Hae Anna.fi-sivustolta

Kyrios eli Herra

Viestiketju osiossa 'Elämänkatsomus' , käynnistäjänä kysymys, 22.08.2005.

  1. kysymys Vierailija

    ""Suurin yksittäinen UM käännöstyön virhe on tapahtunut siinä, että Vartiotorniseuran hallintoelimen asettama käännöskomitea lisäsi Jehova-sanan Uuteen testamenttiin 237 kertaa. Jokaisen Jehova-sanan kohdalla tulisi oikeammin lukea Kyrios (suom. Herra). Jehova-sanan lisäyksen perustana on ollut puhdas teoria, olettamus, eivätkä Uuden testamentin kreikan alkuperäiset yli 5000 tunnettua käsikirjoitusta.""
     
  2. Lähimmäinen Vierailija

    Jehova

    (hepr. verbin ha·wah´ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; merk. ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’).

    Jumalan persoonanimi (Jes 42:8; 54:5). Vaikka hänestä käytetäänkin Raamatussa esimerkiksi sellaisia kuvailevia arvonimiä kuin ”Jumala”, ”Suvereeni Herra”, ”Luoja”, ”Isä”, ”Kaikkivaltias” ja ”Korkein”, niin ainoastaan tämä persoonanimi ilmaisee täysin hänen persoonallisuutensa ja ominaisuutensa – sen, kuka hän on ja mitä hän on (Ps 83:18).

    Jumalan nimen oikea lausumistapa. ”Jehova” on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ”Jahve”. Vanhimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämä nimi esiintyy neljänä konsonanttina, joista käytetään yhdessä tavallisesti nimeä Tetragrammi (kreik. te·tra- ’neljä’ ja gram´ma ’kirjain’). Nämä neljä kirjainta (jotka kirjoitetaan oikealta vasemmalle) ovat ????, ja ne voidaan translitteroida suomeksi JHWH (tai JHVH).

    Jumalan nimen heprealaiset konsonantit siis tunnetaan. Kysymys onkin siitä, mitkä vokaalit näihin konsonantteihin pitäisi liittää. Hepreassa alettiin käyttää vokaalimerkkejä vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla Vokaalimerkit, joita on heprealaisissa käsikirjoituksissa tuolta ajalta, eivät kuitenkaan auta päättelemään, mitkä vokaalit Jumalan nimessä pitäisi olla. Syynä on eräs taikauskoinen tapa, joka oli alkanut jo vuosisatoja aiemmin.

    Taikausko kätkee nimen. Juutalaisten keskuudessa syntyi jolloinkin sellainen taikauskoinen käsitys, että oli väärin edes lausua (Tetragrammin edustamaa) Jumalan nimeä. Ei tiedetä tarkasti, millä perusteella Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nimeä pidettiin liian pyhänä epätäydellisten huulten lausuttavaksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että kukaan Jumalan tosi palvelijoista olisi koskaan epäröinyt lausua hänen nimeään. Ei-raamatulliset heprealaiset asiakirjat, kuten ns. Lakisin kirjeet, osoittavat, että Jumalan nimeä käytettiin tavallisessa kirjeenvaihdossa Palestiinassa seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa.

    Toisen käsityksen mukaan tarkoituksena oli estää ei-juutalaisia kansoja tuntemasta Jumalan nimeä ja mahdollisesti käyttämästä sitä väärin. Jehova sanoi kuitenkin itse, että ’hänen nimensä tulisi julistetuksi kaikessa maassa’ (2Mo 9:16; vrt. 1Ai 16:23, 24; Ps 113:3; Mal 1:11, 14), niin että jopa hänen vastustajansa tulisivat tuntemaan sen (Jes 64:2). Pakanakansat tunsivatkin tämän nimen ja käyttivät sitä sekä ajanlaskumme alkua edeltäneinä aikoina että ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla (The Jewish Encyclopedia, 1976, XII osa, s. 119). Erään väitteen mukaan tarkoituksena oli estää käyttämästä nimeä taikamenoissa. Jos näin on, niin se oli perin epäjohdonmukaista, sillä onhan selvää, että mitä salaperäisemmäksi nimi tulisi sen käyttämättömyyden vuoksi, sitä paremmin se soveltuisi taikuuden harjoittajien tarkoituksiin.

    Milloin taikauskoinen tapa sai alkunsa? Samoin kuin se syy tai ne syyt, joiden vuoksi Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä, jäävät hämäriksi, epäselväksi jää paljolti myös se, milloin tällainen taikauskoinen tapa alkoi todella saada jalansijaa. Jotkut katsovat sen juontuvan Babylonin pakkosiirtolaisuuden (607–537 eaa.) jälkeiseltä ajalta. Tämä teoria perustuu kuitenkin siihen olettamukseen, että myöhemmät Heprealaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat käyttäneet Jumalan nimeä vähemmän, mutta tämä näkökanta ei tarkemmin tutkittaessa pidä paikkaansa. Esimerkiksi Malakia on ilmeisesti viimeiseksi (viidennen vuosisadan jälkipuoliskolla eaa.) laadittuja Heprealaisten kirjoitusten kirjoja, ja siinä Jumalan nimi on hyvin huomattavalla sijalla.

    Monien hakuteosten mukaan Jumalan nimi jäi pois käytöstä vuoden 300 eaa. paikkeilla. Tähän on päädytty otaksumalla, että Tetragrammia (tai sen translitteroitua muotoa) ei ole ollut Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä, jota alettiin valmistaa vuoden 280 eaa. tienoilla. On totta, että täydellisimmissä nykyään tunnetuissa Septuagintan käsinkirjoitetuissa jäljennöksissä Tetragrammi on aina korvattu kreikan sanoilla Ky´ri·os (Herra) tai The·os´ (Jumala). Mutta nämä laajemmat käsikirjoitukset ovat peräisin vasta 300- ja 400-luvulta. On löydetty katkelmia vanhemmista jäljennöksistä, jotka osoittavat Septuagintan varhaisimpien jäljennösten sisältäneen Jumalan nimen.

    Näitä ovat mm. 5. Mooseksen kirjan erään osan papyruskääröstä säilyneet katkelmat, jotka on luetteloitu nimellä Papyrus Fouad 266 (kuva, 1. osa, s. 326). Siinä esiintyy Tetragrammi heprealaisin neliökirjaimin kirjoitettuna säännöllisesti kaikissa kohdissa, joissa se on siinä heprealaisessa tekstissä, josta se on käännetty. Tutkijat ovat ajoittaneet tämän papyruksen ensimmäiselle vuosisadalle eaa., joten se kirjoitettiin 400 tai 500 vuotta aiemmin kuin edellä mainitut käsikirjoitukset.
     
  3. kysymys Vierailija

    Luulo ei ole tiedon väärtti.

    Lainasin tällaisen:
    ""Jehova-sanan lisäyksen perustana on ollut puhdas teoria, olettamus,""

    Lähimmäinen vastasi:
    ""Monien hakuteosten mukaan Jumalan nimi jäi pois käytöstä vuoden 300 eaa. paikkeilla. Tähän on päädytty otaksumalla,""

    Siis väite kuului: puhdas teoria, olettamus..

    Ja vastaus: tähän on päädytty otaksumalla...

    Eli väite oli oikea.
     
  4. Lähimmäinen Vierailija

    Jumalan nimen korvaaminen

    Näyttää siltä, että Jumalan nimi jätettiin myöhemmin pois sekä Septuagintasta että ”Uudesta testamentista”, kun ei-juutalaiset kristityt eivät enää ymmärtäneet noita heprealaisia kirjaimia. Niinpä tri Kahle kirjoittaa: ”Kristityt korvasivat tetragrammin sanalla kyrios [Herra], kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” – The Cairo Geniza, s. 224.

    Mitä tämä menetys merkitsi? Professori Howard sanoo: ”Tämä tetragrammin poistaminen sai mielestämme aikaan sekaannusta varhaisten pakanakristittyjen mielessä ’Herran Jumalan’ ja ’Herran Kristuksen’ välisessä suhteessa.” – S. 63 aikaisemmin lainatusta artikkelista.

    Esimerkiksi Psalmissa 110:1 (UM) sanotaan: ”Jehova on lausunut minun Herralleni.” Tämä on lainattu Matteuksen 22:44:ään, joka Jehovan nimen pois jättämisen jälkeen kuuluu useimmissa nykyaikaisissa käännöksissä: ”Herra sanoi minun Herralleni.” Näin kristikunnan kirkkojen jäseniltä on kadonnut näkemys selvästä erosta Jehovan (”Herran”) ja Jeesuksen (”minun Herrani”) välillä.

    On suureksi eduksi noudattaa Raamatun esimerkkiä Jumalan nimen käytöstä: 1) Se auttaa meitä pitämään Jumalaa Persoonana, ei pelkkänä voimana. 2) Se auttaa meitä pääsemään lähemmäksi häntä. 3) Se poistaa sekaannuksen, terävöittää häntä koskevaa ajatteluamme ja saattaa ajatuksemme lähemmäksi sitä, mitä Raamattu todella opettaa.
     
  5. höh? Vierailija

    Totuus lienee se, että ei ollut mitään muuta Herraa kuin Jeesus.
     
  6. Lähimmäinen Vierailija

    Onko Raamattu yhtä mieltä niiden kanssa, jotka opettavat, että Isä ja Poika eivät ole toisistaan erottuvia, erillisiä yksilöitä?

    Matt. 26:39, KR-38: ”Hän [Jeesus Kristus] meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ’Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.’ ” (Jos Isä ja Poika eivät olisi erillisiä yksilöitä, tällainen rukous olisi ollut merkityksetön. Jeesus olisi rukoillut itseään, ja hänen tahtonsa olisi väistämättä ollut Isän tahto.)

    Joh. 8:17, 18, KR-38: ”[Jeesus vastasi juutalaisille fariseuksille:] Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” (On siis selvää, että Jeesus puhui itsestään Isästään erottuvana, erillisenä yksilönä.)
     
  7. vierailija Vierailija

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti