Kylmät ihmiset, onko heitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VatoGo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

VatoGo

Vieras
Rakastuin komeaan ja itsevarmaan hyvin pidettyyn sosiaaliseen mieheen joka on kuin vastakohta minulle - pieni tunteellinen ja arka nainen. Ihannoin kaikkea hänessä olen korviani myöten rakastunut nainen ja antanut hänelle pienen sydämeni, mutta koen suhteessa torjumista, kylmyyttä ja empatiakyvyttömyyttä mieheltäni. Hän väittää välittävänsä minusta mutta kuka käyttäytyisi rakastamaansa ihmistään kohmeisesti !?

"Jokainen on kuitenkin joskus nähnyt rakastuneen miehen. Se voi olla kaveri, joka jätti ekaa kertaa poikien saunaillan väliin tai lähti innolla kissanäyttelyyn, koska Katri on siellä.
Häntä on vaikea saada ärsyyntymään (ja tällä naiset usein testaavat miehen tunteita). Hän pitää lupauksensa, haluaa keskustella, lähettää rakkausviestejä, antaa lahjoja, puhuu meistä, tekee isoja tekoja, esittelee sinut kaikille ja ottaa sinut mukaan suunnitelmiinsa. Hän laittaa sinulle ruokaa ja antaa syödä herkut lautaseltaan. Yksi asia on varma: vaikka olisi miten kiireinen, hänellä on aikaa sinulle."

HAH :D Tuosta voisin vain unella.. KYSYMYS KUULUU onko oikeasti niin erityyppisiä tapoja rakastaa onko mahdollista olla sellainen ihmistyyppi joka kyllä rakastaa muttei näytä sitä kuten esim ylempänä kuvataan rakastuneesta miehestä?

erään testin mukaan sain seuraavaa: "Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. "
 
Toista et voi muuttaa, koskaan.
Hän on se, mikä on. Ehkä tunnevammainen, ehkä jotain muuta.

Ole varuillasi, ja anna ajan näyttää mikä hän on miehiään.
 
Tuollaiset miehet saa aina sinunkaltaisiasi naisia, fakta homma on se, ettei niillä ole emotionaalisia tunteita naisia kohtaan, pelkkä hyötynäkökulma. Jos olet vaimomateriaalia; hoidat hyvin kotihommat, et nalkuta ja annat seksiä kun on tarve, niin veikkaan, että olet vuoden loppuun mennessä naimisissa. Muista myös siisteys ja älä koskaan jätä tiskiä lojumaan.Mutta se kalasilmäinen ei muutu, mustasukkaisuutta voi esiintyä, ei rakkaudesta vaan omistamisenhalusta.Elämäsi on kontrolloitua ja aikataulutettua, huumorintajuasi on lapsellista,se kuihtuu ja ystäväsi häipyvät pikkuhiljaa.
 
Tuollaiset miehet saa aina sinunkaltaisiasi naisia, fakta homma on se, ettei niillä ole emotionaalisia tunteita naisia kohtaan, pelkkä hyötynäkökulma. Jos olet vaimomateriaalia; hoidat hyvin kotihommat, et nalkuta ja annat seksiä kun on tarve, niin veikkaan, että olet vuoden loppuun mennessä naimisissa. Muista myös siisteys ja älä koskaan jätä tiskiä lojumaan.Mutta se kalasilmäinen ei muutu, mustasukkaisuutta voi esiintyä, ei rakkaudesta vaan omistamisenhalusta.Elämäsi on kontrolloitua ja aikataulutettua, huumorintajuasi on lapsellista,se kuihtuu ja ystäväsi häipyvät pikkuhiljaa.

Ihme, miten ihminen tottuu ja sopeutuu vaikka mihin. Alkuaikoina mietin, mitä olen tehnyt väärin, koska hän suuttui. Muutaman vuoden jälkeen olen romahtamispisteessä ja uupunut, ja katselen silmät pyöreinä, onko tämä ihan pähkähullua vai onko tämä normaalia? Normaaliuus tuntuu kuin sitä ei olisi olemassakaan. Miehelleni on normaalia ainakin minun kanssani äkilliset räjähtämiset, kiukustumiset, tiuskiminen, ilmeet, puhumattomuus, mykkyys, naamiomainen hymy, joka katoaa hetkessä. Eikö se tulekaan sydämestä? Miksi hänestä ei tule lämpöä minua kohtaan? Miten en ole nähnyt tätä aikaisemmin? Olen ollut niin busy korjaamassa ilmapiiriä, tilannetta, jotta fantasiani ei rikkoudu.

Nyt kun se on mennyt rikki, eikä minun tarvitse enää olla busybody:nä pitämässä sitä yllä, niin voin olla kuin normaali ihminen, istua hiljaa ja katsoa. Näen hänet, ja miten hän toimii täsmälleen samoin kuin aikaisemminkin. Nyt vain näen, että hän sivuuttaa minut, minua ei olekaan, hän ei kuuntele minua. Hän näyttelee ja yhä ilmeisesti luulee, että uskon hänen näytelmäänsä minulle.

Miten en ole nähnyt hänen todellista luontoaan ennen? Olen nähnyt sen, totta toki, kun hän on tehnyt kaikenlaista julmuutta, mutta minä aloin heti korjata ja paikkailla totuutta, jotta fantasiani ei rikkoutuisi.

Nyt minusta ei enää lähde sitä ylitsepursuavaa sydämellisyyttäni ja lämpöä, intohimoa ja rakastavaa läsnäoloa, jolla täytin kaiken niin, että en kyennyt näkemäään enkä tuntemaan, että olen tässä jotakuinkin yksin. Nyt kun annan fantasiani särkyä ja katselen mitä on, ilman ylitsepursuavia lämpimiä tunteitani, tajuan että en tiedä, sainko minä paljonkaan takaisin tunnetta ja lämpöä.

Valehtelemiseen tarvitaan kaksi. lakkasin uskomasta mitä hän sanoi, koska mitään ei tapahtunut. Heti kun lakkasin uskomasta, hän lopetti valheelliset puheensa. Nyt kun kuuntelen, mitä hän oikeasti sanoo ja hän näkee, etten enää ole uskossa, niin kysyessäni asiasta, hän vain katsoo kuin autistinen (en tarkota tätä millään tapaa loukkauksena) eikä sano mitään. Voin kertoa, että aika järjettömältä tuntuu. Juu, kannan vastuuni, aika pöpi taidan olla itsekin.

Aikani katson ilmeettömiin silmiin, jotka vain katsovat minua, ilman vastausta, annan itse vastauksen. Totuuden, jonka "kuulemista" olen vältellyt kaikin tavoin. (Varmaan samaa on tehnyt hänkin, koska minä olen uskonut fantasiaani kovin innokkaasti vaikka mitään oikeata syytä ei ole ollut uskoa.) Sanon totuuten ja hän poistuu huoneesta välittömästi ja menee toiseen huoneeseen, sulkee oven jälkeensä.

Olen ainakin vienyt oman prosessini siihen pisteeseen etten mitenkään voi vierittää syytä yksin hänen kontolleen.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Piia Pöpi;11222313:
Ihme, miten ihminen tottuu ja sopeutuu vaikka mihin. Alkuaikoina mietin, mitä olen tehnyt väärin, koska hän suuttui. Muutaman vuoden jälkeen olen romahtamispisteessä ja uupunut, ja katselen silmät pyöreinä, onko tämä ihan pähkähullua vai onko tämä normaalia? Normaaliuus tuntuu kuin sitä ei olisi olemassakaan. Miehelleni on normaalia ainakin minun kanssani äkilliset räjähtämiset, kiukustumiset, tiuskiminen, ilmeet, puhumattomuus, mykkyys, naamiomainen hymy, joka katoaa hetkessä. Eikö se tulekaan sydämestä? Miksi hänestä ei tule lämpöä minua kohtaan? Miten en ole nähnyt tätä aikaisemmin? Olen ollut niin busy korjaamassa ilmapiiriä, tilannetta, jotta fantasiani ei rikkoudu.

Nyt kun se on mennyt rikki, eikä minun tarvitse enää olla busybody:nä pitämässä sitä yllä, niin voin olla kuin normaali ihminen, istua hiljaa ja katsoa. Näen hänet, ja miten hän toimii täsmälleen samoin kuin aikaisemminkin. Nyt vain näen, että hän sivuuttaa minut, minua ei olekaan, hän ei kuuntele minua. Hän näyttelee ja yhä ilmeisesti luulee, että uskon hänen näytelmäänsä minulle.

Miten en ole nähnyt hänen todellista luontoaan ennen? Olen nähnyt sen, totta toki, kun hän on tehnyt kaikenlaista julmuutta, mutta minä aloin heti korjata ja paikkailla totuutta, jotta fantasiani ei rikkoutuisi.

Nyt minusta ei enää lähde sitä ylitsepursuavaa sydämellisyyttäni ja lämpöä, intohimoa ja rakastavaa läsnäoloa, jolla täytin kaiken niin, että en kyennyt näkemäään enkä tuntemaan, että olen tässä jotakuinkin yksin. Nyt kun annan fantasiani särkyä ja katselen mitä on, ilman ylitsepursuavia lämpimiä tunteitani, tajuan että en tiedä, sainko minä paljonkaan takaisin tunnetta ja lämpöä.

Valehtelemiseen tarvitaan kaksi. lakkasin uskomasta mitä hän sanoi, koska mitään ei tapahtunut. Heti kun lakkasin uskomasta, hän lopetti valheelliset puheensa. Nyt kun kuuntelen, mitä hän oikeasti sanoo ja hän näkee, etten enää ole uskossa, niin kysyessäni asiasta, hän vain katsoo kuin autistinen (en tarkota tätä millään tapaa loukkauksena) eikä sano mitään. Voin kertoa, että aika järjettömältä tuntuu. Juu, kannan vastuuni, aika pöpi taidan olla itsekin.

Aikani katson ilmeettömiin silmiin, jotka vain katsovat minua, ilman vastausta, annan itse vastauksen. Totuuden, jonka "kuulemista" olen vältellyt kaikin tavoin. (Varmaan samaa on tehnyt hänkin, koska minä olen uskonut fantasiaani kovin innokkaasti vaikka mitään oikeata syytä ei ole ollut uskoa.) Sanon totuuten ja hän poistuu huoneesta välittömästi ja menee toiseen huoneeseen, sulkee oven jälkeensä.

Olen ainakin vienyt oman prosessini siihen pisteeseen etten mitenkään voi vierittää syytä yksin hänen kontolleen.

Mistä mahtaa johtua, että naiset ovat niin taitavia analysoimaan sekä itseään, että muita, mutta kykenemättömiä tekemään järkeviä ratkaisuja analysointinsa pohjalta? Miksi nainen haluaa olla marttyyri? Ai niin, tietysti siksi, että miehet ovat narsisteja, minkä takia nainen on kertakaikkiaan voimaton tilanteen edessä...
 
Mistä mahtaa johtua, että naiset ovat niin taitavia analysoimaan sekä itseään, että muita, mutta kykenemättömiä tekemään järkeviä ratkaisuja analysointinsa pohjalta? Miksi nainen haluaa olla marttyyri? Ai niin, tietysti siksi, että miehet ovat narsisteja, minkä takia nainen on kertakaikkiaan voimaton tilanteen edessä...

On siinä se hyvä puoli että narsistin seurassa jokainen tuntee itsensä todella hyväksi ihmiseksi kun vertaa itseään narsistiin. Hyvän puolison kanssa voisi jäädä toiseksi hyvyydessä.
 
Viimeksi muokattu:
On siinä se hyvä puoli että narsistin seurassa jokainen tuntee itsensä todella hyväksi ihmiseksi kun vertaa itseään narsistiin. Hyvän puolison kanssa voisi jäädä toiseksi hyvyydessä.

Otetaan raaka esimerkki. On olemassa ihmisiä, jotka tekevät käsittämättömän raakoja sarjamurhia tms. Joissakin tapauksissa sarjamurhaaja houkuttelee uhrinsa rakentamalla luottamusta ja sitten PAM. TV:ssä oli dokkari sarjamurhaajista. Yksi heistä toimi USA:ssa. Hän mm. houkutteli luottamuksen kautta pienen mustan pojan luokseen asuntoonsa ja sitten käytös muuttui äkillisesti. Hän otti pojan vangikseen ja teki jotain kamalaa hänen aivoilleen. poika pääsi kerran vankeudestaan karkuun ja juoksi kadulla olevien poliisien luokse ja huusi heiltä apua. Tämä sarjamurhaala meni poliisien luokse pojan perässä ja näytteli poliisieille olevansa pojan isä. Kertoi, että heillä on meneillään riita. Poliisit antoivat sarjamurhaajan viedä pojan mukanaan. Tämänkin murhaajan ja kiduttajan käytös oli dokkarissa niin käsittämätöntä, että "normaali" ihminen ei sellaista kykene kuvittelemaan edes painajaisunissaan.

Minä olen rehellinen ihminen. Narsisti tai luonnevikainen ihminen näyttelee todella taitavasti. Vähitellen alkaa ilmetä tilanteita, jotka ovat todella outoja ja aiheuttavat toisessa osapuolessa ristiriitaisia ajatuksia. Vilpittömän ihmisen on hyvin vaikea asettua luonnevikaisen ihmisen ajattelutapaan, jossa toista petkutetaan ja käytetään häikäilemättä hyväksi. Valehtelu on täysin patologista ja sekoittaa vuosien kuluessa toisen olon niin, että oma paha olo tekee sen, että alkaa tajuta että toinen on screwed up ja ainoa tie on PAKOON.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä