kysynpä nyt teidän mielipidettä lapsista ja siitä onko vanhemmilla oikeus määrätä lasten ystävä suhteista

[isoäiti mölykylästä]

ja ennen kuin kukaan viskaa paskaa silmille, niin kyse ei ole minun lapsistani. mutta pohdittiin tytön kanssa eilen tätä asiaa. kun hän kysyi, että onko vanhemmilla oikeus valita lastensa kavereita. tämä hälle tuli mieleen kun hänen kaverinsa vanhemmat yrittää erottaa kaksi ystävystä toisistaan.
vastasin, että mun mielestä niin ei saa toimia. että pitää olla erittäin painavat syyt siihen, että erotetaan toisistaan. ja siksi syyksi ei riitä se, että vanhemmilla on keskenään riitaa. vaan mun mielestä syyksi riittää se, että tää ystävyys suhde koituu jotenkin vaaraksi lapselle. esim. jos on pelko, että lapsi tulee pahoinpidellyksi kaverinsa luona. tai pelko, että sortuu huumeisiin tai päihteisiin. ne on minusta sellaisia syitä, joiden perusteella voi vaatia ystävyys suhdetta loppumaan. tai ei ehkä loppumaan. mutta että lapseni ei ainakaan sais mennä vieraisille sellaiseen perheeseen. ja silloin suhde pitäis lopettaa, jos toinen houkuttelee toista esim. huumeiden käyttöön. kyse on murrosikäisistä nuorista.
mitä olette te mieltä

 

[keppälerttu]

samaa mieltä kuin ap:kin ja aika paha tilanne pitäis olla et määräisin lapsen pysymään erossa kaverista, koittaisin kuitenkin ensin vielä jutella lapsen kanssa asiasta.
muutaman kerran olen joutunut keskustelemaan lasten kanssa siitä, onko kaveeraaminen hyvä juttu, kun kaveri vaan jatkuvasti pettää lupauksiaan ja satuttaa.(mut samassa keskustelussa myös käyty läpi sitä, et itsekkään ei saa käyttäytyä huonosti, ja pitää aina muistaa et asioilla on kaksi puolta.)

 

["neiti"]

lasten kavereilla on todella suuri merkitys murrosikäisellä! Joten kannattaa olla kiinnostunut, missä seurassa lapsesi liikkuu. Jos lapsen kaveriporukka on kaikki tupakoitsijoita ja viikonloppuna käyttää alkoholia, niin silloin myös lapsesi on siinä mukana, kun kaveritkin. Joten musta lasten vanhemmilla on oikeus määrätä sen verran lasten kaveriporukkaa, ettei ihan hulttiojoukkoon eksy!!

 

[isoäiti mölykylästä]

samaa mieltä kuin ap:kin ja aika paha tilanne pitäis olla et määräisin lapsen pysymään erossa kaverista, koittaisin kuitenkin ensin vielä jutella lapsen kanssa asiasta.
muutaman kerran olen joutunut keskustelemaan lasten kanssa siitä, onko kaveeraaminen hyvä juttu, kun kaveri vaan jatkuvasti pettää lupauksiaan ja satuttaa.(mut samassa keskustelussa myös käyty läpi sitä, et itsekkään ei saa käyttäytyä huonosti, ja pitää aina muistaa et asioilla on kaksi puolta.)

nyt eilen keskusteltiin myös siitä, kun tyttäreni seurustelee ja tää poika on jättänyt tulematta aika monta kertaa ja tehnyt monta muutakin typerää temppua. että onko järkevää seurustella sellaisen kanssa. sanoin tytölle, että en mä voi vaatia tai käskeä, että sun on se poika jätettävä. mutta että kannattaisi vakavasti harkita, että pitäskö se poika jättää kasvamaan ja aikuistumaan pentutaudistaan. ja että toki päätös on tytön

 

[keppälerttu]

[QUOTE="neiti";25943420]lasten kavereilla on todella suuri merkitys murrosikäisellä! Joten kannattaa olla kiinnostunut, missä seurassa lapsesi liikkuu. Jos lapsen kaveriporukka on kaikki tupakoitsijoita ja viikonloppuna käyttää alkoholia, niin silloin myös lapsesi on siinä mukana, kun kaveritkin. Joten musta lasten vanhemmilla on oikeus määrätä sen verran lasten kaveriporukkaa, ettei ihan hulttiojoukkoon eksy!![/QUOTE]

en mä silti ensimmäisenä kieltäisi niiden kavereiden kanssa oloa, vaan pyytäisin esim tänne viikonloppuisin yökylään, tietäisinpähän mitä tekevät.

mut lasten kavereiden tuntemisesta olen samaa mieltä, ja meillä se on ainakin toiminut hyvin, kaveriporukka on pysynyt aika samana monta vuotta, niin tunnen/tiedän jo suurimman osan vanhemmatkin.

 

[keppälerttu]

nyt eilen keskusteltiin myös siitä, kun tyttäreni seurustelee ja tää poika on jättänyt tulematta aika monta kertaa ja tehnyt monta muutakin typerää temppua. että onko järkevää seurustella sellaisen kanssa. sanoin tytölle, että en mä voi vaatia tai käskeä, että sun on se poika jätettävä. mutta että kannattaisi vakavasti harkita, että pitäskö se poika jättää kasvamaan ja aikuistumaan pentutaudistaan. ja että toki päätös on tytön

aivan, mä myös mielummin ohjaan lapsen ajattelemaan itse, kuin teen itse päätökset sen puolesta.
eihän se kiva ole katsoa kun tyttö kärsii, mut äitinä sen ymmärtää et kaikkia kolhuja ei voi silotella.Jos kieltäisit tapaamasta, niin entistä enemmän varmaan poikakaveriinsa sitoutuisi, nyt sun pitää vaan luottaa siihen et tyttö osaa päättää oikein.Tai ainakin ottais asian puheeksi pojan kanssa.

 

[isoäiti mölykylästä]

aivan, mä myös mielummin ohjaan lapsen ajattelemaan itse, kuin teen itse päätökset sen puolesta.
eihän se kiva ole katsoa kun tyttö kärsii, mut äitinä sen ymmärtää et kaikkia kolhuja ei voi silotella.Jos kieltäisit tapaamasta, niin entistä enemmän varmaan poikakaveriinsa sitoutuisi, nyt sun pitää vaan luottaa siihen et tyttö osaa päättää oikein.Tai ainakin ottais asian puheeksi pojan kanssa.

niinpä. ei sitä voi mennä määräämään. kun poika on tavoiltaa kuitenkin ihan kiltti, siis ei tupakoi, eikä juo. mutta sillä on muita ihme tempauksia, joilla tytön mielen pahoittaa. mutta tytön on itsensä huomattava, että kannattaako tällaisen kanssa sitten olla.

 

[FreezeCat]

Peesaan kyllä ap:ta eli pitää olla kaverisuhteessa aika oleellisia asioita pielessä, ennen kuin puutun vanhempana kaverisuhteeseen: henkistä kaltoinkohtelua, uhkaa terveydellisistä "suuntauksista" jne... Mikäli vanhemmat itse eivät osaa tulla toimeen, niin se lienee heidän päänsärkynsä eikä jälkipolven.

 

[nooh]

Viime hädässä rupeaisin kieltämään. Itsellä oli hiukan epämääräisiä kavereita, ja siitä oppi erittäin paljon ja suhteissa oli kuitenkin paljon arvokkaita asioita, joita ilman olisi jäänyt. Olin kylläkin älykäs lapsi ja samalla älykkyystasolla ei monta lähellä liiikkunut ja kaikilla meillä oli omat ongelmansa, joten todella yksinäinen olisin ollut jos vanhemmat olisivat patistelleet tervehenkisen seuran pariin. Se tunne ettei kukaan ymmärrä on ihan tarpeeksi vahva ilmankin. Ja senhän moni lapsi ja nuori jakaa älykkyystasosta riippumattakin. Kukin vain jää ymmärtämättä omalla tavallaan.

Ja mitä vähemmän ystäviä, sitä todennäköisemmin huonoja poikaystäviä, arvelisin.

Jos vanhemmat ovat huolissaan, niin toki voi kysyä että pitäisköhän sun hankkia lisää ystäviä. Ja sitä enemmän pitää aikuisten huolehtia omasta luotettavuudesta, että asioita voi kertoa ilman että vanhemmat heittäytyvät suojelemaan.