonoin. Se on osani tässä maailmassa.

ketodieetille sitten. Toimii yksin parhaiten