Kuopus aloitti viime viikolla tarhan, ja ollaan tässä harjoiteltu siellä olemista ja harjoitellaan edelleen. On ollut pari tuntia siellä ihan ilman äitiä ja ihan ok mennyt. Tänään siltä tuli sitten se itku kun äiti oli lähdössä, ja voitte kuvitella miten äiteelle kävi... Onneks täällä paistaa aurinko ni pysty aurinkolasien takana ihan rauhassa vollottamaan, ja kotiin päästyä vollottaa sitten ihan rauhassa... Voi helvata, enpä kyllä muista koska oisin itteni näin paskaks ihmiseks tuntenu... 