Toggle sidebar

Kysymys ilman kipulääkettä synnyttäneille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Krista"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"Krista"

Vieras
Ensimmäisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin. Mitään ei aluksi tapahtunut, joten annostusta nostettiin monta kertaa ja yhtäkkiä kipu humahti kerralla. Sain aluksi morfiinipiikin ja sitten epiduraalin. Minulle on tuosta epiduraalista jäänyt trauma, sillä sitä laitettaessa jalkani sätkivät kuin sähköjäniksellä ja lääkäri ja kätilö huuusivat, että ei saaliikkua. Kipu toki loppui, mutta jotenkin synnytys pysähtyi ja lopulta vauva saatiin imukupilla ulos, kun happitaso alkoi laskea.

Olen siis toisen lapsen kohdalla jajatellut, että en ota kipulääkettä. Laskettuun aikaan nyt kuukausi ja olen miettinyt, miten tilanteen saisi hallitummaksi. Mitä jos taas kipu humahtaa kerralla ja pyydän enempiä ajattelematta epiduralin? Eli miten selvisitte kivun "päälle" ja pystyitte pysymään kannassa?
 
Itse halusin epiduraalin toisessa synnytyksessa, mutta kun aloin sitä vaatimaan niin vauvalla jo tukka näkyi, ilokaasulla mentiin koko synnytys, kyllä mä huusin..VOI LUOJA mä huusin, ponnistus vaihe 8 minuuttia ja kipu oli ohi ja sit tuli helpotus :D
 
En saanut kipulääkitystä esikoisen synnytyksessä. Kohdunsuu oli 6cm auki sairaalaan tullessani ja minut ohjattiin ammeeseen. Siellä kohdunsuu avautui 9,5senttiin kahdella supistuksella ja sen jälkeen oli myöhäistä laittaa epiduraalia. Ponnistusvaihe kesti 2 tuntia ja oli kipeä, mutta hengissä selvisin :)
 
Ainoastaan sillä, että olin jo niin auki, ettei mitään enää ehditty antaa (tässä vaiheessa olisin halunnut kunnon dropit). vauva oli ulkona tuosta alle 10 minuutissa. En ollut päättänyt mitään kivunlievityksestä, mutta tällä kertaa ei vaan mitään ehditty antaa. Eka synnytykseni eteni samoin kuin sinulla (kipuu epiduraali, mutta lopulta imukupilla lapsi ulos). Tosin mulla epiduraali toimi hyvin, ehkä liiankin ;)
 
Lauluharrastuksesta on hyötyä synnytyksessä :) Minulla auttoi siis lauluhengitys. Hengittämällä syvään saa kropan rentoutuneempaan tilaan. Pinnallisesti hengittämällä saa itsensä melkoisen jumittuneeseen ja kramppailevaan tilaan, jolloin supistukset tuntuvat pahemmilta.

Toinen joka auttoi, oli vesi. Eli suihkuun vaan :) Pallon päällä istuskelin ja suihkuttelin mahaa lämpimällä vedellä jokaisen supistuksen aikana. Myöhemmässä vaiheessa olin ammeessa.

Ja sitten niitä apteekista saatavia kylmä-/kuumapusseja. Ostin kaksi sellaista, ja mies lämmitti niitä aina vuoronperään mikrossa (toinen käytössä, toinen lämpiämässä). Ne auttoivat jo kotona. Plus ne auttoivat niitä hetkinä kun piti olla "kuivalla maalla", eli kun otettiin käyriä.
 
En ehtinyt saamaan esikoisen synnytyksessä kipulääkettä kun kohdunsuu oli yhtäkkiä 10cm auki ja synnytys ja ponnistutti jo. Synnytys eteni siis hyvin nopeasti. Ponnistusvaihe oli 2min.

Kipua tuntui, muttei niin suuressa määrin kuin luulin alunperin.
 
Minä otin ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin myöskin, mutta koska se ei sitten auttanutkaan niinkuin toivoin ( ei tullut sitä helpotuksen tunnetta missään kohtaa, kun luulin että toimii lääke, niin supistukset hiipuivat -- > laitettiin oksitosiini tippa vahvistamaan supistuksia ja taas roikuin ilokaasussa ) ja vaikkei teho ollut toivottu, oli laittaminen todella epämukavaa, joten päätin että toisen kohdalla en sitten samaa halua ja sen sanoin useaan kertaan..
Lopulta toinen lapsi syntyi melkeinpä pelkän ilokaasun voimalla ( lopulta sekään ei auttanut, tuli vain huono olo, joten senkin viskasin pois ) ihan loppuvaiheessa kalvojen puhkaisemisen jälkeen pistettiin kyllä kohdunkaulan puudute, mutta se ei sitten ehtinyt vaikuttaa, lääkäri sanoi että laitetaan myöhemmin lsiää, ja vielä ponnistusvaiheeseen spinaalia kannattaa miettiä kun olin niin kipeä..

No, nyt meni jaaritteluksi, mutta siis pointtina se että vaikka olenkin toisen lapsista synnyttänyt melkein ilman lääkkeitä, en kyllä osaa neuvoa. Itse koen kestäväni hyvin kipua, enkä yleensä valita, mutta toisen lapsen synnytyksessä valitin, väänsin itkua, purin hampaita yhteen lähes lohkeamiseen saakka, väänsin itseäni sängyllä niin että vain jalkapohjat ja päälaki koskivat sänkyyn, väänsin ja kääntyilin jne.. Eli MINÄ en ainakaan onnistunut hallitsemaan kipua, vaikka oletinkin siihen pystyväni, ja jos lääkäri silloin kalvojen puhkaisemisen yhteydessä olisi suositellut/ tuputtanut epiduraalia/ sitä spinaalia niin varmasti olisin suostunut..
 
[QUOTE="Krista";26552830]Ensimmäisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin. Mitään ei aluksi tapahtunut, joten annostusta nostettiin monta kertaa ja yhtäkkiä kipu humahti kerralla. Sain aluksi morfiinipiikin ja sitten epiduraalin. Minulle on tuosta epiduraalista jäänyt trauma, sillä sitä laitettaessa jalkani sätkivät kuin sähköjäniksellä ja lääkäri ja kätilö huuusivat, että ei saaliikkua. Kipu toki loppui, mutta jotenkin synnytys pysähtyi ja lopulta vauva saatiin imukupilla ulos, kun happitaso alkoi laskea.

Olen siis toisen lapsen kohdalla jajatellut, että en ota kipulääkettä. Laskettuun aikaan nyt kuukausi ja olen miettinyt, miten tilanteen saisi hallitummaksi. Mitä jos taas kipu humahtaa kerralla ja pyydän enempiä ajattelematta epiduralin? Eli miten selvisitte kivun "päälle" ja pystyitte pysymään kannassa?[/QUOTE]

Mulla molemmat käynnistetty ja synnytetty ilman kipulääkkeitä. Kyllä sieltä tulee ilman lääkkeitäkin ja vannon, että nopeampaa. Ja kätilö on innoissaan virkestä vauvasta, joka ei ole tokkurassa äidin saamista kipulääkkeistä...
 
Mäkin vaadin kaiken maailman helpotukset, mut mitään en ehtinyt kans saamaan. Ilokaasua vedin, mut sekään auttanu kipuun mitään, vaan aiheutti sekavia hallusinaatioita. Musta synnytys oli ihan helvetinmoista tuskaa, mut hengissä selvisin vaikken siin tilantees ois sitä voinu kuunaan kuvitella.
 
Synnytys eteni niin vauhdikkaasti, että kun oisin epiduraalin ottanut, sitä ei enää voitu laittaa. Kokemus oli hyvä, en ottaisi mitään toisellakaan kertaa.

Mua auttoi joogassa opittu hengitystekniikka.
 
ilokaasulla, minulla auttoi molemmissa synnytyksissä kipuihin. ja ensimmäisessä istuin viel jumppapallon päällä ja supistuksen tullessa tein pyörivää liikettä lantiolla. en tarvinnut muuta kipuihin.
 
Ensimmäinen syntyi epiduraalin avuin ja toinen ilman lääkkellistä kivunlievitystä.
Päädyin toisessa synnytyksessä lääkkeettömään aynnytykseen, koska epiduraali oli mulle huono koska vei ponnistuksentarpeen, eikä kyllä poistanut kipua.

Kirjoitin synnytystoivelistan jonka annoin sairaalaan tultaessa kätilölle. (ks bebesinfo.fi)
Sain kätilön, joka kannusti minua selviämään ilman epiduraalia silloin kun alkoi usko omaan kestokykyyn hiipua. Kivunlievityksenä oli kuumat kaurapussit, akupunktio ja miehen antama alaselkähieronta.

Ensimmäinen synnytys oli kamala, toinen taas mahtava kokemus, koska jotenkin sitä oli niin läsnä tilanteessa ja kaikki tapahtui niin luonnollisesti kun lääkkeet eivät sotkeneet tuntemuksia.

Mutta katopa toi bebes-info, siellä on paljon tietoa synnytyksistä, lääkkeillä ja ilman.
 
ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja kokemus siitä oli hyvä. Mutta mun tavoite on aina se että haluan synnyttää luomusti eli ilman kivunlievitystä jos vaan on mahdollista. ekassa synnytyksessä se ei ollut mahdollista koska synnytys pitkittyi paljon ja olin todella kipeä.

toisessa synnytyksessä olin 7cm auki kun tulin sairaalaan.. kivunlievitykseski tarjottiin vain lämmintä kaura tyynyä minkä otin ja sillä pärjäsin loppuun asti... hetki oli juuri ennen ponnistusvaihetta kun lapsivedet tuli joka sattui niin maan perkeleesti mutta sitten se loppui ja loppu meni todella mukavasti.. ponnistuis vaihe kesti 3min ja koko synnytys 3,5h.
 
Kolmas syntyi niin nopeasti, että mitään kipulääkettä ei ehditty antaa, hyvä kun ehdittiin sairaalaan suoraan ponnistamaan. Ilokaasua kinusin mutta ei annettu. Olihan se hirveä kipu, mutta onneksi myös nopeasti ohi, en sitä paljon muistakaan (vaan 3kk aikaa), muuta kuin että huusin ihan täyttä kurkkua. Aiemmat synnytykset olivat hiljaisia kipulääkkeiden ansiosta..
 
Kaksi täysin luomua takana, yhdessä kohdunkaulanpuuduta (vai mikä lie onkaan nimeltään), yhdessä spinaali (kaksosraskaus). Luomut on synnytetty huutamalla/karjumalla. Se on kuulunut varmaan kerrosta ylemmäksi asti. Avaudun siis lähes kivuitta, ponnistaminen meinaa halkaista koko kropan, siis luuston. Spinaalisynnytys oli ihanan helppo ja kivuton, vaikka lapsia oli kaksi ja toinen tuli pylly edellä.
 
Kolme synnytystä takana ilokaasun avulla. Kaksi menny hyvin, ilman suuren suurta kípua. Lapset olleet kooltaan 1968g ja 3,5kg. Keskimmäinen lapsi painoi 3900g ja ponnitusvaihe oli ihan hirveetä!!! Ei sitä voi enää etes kivuksi sanoa, se oli jo jotain raivoa tai jotain! SIIS NIIN JÄRJETÖNTÄ, että ihme kun en pyörtynyt!
 
Ensimmäinen pitkäksi venähtänyt ja hidas synnytys epiduraalin kanssa, toisella kerralla "en ehtinyt" saamaan. Synnytys sujui toki nopeammin, mutta oli niin tuskallinen että ennemmin olisin saanut epiduraalin.

Pelkkä jälkihorkka kesti monta tuntia, kun vain vapisin, itkin ja hampaat kalisi yhteen...:x
 
Mulla eka syntyi ilman epiduraalia. Kipuihin auttoi kuuma suihku ja pallon päällä venyttely. Supparin pahimmalla kohdalla venytin selkää niin paljon kuin mahdollista ja sillä mentiin. Synnytys oli reilu 4 tuntia ja ponnistus joku pari minuuttia.

Toka olikin sitten vaikeampi ja päätyi hätäsektioon. Olin oksitosiinilla 3-4 tuntia ilman mitään ja sitä en toivo kenellekkään. Epiduraalin sain juuri ennen leikkausta.
 
Mä kans ekan kohdalla sain epiduraalin, en tykännyt yhtään, kun en tuntenut mitään. No sitten en kolmella seuraavalla kerralla ole saanut mitään kivunlievitystä, kovimpaan kipuun on auttanut oikeanlainen hengitys ja lämpöiset kauratyynyt. Oikeesti tuo hengittely auttoi tosi hyvin, kun keskityin siihen enkä kipuihin.
 
synnytyslaulu oli kova sana, sairaalaan mennessä tosin ajattelin, etten enää kovin montaa tuntia jaksa niitä supistuksia ilman kivunlievitystä, mutta siellä paljastui, että kohdunsuu oli avautunut 9 cm, joten en jaksanut enää siitäkään ahdistua. muutenkin ihna kiva menetelmä parin tunnin sairaaamatkalla...
 
Mä en ole kumpaakaan synnyttänyt täysin ilman kipulääkkeitä.

Mutta siis, itse mietin etukäteen mikä olisi ensisijainen lääkkeellinen kivunlievitys jonka haluaisin jos kivut menee sellaiseksi, etten tunne kestäväni niitä enää ilman helpotusta. Päädyin kohdunkaulapuudutteeseen ja tämä kirjattiin ylös myös synnytys suunnitelmaan (siellä luki myös, että haluan olla mahdollisiman pitkään ilman lääkkeellistä kivunlievtystä).
Esikoisen synnytyksessä aloin jossain vaiheessa puhumaan epiduraalista, mutta kätilö oli jämäkkänä mun omien alkuperäisten toiveideni kanssa ja kun tuntui että tarvitsen ihan-mitä-tahansa kivunlievitystä, laitettiin kohdunkaulapuudute. Sen avulla viimeiset sentit aukesikin nopsaan.
Kuopuksen synnytyksessä pärjäsin tosi pikään pelkän liikkeen turvin. Seisoin (en kertakaikkiaan pystynyt makaamaan ja makuulla vauvan sydänäänetkin hidastui) ja liikutin takapuoltani ja käskytin miestä painamaan selästä supistusten aikana (ja oli lämmin geelipussi mahanpuolella ja selässä). Kun lopulta tuli sellanen olo, et tartten tujumpaa kivunlievitystä, tuli lääkäri laittamaan kohdunkaulapuudutteen. Tässä vaiheessa avautuminen olikin jo niin nopsaa, että meni ehkä minuutti puudutteen laitosta kun piti jo alkaa ponnistamaan (lääkäri huuteli alapäästä tyyliin. "noniin, nyt on 7 senttiä auki, seuraavan supistuksen aikana laitan puudutteen, herranjestas, tää aukes jo melkeen yhdenskään senttiin yhden supistuksen aikana!").

Mä suosittelisin siis liikettä, älä jää makaamaan paikoilleen vaan lievitä kipuasi omalla liikkeellä. Ja mieti etukäteen vähiten kamala vaihtoehti lääkkeelliselle kivunlievitykselle, ettei synnytyksessä tarvitse alkaa pohtimaan ottaako epiduraalin vai kenties jotain muuta jos tilanne sitä vaatii.
 
Eka synnytys oli käynnistetty. Supistuksia tuli tauotta ja olin kivusta puolitajuton. Olin odottanut jotain ihan muuta, siis sitä, että se kipu aaltoilee ja välillä on niitä taukoja. Otin epiduraalin, kun kätilö ja lääkäri sanoivat, että tuskin jaksan ponnistaa, jos en käytä lievitystä. Jouduin loppujen lopuksi sektioon.

Toinen synnytys käynnistyi itsestään. Se ei sattunut. Toki tunsin välillä kipua, mutta se oli hallittavissa (synnytyslaulua käytin) ja siinä oli selkeitä taukoja. Missään vaiheessa ei käynyt mielessäkään, että olisin tarvinnut kivunlievitystä.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa