Kysymys suhteesta

[Ameiliée]

Haluan kysyä tällaista. Voiko mies alkaa epäillä tunteitaan siksi, että hän ei koe itseään hyväksytyksi? Yritän kertoa tarkemmin. Kun tapasimme miehen kanssa, olin kauhean ihastunut häneen ja hymyilin jatkuvasti, nauroin hänen jutuilleen koska ne olivat niin "söpöjä". Miehellä on taipumusta ironiaan, asioiden sanomiseen hieman "raadollisesti" ja todella suoraan puheeseen. Ei nyt mitään loukkaavaa, mutta kuittenkin sellaista, mistä voi vähän ottaa herneet nenään.

Kun sitten aikaa kului ja muutimme yhteen, niin minä jotenkin väsyin siihen ja aloin suuttua miehelle näistä jutuista. Ne alkoivat tuntua typeriltä ja kaipasin suoraa ja kaunista puhetta ironian ym. sijaan. Välille olen ollut joka päivä loukkaantunut jostain jutusta, vaikka jollain tasolla tajuan, että mies ei niillä tarkoita pahaa vaan on sellainen kuin on. Nyt sitten mies ei ole enää varma tunteistaan, eikä tiedä oikein miksi... Hän epäilee vahvasti, että välillämme on jotain, minkä voi kyllä vielä korjata, mutta joskus hän sanoo, että on vaikeaa olla varma että rakastaa kun minä suutun niin usein... jne. Hänestä meillä on kuitenkin kivaa yhdessä ja hän haluaisi rauhassa korjata suhdetta ilman minun suuttumistani, ja että hän ei siis jotenkin koe itseään hyväksytyksi...

 

[2v etsikko aika]

pahalta kuulostaa, jos tuossa vaiheessa alkaa tunteet tökkimään. kannattaa miettiä onko yhdessäolossanne mieltä. Ettekä kuluta toistenne aikaa.

 

[Jussi2u]

Voiko mies alkaa epäillä tunteitaan siksi, että hän ei koe itseään hyväksytyksi?

Kuule, siinä alkaa epäilemään ihan kaikkea.

Kun tapasimme miehen kanssa, olin kauhean ihastunut häneen ja hymyilin jatkuvasti, nauroin hänen jutuilleen koska ne olivat niin "söpöjä". Miehellä on taipumusta ironiaan, asioiden sanomiseen hieman "raadollisesti" ja todella suoraan puheeseen. Ei nyt mitään loukkaavaa, mutta kuittenkin sellaista, mistä voi vähän ottaa herneet nenään.

Söpöjä juttuja joista voi vähän ottaa hernettä nenään?

Kun sitten aikaa kului ja muutimme yhteen, niin minä jotenkin väsyin siihen ja aloin suuttua miehelle näistä jutuista.

Kokeilisitko esimerkin voimaa... millainen on söpö juttu johon väsyy nopeasti siten että jutusta voi oikeasti suuttua?

Välille olen ollut joka päivä loukkaantunut jostain jutusta

Rankat lienevat sellaiset jutut, todella rankat.

 

[Ap.]

Joo, huomaan että viestini oli vähän sekava. Esimerkki: juttu oli alussa söpö, esim. minun kiusoitteluni tai tekemisteni havainnointi (ulknäöstä hassu huomautus tai "tutkimus" hammastahnan puristamistavasta). Nyt ulkonäöstä ei tule muita kun "hassuja" huomautuksia (ei aitoa palautta vaan vitsejä) ja tuubin puristamisen sijaan mies huomauttelee asioista jatkuvasti.

Minä loukkaannun siitä, että hän ei anna suoraa positiivista palautetta vaan on jotenkin aina negatiivinen tai antaa huumorin varjolla palautetta. Voiko olla niin, että on vaikeaa antaa positiivista palautetta toiselle jos ei koe itseään hyväksytyksi?

 

[Jussi2u]

Voiko olla niin, että on vaikeaa antaa positiivista palautetta toiselle jos ei koe itseään hyväksytyksi?

Mitä tarkoitat sillä että ei koe itseään hyväksytyksi ? Eikös se ainoa palaute siinä vaiheessa ala olemaan menolippu, jommalle kummalle?

 

[Ap.]

No, yritämme korjata suhdettamme ja oppia hyväksymään niitä puolia, mitä ei alussa ollut näkyvissä. Eikö se ole viisauden alku?

 

[T.Mies]

Haluan kysyä tällaista. Voiko mies alkaa epäillä tunteitaan siksi, että hän ei koe itseään hyväksytyksi? Yritän kertoa tarkemmin. Kun tapasimme miehen kanssa, olin kauhean ihastunut häneen ja hymyilin jatkuvasti, nauroin hänen jutuilleen koska ne olivat niin "söpöjä". Miehellä on taipumusta ironiaan, asioiden sanomiseen hieman "raadollisesti" ja todella suoraan puheeseen. Ei nyt mitään loukkaavaa, mutta kuittenkin sellaista, mistä voi vähän ottaa herneet nenään.

Kun sitten aikaa kului ja muutimme yhteen, niin minä jotenkin väsyin siihen ja aloin suuttua miehelle näistä jutuista. Ne alkoivat tuntua typeriltä ja kaipasin suoraa ja kaunista puhetta ironian ym. sijaan. Välille olen ollut joka päivä loukkaantunut jostain jutusta, vaikka jollain tasolla tajuan, että mies ei niillä tarkoita pahaa vaan on sellainen kuin on. Nyt sitten mies ei ole enää varma tunteistaan, eikä tiedä oikein miksi... Hän epäilee vahvasti, että välillämme on jotain, minkä voi kyllä vielä korjata, mutta joskus hän sanoo, että on vaikeaa olla varma että rakastaa kun minä suutun niin usein... jne. Hänestä meillä on kuitenkin kivaa yhdessä ja hän haluaisi rauhassa korjata suhdetta ilman minun suuttumistani, ja että hän ei siis jotenkin koe itseään hyväksytyksi...

Minusta kuullostaa hyvin mahdollista että miehesi on alkanut epäillä suhdetta juuri antamasi negatiivisen palautteen takia. Jokainen tarvitsee suhteessa nimenomaan hyväksyntää ja vapautta olla oma itsensä. Jos nyt oletkin alkanut kritisoida miestä siitä millainen hän on, ei hän enää koe oloansa suhteessa turvalliseksi vaan tulkitsee sinun ottavan etäisyyttä ja epäilevän koko suhteen järkevyyttä. Itse olen miehenä kokenut suhteessani juuri samanlaisen tilanteen jossa nainen alkoi äkkiä huomattavasti kiristää niitä vaatimuksia mitä hän minulle asetti. Äkkiä aikaisemmin kehun arvoiset asiat olivatkin nyt väärin. Itse koin sen hyvin ahdistavaksi ja tuntui siltä että rakkaus olikin loppunut vaikka hän aina välillä sanoikin rakastavansa. Tämä johti siihen että en enää edes viitsinyt osoittaa entisellä tavalla rakkauttani koska se tuntui turhalta - toinenhan ei kuitenkaan välitä! Kierrehän siitä tulee. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta. Itse en tiedä vielä selviämmekö tilanteesta mutta toivot että te pystytte selvittämään asian. Itse ainakin olen yrittänyt opetella sen että mietin aina kaksi kertaa ennenkuin tokaisen mitään negatiivista. Kun hetken miettii niin usein toteaa että parempi kuin ei sano tai sanoo edes toisella tavalla.

 

[sorry vaan, lähtöä tehden]

Sä olet itse esiintynyt alkuaikoina "huumoriveikkona". Sitten kun naula oli tarpeeks syvään lyöty, tulikin tosiminä esiin, etkä ollutkaan sitä, mitä esitit.

 

[niin ne muuttuu]

Mulla on monien mielestä outo huumorintaju. Omasta mielestäni tietty tosi hyvä ja hauska. Niin oli munkin mieheni mielestä. Alussa. Vaan eipä ole enään. Nyt olen teräväkielinen piikittelijä ja pahasuinen akka. Vaikka samanlaisena olen pysynyt kuin alussakin. Ainakin huumorin puolesta. Ei se ole pahentunut/parantunut.

Silloin alussa oli kivaa ja mukavaa. Mies piti älykkäänä. Osasi arvostaa sanojani ja juttujani (ja niitähän riittää, kieltämättä!). Sitten arki ja aika teki tehtävänsä. Mies paljastui pieruvitsien faniksi, ja minä kyykäärmeeksi. Onni ei hymyile ja kohta olen lähdössä. Elo ja olo on aika ikävää.

Ja kyllä se sattuu, kun alussa minusta löydetyt positiiviset puoleni onkin kääntyneet/muuttuneet ikäviksi. Kun ei se mies minusta saanut lempeää pullanpaistajaa, niin kyllästyihän se kai itsekin. Kun olisi vaan alussa kertonut. Olisin hankkinut esiliinan...

 

[Ap.]

No joo, meillä on tilanne sellainen, että minä olen nyt vasta tajunnut mistä on kyse, ja kun tajuan jotain niin pystyn korjaamaan asioita. Olemme menossa terapiaan puhumaan tästä - siis että alkuaikana huumori oli ihan ok., koska sai myös suoraa positiivista palautetta ja jos sen saisi tähän suhteeseen mukaan taas, niin kuvio voi onnistua.

 

[tuitikki]

Tuli vaan mieleen, että nälviikö mies vitsien varjolla sinua? Siis arvostelee sinua huumorin varjolla? Ulkonäköäsi jne? Eli onko niin, että sinä et koe saavasi positiivista palautetta, vaan pelkkää arvostelua?
Jokainen ottaa vastuun itsestään ja omista toiminnoistaan. Sinä vastaat siitä, miten itse puhut, arvosteletko toista jne. Ja myös siitä, että kerrot, jos pahoitat mielesi. Sen sijaan sinun ei tarvitse ottaa vastuuta miehesi puheista, jos hän loukkaa sinua, sinä saat loukkaantua, eikä ole mitään järkeä miettiä, miten voisit antaa enemmän positiivista palautetta, ja olla loukkaantumatta, jotta mies muuttuisi...

 

[Ap.]

Minusta tilanne on sellainen, että mies ei osaa enää sanoa suoraan hyviä asioita. Niinpä hänen "suora" kohteliaisuutensa on esim. tällainen :"Sä et olekaan käyttänyt tota kivaa paitaa pitkään aikaan". Minusta taas kohteliaisuus on sellainen, mihin voin vastata "kiitos". Mies ei nälvi tai ole ilkeä, hän ei vaan saa suustaan mitään suoranaisesti kohteliasta/ positiivista, joten hän tekee siitä vitsin. Alussa tämä toimi, siis hänen vitsinsä, koska hän antoi _myös_ suoraa positiivista palautetta. Nyt palaute tulee vain vitsien muodossa... Hän itse selittää asiaa niin, että on vaikeaa antaa positiivista palautetta kun ei ole sellainen olo että hänet hyväksytään täysin. Ja tällä hän viittaa nimenomaan siihen, että loukkaannun kun saan herjoja enkä suoraa palautetta.

 

[Ap.]

Niin, että jos nyt mietin asiaa, niin kyllä mieskin antoi alussa itsestään edullisemman kuvan kuin mikä tilanne oikeasti on. Hän kehui minua ja antoi positiivista palautetta, ja vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että sellainen on hänelle hyvin poikkeuksellista.