Itsekin olen ajatellut noin, että joku miestä vaivaa, kun hän on muuten tunteellinen. Jollain tavalla olen ajatellut että koska hän on muutenkin luonteeltaan ujo ja vähän estynyt,(ainakin selvinpäin)niin luullakseni se vaikuttaa seksissäkin, niin että hän on epävarma itsestään, eikä uskalla antaa vain mennä, vaan kontroloi olemistaan. Hän haluaa niin kovasti että minulla olisi hyvä, niin ettei loppujen lopuksi uskalla tehdä oikein mitään, ettei vaan tee mitään väärin. Voi johtua siitä, että hänen eksänsä lyttäsi hänet maan rakoon lähes kaikessa mitä hän teki, mikään ei kelvannut.
Parhaat rakastelumme ovatkin olleet pienessä sievässä, tai niin että ainakin hän on ottanut pari olutta, koska silloin hän on vähän rennompi. Ja ne ovat nimenomaan olleet rakastelua, suuteluineen hyväilyineen kaikkineen, eikä vaan orgasmikeskeisiä jyystötuokioita.
Minäkin olen ajatellut juuri niin, että miksi vain odottaisin hänen edes joskus toteuttavan minunkin toiveeni, miksen olisi itse aloitteellinen silloin kun haluan muutakin kuin pornoleffameininkiä. Asian ydinhän tässä kuitenkin on se vaihtelu. Eli ettei kaikki kerrat menisi miehen toiveiden mukaan. Ja minä se olen meistä kahdesta se kekseliäämpi osapuoli, ja myös se joka tarvitsee muutakin kuin pelkkää eri asennoissa bylsimistä.
Tänään on vihdoin sitten otollinen ilta, tänään me teemme minun toiveideni mukaan, ja niin että minä määrään tahdin.Ja puen ne seksihepeneetkin ylleni, mitä tuolla joku kovasti arvosteli. Laitoin tänään miehelle tekstarin jossa vihjailin jotain, ja hän oli ihan innoissaan. Se on hyvä yleensäkin miehessäni, että hän kyllä lähtee aina mukaan ehdotuksiini.
Ehkä on kaikista paras hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, ja olla odottamatta mitään uutta ja tajunnanräjäyttävää hänen taholtaan. Voinhan minä huolehtia siitä puolesta. Ja tiedän miehen arvostavan sitä että olen kekseliäs, uskon hänen itsensäkin tietävän että hän ei sitä itse oikein ole.
Tämä ketju on selkiyttänyt ajatuksiani asian osalta todella paljon, ja nyt on oikeastaan todella paljon parempi fiilis.Vaikka olenkin rakastunut suomalaiseen , perusjunttiin, niin hän on se maailman rakkain minulle, ja teen kaikkeni sen eteen että olisimme molemmat onnellisia ja tyytyväisiä.Teilatkaa vaan siellä, te kyynikot, joita on muutama eksynyt näköjään tähänkin ketjuun.Mutta ihmisen onni riippuu aika paljon hänestä itsestään. Ja minä olen päättänyt olla onnellinen oman jörrikkäni kanssa.
