Kysta ja turvonnut imusolmuke

Minulla on nyt kaksikin kovasti mieltäni painavaa asiaa, joista olen lähiaikoina menossa lääkäriin, mutta haluaisin kuulla myös teidän kokemuksistanne.

Ensimmäinen niistä on kysta, joka sijaitsee vasemmassa rinnassani. Se todettiin minulla kaksi vuotta sitten ultraäänessä ja on n. reilun 1cm kokoinen. Minua silloin tutkinut mieslääkäri vain totesi kyseessä olevan kysta, mutta ei maininnut sanallakaan, että sille pitäisi tehdä mitään. Alunperin menin ultraäänitutkimukseen turvonneen rauhasen vuoksi, jonka olin löytänyt oikeasta rinnastani. Kysta löytyi siis aivan sattumalta. Kysta on paikallaan kuitenkin yhä ja minua jäi kovasti vaivaamaan se, etten silloin tajunnut kysyä, mitä sille pitäisi tehdä (tokihan lääkärin olisi pitänyt fiksumpana tajuta se minulle selittää ilman kysymyksiäkin). Ajattelin aluksi, että sen kai kuuluu lähteä itsestään. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin aatoksiin. Olen kuullut ja lukenut, että kystat yleensä tyhjennetään nesteestä ja tilalle laitetaan ilmaa. Minkälainen tämä operaatio tarkalleen on? Missä tilanteessa se tehdään (tarkoittaen, että tehdäänkö sitä ihan kaikenkokoisten ja -laisten kystien kanssa)? Olen myös tullut kuulemani mukaan siihen tulokseen, että kystat ovat yleensä kivuliaita. Minun kystani ei kuitenkaan tunnu missään. Siksi pelkään sen olevan jotain vakavampaakin ja edellisen lääkärin vain epähuomiossa tulkinneen sen kystaksi. Kertokaahan kokemuksianne...

Toinen asiani on turvonnut imusolmuke, joka on ollut kaulallani lähes koko ikäni. Se näkyy selvästi myös valokuvissa ns. kohollaan olevana alueena. Siitäkin kysyin parisen vuotta sitten lääkäriltä, joka vain totesi, että joillain tulee tuollaisia eivätkä ne ole vaarallisia. Vain sitten, jos se kipeytyisi (muuten kuin jonkun sairauden ollessa päällä) ja kasvaisi, niin silloin minun pitäisi mennä sitä näyttämään. Eräällä toisella keskustelupastalla kuitenkin törmäsiin useampaankin ihmiseen, joiden kohdalla turvonnut imusolmuke oli jollain tapaa leikattu, tai siitä oli ainakin otettu koepala. Minulta ei otettu koepalaakaan, joten koen, että olen sen kanssa jokseenkin yksin. Tuossa se vain on, enkä tiedä onko se minulle vaaraksi vai ei. Siksi olen menossa siitä myös uudelleen lääkäriin. Mutta kertokaahan, onko teillä samanlaisia kokemuksia?

 

Ultraääni näyttää nesteen täyttämän kystan aivan erilaisena, kuin pelkäämäsi syövän, joka on tiheää kudosta. Siksi lääkäri tunnisti sen vaarattomaksi kystaksi ultran kuvasta. Nesterakkula ei tarvitse mitään toimenpidettä, eihän se aiheuta vaivojakaan ja on kovin pieni, häipynee todennäköisesti ajan kanssa itsestään.

Toinen pattisi on ollut kaulallasi ikäsi muuttumattomana. Se ei siis voi olla vaarallinen. Meiltä kaikilta löytyy jonkinsortin muhkuroita ja erikokoisia imusolmukkeita, jos oikein etsitään. Kaikki pienetkin tulehdukset aiheuttavat lähelläolevissa imusolmukkeissa laajentumista, joka häipyy sitten tulehduksen parantuessa.

Leikkauksiin liittyy aina myös riskitekijöitä, siksi tarpeettomia toimenpiteitä ei tehdä. Sinun huolenaiheesi ovat juuri noita pieniä ja vaarattomia, joiden on parempi antaa vain olla.

Älä vertaa itseäsi noiden keskustelupalstojen ihmisiin, sinut tutkinut lääkäri on tuhansia kertoja luotettavampi, kuin palstalaiset, jotka kertovat omista tilanteistaan ja kokemuksistaan. Me kaikki olemme yksilöllisiä tapauksia!

 

Meikämaija, Kirjoituksesi kyllä hieman helpotti oloani. Varsinkin tuo kertomasi kystan tutkimistapaus. Joka tapauksessa on kovin luonnollista, että helposti vertaa tapaustaan muiden samanlaisiin tapauksiin ja sitä kautta huomaa, miten omalla kohdalla ollaankaan toimittu kovin välinpitämättömästi. Imusolmukettani lääkäri vain kerran kokeili sormin ja se on siinä. Kaipaan faktaa paperilla siitä, että se ei ole minulle vaaraksi, enkä vain lääkärin omia luuloja, jotka hän käsin kokeilemisen jälkeen varmana faktana sanoo.

Kystissa piilee pienen pieni syöpäriski, ja vaikka onkin vain pieni, haluan varmistaa, että se ei ole omalla kohdallani. Imusolmuke, joka on epänormaalisti turvonnut, on myös jotain, johon täsmällisempää tarkennusta haluan. Vaikka se olisi minulla ollut koko ikäni, niin kuka sen määrittää, että se tulisi jatkossakin olemaan minulle vaaraton. Uskon, että koepala kertoisi edes hieman viitettä siihen, onko vaaraa vai ei. Eihän kukaan toki voi ennustaa, tuleeko siitä olemaan minulle vaaraa esim. kymmenen vuoden päästä, sen kyllä tiedän. Mutta mitäpä pahaa sen tutkituttamisesta juuri nyt voisi olla?

 

Ei mitään vaaraa ja tarpeen, jos se ei anna sinulle muutoin rauhaa.
Lääkärille on ihan yhtä arvokasta se tieto, mitä kerrot. Tutkimusta on myös potilaan haastattelu ja kysymykset. On oleellinen asia, onko kohouma ollut pitkään vai ilmestynyt vasta hiljattain, miltä se tuntuu ja onko se aristava. Kertomasi on ollut se tärkein tieto ja kokeilemalla hän on varmistanut asian.

Älä loukkaannu, mutta minulle tulee kertomistavastasi mieleen, että tarvitsisit elämääsi mielenkiintoista sisältöä sen sijaan, että tarkkailet itseäsi ja pelkäät aiheettomasti. Mikään lääketiede tässä maailmassa ei voi vastata siihen, onko jonkun kohdalla tulevaisuudessa tulossa sairaus, jos mitään siihen viittaavaa ei ole havaittavissa. Jos ihminen on nyt terveeksi todettu, olkaamme siitä onnellisia ja nauttikaamme elämästä. Huomisen murheet ovat vasta huomenna, niitä ei kannata sureksia etukäteen, koska ei edes tiedä, mitä surra.

Terveyskeskuksesta tuskin saat kaikkia haluamiasi tutkimuksia, koska yhteiskunta kustantaa ne. Siellä keskitytään vain välttämättömiin ja lääkärin tarpeellisiksi määrittämiin. Yksityispuolella omakustanteisina saa haluamiaan kokeita ja tutkimuksia niin pitkälle, kuin kukkaro kestää.

 

Eipä tuo lääkäri kovin imusolmukkeestani ollut innostunut kuulemaan, kun siitä hänelle kerroin. Hän oli kovin hätäinen ja kiireinen. Minulle jäi siis hyvin epävarma tunne sen vastaanoton jälkeen, joten ei ihme, että asia jäi päähäni hautumaan.

Miten kummassa kertomistapani on niin erikoinen, että siitä tulee mieleen jokin jännityksen etsiminen? Jos ihminen on huolissaan terveydestään, käy hän pakostakin mielessään läpi kaikki mahdottomat ja mahdolliset vaihtoehdot, etsii tietoa, haluaa kuulla kokemuksia. Sitähän olen tässä tehnyt. Jos todella haluaisin jännitystä elämääni, hyppäisin vaikka benjihypyn ennemmin kuin manaisin vakavia sairauksia itselleni.

"Mikään lääketiede tässä maailmassa ei voi vastata siihen, onko jonkun kohdalla tulevaisuudessa tulossa sairaus, jos mitään siihen viittaavaa ei ole havaittavissa."

- Tätä kommenttiasi hieman kummaksun. Jos minulla on kyhmy kaulalla ja rinnassani, niin totta kai haluan niille varman selityksen. Kystasta sen verran, että pitääkö se poistaa, vai mitä sille tehdään, ja imusolmukkeesta haluan varmistuksen sen vaarattomuudesta. Jos minulla ei näitä kyhmyjä olisi tai olisin ne päästäni keksinyt, ymmärtäisin tuon kommenttisi, mutta nyt en siihen valitettavasti kykene. Kummallista, että ihminen heti tuomitaan vainoharhaiseksi, kun pelkää terveytensä puolesta. Olisiko parempi, että kaikkien tällaisten kohdalla vain viitattaisiin kintaalla ja uskottaisiin jumalan johdatukseen? Sitten, kun se kalikka kalahtaa, niin se kalahtaa. Mutta sen kalahtamisenkin olisi voinut estää, jos vaan aikaisemmin oltaisiin kiinnitetty asiaan enemmän huomiota.

 

Saitpas oudon vastauksen meikämaijalta!
Kyllä minusta jokainen kysta ja imusolmukkeen suurentuminen on vakavasti otettavaa!

Minulle tuli rintoihin mastopatiarakkuloita jo kaksikymppisenä. Niitä punkteerattiin ja otettiin ohutneulanäytteitä, uä + mammoa yms. ja en todellakaan saanut kokea, että olisin turhasta valitellut. Lääkärit olivat jopa sitä mieltä, että syöpävaara on olemassa myöhemmin, joskus mastopatiakystat muuttuvat todellakin pahanlaatuisiksi.

 

ma, Tarkoittavatko nämä mastopatiarakkulat/mastopatiakystat nyt ihan niitä normaaleita kystia, joista on ollut puhe? Jokin virallisempi nimitys vain?

Poistettiinko sinulta näitä kystia, ja tuliko niitä sinulle aina vaan lisää? Olen lukenut, että joillekin ihmisille on ihan taipumustakin saada näitä kystia siitäkin huolimatta, että ne tyhjennyksen jälkeen täytettäisiin ilmalla (eli yritettäisiin estää niiden uusiminen).

 

En nyt osaa sanoa ovatko nuo sinun kystarakkulasi erilaisia kuin ne minun...
Niitä ilmestyy aina silloin tällöin, ennen useammin ja nykyään vaihdevuotisena paljon harvemmin. Rinnan kudostyyppini on mastopaattinen, eli tiheää "hernepeltoa", joissa jotkut rakkulat kasvavat jopa muutamia senttejä ja täyttyvät kudosnesteellä. Kyhmyt tuntuvat sormiin selvästi ja ovat kipeitäkin toisinaan.

Aina kun löydän kystarakkulan, joka vaivaa ja hermostuttaa, käyn uä- ja tarvittaessa mammografiatutkimuksissa. Yleensä iso rakkula tyhjennetään ja sieltä tulee ruskeata nestettä (kuin kahvia..) aika paljonkin. Toimenpide tehdään uä-laitteen avulla, sillä tarkennetaan pistoskohta, ei koske paljoakaan ) Paine helpottaa ja rinta palautuu normaaliksi.
Näyte lähtee AINA patologille!!
Luultavasti hormonitoiminta ja mm. prolaktiini (?) vaikuttavat kystien syntyyn. Googleta mastopatia, sieltä löytyy faktaa ja kuvia yms.

 

ma, Kiitos todella paljon tuosta kaikesta tiedosta. Selventää paljon tätä omaakin päätäni. Googletin mastopatiasta ja sainkin paljon tietämisen arvoista informaatiota. Jos nyt oikein käsitin, niin mastopatia on eräänlainen rakkulasairaus, joista myös nämä kystat voivat saada alkunsa. Kystat voivat saada alkunsa myös jollakin muulla tavalla ja se onkin vielä hieman auki. Ehkä hyvinkin juuri hormonitoiminnan vaikutuksesta, kuten arvelit. Ilmeisesti vain lisää ja lisää tutkimista. Lääkäri selittänee sitten loput, kun vastaanotolle menen.

Kysyn kuitenkin vielä sinulta, ovatko sinun kystasi olleet koskaan myös täysin kivuttomia? Itselläni siis kyseessä täysin oireeton kysta ja yritän pähkäillä onko se hyvä vai huono asia.

 

Jotkut kystat löysin esimerkiksi suihkussa ollessani, kun käsi osui kainalon seutuville pesun yhteydessä. Eivät olleet kipeitä eivätkä tuntuneet normaalisti rintsikoissa. Minulla ne suurimmat ovat olleet kainalon puolella rinnan yläneljänneksessä -se alue on kai rintasyöpävaarallinenkin- ja ovat liikkuneet rinnan mukana, siis eivät olleet kiinteästi kainalossa kiinni.

Kun varmasti ei voi sanoa mistään etukäteen (jopa mammografiakin erehtyy..) on parasta antaa patologin määritellä kudoksen laatu.
Toivon sinulle hyvää vointia ja onnea!

 

Kävin juuri kuukausi sitten mammografiassa ja uä:ssä rinnassa olevan patin vuoksi. Lääkäri totesi sen olevan pieni vaaraton kysta jolle ei tarvitse tehdä mitään. Minulla oli myös pitkään kaulassa turvonnut imusolmuke. Nyt se on hiukan pienentynyt, mutta joskus se turpoaa kun räplään sitä tai olen flunssassa tai menkat on tulossa. Niitäkin on kuulemma tosi monilla ihmisillä.

 

Mamma, lohduttavaa kuulla, että tällaisiakin ns. onnellisia tapauksia on olemassa. Onneksi kohdallasi kaikki onkin hyvin. Itsekin toivon, että pattini ovat vaarattomia ja niille ei kenties tarvisikaan tehdä mitään.

Minulla tuo imusolmuke on jatkuvasti samankokoinen, niin kipeänä kuin terveenäkin ollessani. Eli on siis jatkuvasti turvoksissa. Kipeä se ei tosin ole muulloin kuin silloin, kun olen kipeänä, joka tietysti aika luonnollista ajatellen sitä bakteerientuhoamistyötä, jota imusolmukkeet sellaiseen aikaan tekevät. En ihan tarkkaan muista, kuinka kauan se on minulla jo kaulallani ollut, mutta kyllä lapsuudessani ainakin muistan sitä ihmetelleeni joskus ja sitten jälleen unohtaneeni sen. Nuoruusiässä siihen on kiinnittänyt enemmän huomiota ja nyt sille haluaisikin siis sen lopullisen selvyyden.

 

Minulla oli patti myös kainalossa varmaan yli kymmenen vuotta. Aikuiseksi tultua minuakin alkoi häiritsemään se. Terveyskeskus lääkäri poisti sen (oli n. puolikkaan kirsikan kokoinen). Muistaakseni sekin oli tukkeutunut imusolmuke tms. En muista kovin hyvin, kun siitäkin on jo toistakymmentä vuotta. Ja aivan vaaraton sekin (lähettivät kyllä tutkittavaksi).

 

Mulla oli vuosi sitten kysta toisessa rinnassa, ilmeni isona, kovana ja kipeänä pattina. Menin (paniikissa) omalla kustannuksellani mammografiaan ja ultraäänitutkimukseen. Rinnassa oli itse asiassa 3 kystaa. Isoin imettin neulalla tyhjäksi, neste oli vihreää :O (ihan normaalia kuulemma). Ei siitä mitään näytettä kyllä otettu. Mun rinnat vaan on täynnä sellaista rauhaskudosta, että ne on alttiit kystan muodostumiselle. Nyt tuntuu taas olevan kysta samassa paikkaa mutta niin pieni etten viitsi lähteä hoidattamaan kun ei ole ihan halpaa sekään.

Mulla oli myös turvonnut imusolmuksen muutaman kuukauden viime keväänä, sain siihen loulta antibioottikuurin, jolla se häipyi. Eli joku tulehdus.

 

Minulla oli kasvain rinnassani ja samalla kysäisin samassa mammografiassa löydetyistä kystista joita oli molemmissa rinnoissa. HUSin rintarauhaskirurgian osaston ylilääkäri sanoi että heillä niitä ei käsitellä edes löydöksinä vaan ihan tavallisina kystina joille ei tehdä mitään.
Tulehtunut imusolmuke on tulehtunut imusolmuke joka paranee antibiooteilla. Tai sitten se on imusolmuksesyöpää mutta kai se sinun tapauksessasi olisi jo jotain muitakin merkkejä antanut itsestään jos syöpää olisi. Kun kerta koko ikäsi on ollut olemassa.....
Rauhoitu nyt hyvä ihminen ja elä.

 

siis ihan eri mamma olen kun nuo aikaisemmat mammat.. pitää keksiä persoonallisempi nimimerkki

 

Kiitos vastauksistanne.

mamma 2, kyseessä kuitenkin turvonnut imusolmuke, ei tulehtunut. En siis usko, että antibiooteilla lähtisi. Lääkäriajan sain vihdoin varatuksi - tuleepahan asia käsiteltyä pois päiväjärjestyksestä ja takaraivostani.

 

Mun mielestä se kyllä silloinkin turpoaa kun on tulehtunut.... Mutta hyvä kun menet lääkäriin kysymään niin saat mieltäsi painavan asian pois. Voimia sinulle

 

mamma2,

Kyllä, imusolmuke on turvonnut myös silloin, kun on tulehtunut. Minun tapauksessani on kyse kuitenkin vain turvonneesta solmukkeesta, koska se on tosiaan ollut minulla jo lapsuudestani saakka. Tulehtunut solmuke olisi myös kipeä, mutta minulla ei niitä oireita ole. Lisäksi lääkäri jo pari vuotta sitten sanoi sen olevan turvonnut imusolmuke, eikä tulehduksista maininnut mitään.

Selvinee kuitenkin tällä viikolla. Kiitos.

 

Minulla on nyt ollut kohta vuoden kaksi aika kovaa n. 0.5cm (toinen pienempi kokoista imusolmuketta ruokatorven vieressä. Ne ilmestyivät samaan aikaan kun olin pienessä flunssassa vuosi sitten. Nämä ovat melko kovia ja eivät liiku. Olen ehkä tyhmä kun en ole mennyt lääkäriin, mutta muuttumattomina ne ovat pysyneet, eivätkä ole kipeitä.

 

mulla on kans ollu nyt noin 3 viikkoa toisella puolella kaulaa, aika ylhäällä mutta ei leuassa kuitenkaan kiinni, n. 3 sentin kokoinen patti. se ei satu paitsi joskus harvoin tuntuu pientä kipua. mulla on myös koko ton ajan ollut nuhaa, en tiedä onko allergista vai flunssaa, mutta allergiselta vaikuttaisi. nyt n. 3 päivää sit huomasin myös et toisella puolella kaulaa samassa kohdassa on myös patti suurentunut, mutta se on vielä silti pienempi ku toi ensimmäisenä tullut. viime vuoden lopulla mulla todettiin myös mononukleoosi, joka hävisi muutamassa viikossa... voisikohan tää olla jotain sen jäljiltä vielä? pelottaa vaan että mulla on joku imusolmukesyöpä... osaako kukaan kertoa mikä syynä voisi olla? mitä muita vaihtoehtoja tälle on kuin se syöpä? olen menossa perjantaina lääkärille että siellä sitten saan varmuuden siitä mikä vaivaa.. mut jänskättää vaan et mikä on ja kun luonteessa on vähän semmosta vikaa et aina pelkään pahinta

 

hei mä- . mitä lääkärit totesivat? oliko jotain ohimenevää?

 

Onko mahdollisuutta että olisit voinut saada hiv-infektion?mononukleoosi ja turvonneet imusolmukkeet kuulostaisi hiv:n oireilta...

 

Kystan kanssa tuskaileva on oikeassa, että lääkärin pitää kertoa jatkotoimet. Osa lääkäreistä on niin helvetin tuppisuita, että pitää kysyä ovatko he ihan asosiaalisia. Lääkärikoulutukseen pitäisi oppilaat valita soveltuvuuskokeilla, ei ällän ylioppilastodistuksilla. Nykyinen ällä-järjestemä on osoittanut suuret puutteensa hyvien lääkärien saamisessa. Osa lääkäreistä on pelkiä öykkäreitä ihmisten kanssa toimimisessa.

 

Otettiin eka ohut neula näyte ja sitten paksuneula näyte kun jokin aikaa oli kulunut se irrallallinen kasvain jotenkin hävis tai se on mennyt syvemmälle rintaan en ole vielä käynyt lääkärissä.