Kysely mammoille joilla on iältään jo vähän isompia lapsia kuin vauvat.

Mahoton mirri

Aktiivinen jäsen
06.07.2004
6 962
0
36
Olen kohta 11kk ikäisen esikoistytön äiti ja kaikkea sitä alkaakin ajattelemaan, mutta eka raskaus oli niin ihmeellinen ja huolta täynnä. Nyt kun tyttö kasvaa ja lapsi on ensimmäinen niin tuntuu, että huolehdin joka asiasta ja liikaa :D Pikkuiset naarmut tai pään kolahduksetkin saavat melkein äidinkin aina itkun partaalle kun sydäntä niin raastaa toisen puolesta :heart:

Joten kysynkin teiltä joilla on jo vähän vanhempia tai useampia lapsia, että muuttuuko huolehtimisen "laatu" kun lapsi kasvaa isommaksi tai onko toisen lapsen kohdalla huoli jo "rennompaa" ja erilaista kun on yhdesti ollut jo raskaana ja yhden kanssa harjoitellut tätä elämää? Ja kuinka huoli muuttuu iän myötä, esim. murrosikä, tuleeko sitä huolehdittua silloinkin näin paljon? Tiedän, että tämäkin on yksilöllistä ja koko elämän läpihän sitä omasta lapsestaan huolta kantaa, mutta mietinpähän vaan tällaisia nyt aikani kuluksi. =)
 
ekan kohdalla olin enemmän "hössöttäjä" kuin toisen kohdalla. Huolta on tietysti mutta kyllä se minun kohdallani on hieman toisenlaiseksi muuttunut.
Jos nyt ajattelee 8-vuotiasta ja niitä huoliamitä arkipäivässä on, on lähinnä mittasuhteisaan sellaisia että eihän se vaan jää auton alle koulu matkalla viis siitä jos tulee haava poskeen tms...
 
Kyllä se varmaan niin on, että pienimmäisestä on aina se suurin huoli. Onhan pieni jotenkin haurain. Huoli tosin säilyy aina. Se vain muuttaa muotoaan noiden isompien kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Kyllä se varmaan niin on, että pienimmäisestä on aina se suurin huoli. Onhan pieni jotenkin haurain. Huoli tosin säilyy aina. Se vain muuttaa muotoaan noiden isompien kanssa.

Näin minä vähän ajattelinkin. Enkä ole raskaana, en sillä kysele mut kaikkea vaan mieleen tulee :D
 
Muuttuu.Kun on monta lasta sitä tulee rennommaksi tietyissä asioissa,esim. ei joka inahduksesta juokse katsomaan onko joku hätänä ja jos lapsi kolhaisee itseään sitä ensin katsoo huutaako se ja jos huutaa niin ei ole hätää.
Nykyisin kannan huolta lähinnä siitä ettei lapset vaan retkahda huumeisiin ja että suorittaisivat koulunsa kunnialla loppuun että saisivat jatko-opiskelupaikat.Vanhin lapsi asuu jo omillaan,kotona kaksi murkkuikäistä ja kaksi ala-asteikäistä.
Ainahan se huoli omasta lapsesta on mutta ne asiat muuttuu ja huolenaiheet vaihtuu sen mukaan minkäikäinen lapsi on.
 
Juu, kyllä onneksi muuttuu. Vanhin on murkkuiässä ja nuorin taapero. Taaperon puolesta huolehdin kovasti, mutta en selvästikään niin kovasti kuin ensimmäistä lastaan hoitavat äidit. Murkku on jo omatoiminen enkä huolehdi. Eli juu, kyllä sinäkin relaat ajan mittaan.
 
Muuttuu se huoli, mutta kyllähän sitä omastaan aina (terve) vanhempi kantaa jonkinlaista huolta tai siis huolehtii omasta lapsestaan. Toisaalta terveeseen vanhemmuuteen liittyy sekin, että osaa jossain vaiheessa antaa enemmän vastuuta ja vapautta ja jopa irroittaa sen napanuorankin, kunhan lapsi aikuistuu.
 
huolet on erilaisia.vanhemmat varmaan ikuisesti kantavat lapsistaan jonkinlaista huolta.et pärjäävät elämässään.
mut vanhemmuus on kyllä mutkainen ja arvaamaton polku..täynnä iloa ja surua.pienien ja isompienkin kanssa.
 

Yhteistyössä