Toggle sidebar

La 18.1.06

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tilma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tilma

Vieras
Onko muita jolla olisi laskettu aika tuossa tammikuun puolessa välissä.
Tuolla menee tuo lista missä on tammikuun synnyttäjiä, mutta siinä on jo niin paljon porukkaa ettei oikein pysty seuraamaan sitä.

Asustelen itse Espoossa ja Jorviin olen menossa synnyttämään. Tänään juuri olin ultrassa ja siellä näytti olevan kaikki hyvin. Meni pienokaisella sormikin suuhun ihan loppu vaiheessa ultraa.

Olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä ja vointeja.
 
Kuten huomasit, meitä on liuta tammimammoja tuolla tammipalstalla, jota tosin on vähän vaikeaa seurata, kun juttua kertyy aika lailla :) Mutta sekaan vaan!

Itse asun Vantaan ja Espoon rajalla, la 12.1.2006 ja synnyttämään menen Jorviin, ensimmäistä lasta siis. Mulla oli myös Jorvissa viime torstaina rakenne-ultra ja kaikki oli kunnossa :)
 
LA 19.1 ja Oulun seudulta olen. Itse olen myös tuota tammikuun porukkaa lukenut mutta en vielä liittynyt joukkoon kun se on jo niin massiivinen. Rakenneultra vasta ens viikolla. Vointi on ollut alkupahoinvointien ja -väsymysten jälkeen hyvä, mitä nyt aina välillä jotain närästystä tai selkäkipua.. maha kasvaa kovasti, eli voi vain odottaa mitkä on tuntemukset joidenkin viikkojen/kuukausien päästä..
 
Itse olen päässyt aika vähällä. Ei ole pahemmin ollut mitään kipuja eikä muitakaan vielä. Tosin maha on alkanu vasta kasvaa nyt viime viikkoina, joten eiköhän minullakin ole tiedossa selkäkipuja ja muita vastaavia.

Pienokainen on kova menijä tuolla mahassa. Kun on vain aikaa kuunnella liikkeitä niin niitä tuntee meilkein koko ajan. Tosin istukka on kiinnittynyt tuohon etuseinään niin se hiukan vaimentaa potkujen tuntemista. Nytkin siellä on potkitaan menemään.

Onko teidän raskaudet menneet niin kuin pitää koko ajan vai onko teillä ollut jotain ongelmia? Entä minkälaisia mieteitä teillä on noussut pintaan raskauden aikana?
 
Hyvin on mennyt täälläkin, paitsi alaselkä- ja vatsakipuja, jotka johtuu kiinnikkeitä (endometrioosi). Mutta niihinkin (kipuihin) olen saanut aina neuvolasta palautetta ja välillä on kuunneltu sydänääniäkin, kun olen ollut ihan varma, että masussa on jotain vialla (=ensimmäinen raskaus, niin kaikki pelottaa).

Masu on vielä melko pieni, mikä on tietenkin suhteellista. Mutta äitiyshousut mulla on ollu käytössä jo kesästä, kun vatsaa alkaa kivistää, jos pitää tiukempia housuja. Supistuksia on ollu välillä, jos käy lenkillä vähän liian rivakasti tai on jalkilla monta tuntia yhteen menoon. Pitää päästä välillä makuulleen.

Liikkeitä oon tuntenu muutamia viikkoja, lähinnä semmosta muljuamista ja möngintää ja jos oikein maltan kuunnella, niin pieniä potkuja, jotka tuntuu pieneltä tönimiseltä.

Raskaus on siis mennyt hyvin. Paitsi enemmän sais olla yleisesti puhetta siitä, ettei raskaus ole kivuton, vaan on kaikenlaisia nippailuja ja vihlomisia, jotka kuuluu asiaan, eivätkä tarkoita aina sitä pahinta.
 
Minulla raskaus on myös ensimmäinen, joten kyllä sitä tulee mietittyä kaikenlaista. Välillä vaan tuntuu kun on vielä välttynyt kivuilta yms. vaivoilta, että onko siellä vatsassa kaikki kunnossa ja onko siellä elämää ollenkaan. Joskus kanssa olisi miei tehnyt soittaa neuvolaan ja kysyä että voiko tulla kuuntelemaan sydän äänet kun mitään ei tunnu muutamaan päivään.

Tiedättekö muuten pitääkö jotain esitieto lomakkeita täyttää johonkin tiettyyn ajan jaksoon mennessä. Eli sellasia missä kysytään hätäkaste nimiä, lääkeaine allergioita yms. tietoja? Mutta kaipa ne tuolla neuvolassa niitä antaa kun aika on jotain täytellä.

Pikku hiljaa alkaa miettiä vaunuja ja muiden tarvikkeiden hankkimisia. Ostaako uudet vai käytettyjä. Tuota ylimääräistä rahaa kun ei ole ihan hirveästi käytössä. Onneksi mummi ja ukki ovat luvanneet auttaa hieman hankinnoissa.



 
Hei. Mulla laskettu aika on 15.1.06! Tänään oli rakenneultra, vähän se oli hienoa, nähä oma pikkuinen kasvaneen, sitten viimekerrasta. Saatiin myös osviittaa sukupuolesta, eihän siellä mitään haarovälissä roikkunut, eli siis tyttöä tödennäköisesti ootellaan. Itellä on ollutkin ihan alusta asti tyttö- olo. Kai sitä kannattaa luottaa omaan intuitiiviiseen tunteeseen. Mutta oli se hienoa, mies höpötteli kokoajan ihan innoissaan ultrassa ja arvuutteli vauvalin ruumiin osia (vähän oli hakusessa)aika söpöä :). Mukavaa odusta kaiklle tammi äiteille!
 
Hei Tilma!

Minullakin on la 18.1.2006. Tänään on siis 19+6 menossa...Huomenna tulisi puolivälin rajaetappi vastaan.

Olen sama henkilö joka kirjoitti tuosta miehen välinpitämättömyydestä :(

Minulle tämä raskaus on herraties monesko, mutta näyttää siltä että nyt varmaan saan vauvan ihan oikeasti syliin. Olen aivan innoissani ja pikkuinen poika kotona on kans innoissaan. Tyttö olisi tulossa. Sekin on ihanaa, tuntuu että kaikki on ihanaa lukuunottamatta tuota miehen käytöstä.

 
Minä en rakenneultrassa saanut selville kumpaa tässä odotellaan. Joten jännitys säilyy loppuun asti. Tosin tyttö-olo minullakin on ollut alusta lähtien. Nimet on molemmille sukupuolille jo tiedossa. Itse asiassa on ollut jo pitemmän aikaa.
ootteko te miettiny lapselle vakuutuksen ottamista ennen syntymää. Sellanen kun on mahdollista ottaa pohjolan tai lähivakuutuksen kautta. Tosin se pitää hakea 3 kk ennen laskettua aikaa.

Mistä päin suomea ootte? ite siis oon espoosta.

Eilen kehuin täällä ettei mitään kipuja ole niin johan sitten eilen illalla vähän selkää kolotti. Ei kai pitäisi sanoa mitään.

Mie: onko esikoispoikasi kuinka vanha?
 
Hei! Meillä myös tuo sama laskettuaika eli 18.01.2006! Odotusaika on mennyt todella hyvin alun vuotoja ja väsymystä lukuunottamatta.

Viime perjantaina oli rakenneultra ja kaikki hienosti. Minulla myös tuo istukka etuseinämässä, joten liikkeitä ei vielä ole paljoa tuntunut, käteen tunnen kyllä aika selvästikin hentosia potkuja vasemmalta puolelta. Odotan jo kovasti, että muutakin liikehdintää alkaisi tulla, kun sanoivat neuvolassa, että ultran jälkeen tulisi tuntea päivittäin jotain. Onko teitä muita ohjeistettu näin?!

Mekin ollaan ajateltu sitä Pohjolan vakuutusta, kun on kaikki muutkin vakuutukset sieltä. En ole kyllä vielä selvittänyt lainkaan koko asiaa.

Vatsa alkaa olla jo selvästi esillä ja kiinnostuneita katseita on alkanut olla ympäristössä yhä enemmän. Mukavaa odotusta teille kaikille muillekin! Tytsy 19+6
 
Poika on 6 vuotias.
Asutaan täällä Kuopiossa.
Minulla on rakenneultra ensi viikolla, mutta istukkatutkimuksessa selvisi että tyttö on tulossa. Olen tammikuun ketjuun kirjoittanut nicillä ""Dooris"". En jaksa sinne kirjoitella kun siellä tosiaan on niin paljon porukkaa ettei perässä pysy.

Siis odotatko yksin vauvaa? Eikö ole rankkaa? Meikä se vaan pähkää ja pähkää tuon äiän kans kun ei tule mitään. Se on sika ja oikeastaan toukokuun jälkeen ei ole ollut mitään normaalia kanssa käymistä, ei juttelua ei läheisyyttä, ei mitään. Plaa plaa plaa, en jaksa siitä kirjoittaa.

Mulla on ollut suppareita ihan kivasti ja tyttö potkii tuntuvasti. Selkä on välillä ihan jumissa, olen istumatyössä ja se taitaa välillä verottaa...

Masu on mulla kasvanut tooooosi hyvin.
Vakuutusta en aio ottaa, koska esikoisellakaan ei ole ollut. Nytkin esikoiselle tuli 5:n vuoden paussin jälkeen korvatulehdus ja mentiin tk:n, päästiin jonon ohi ja lääke maksoi n.12€. Ja onhan se niin, että suurissa leikkauksissa on maksukatto, ettei ihan kaikkea tarvi itse maksaa. Veljen pojalle on tehty sydänleikkaus 1 vuotiaana, josta ei juuri jäänyt vanhemmille maksettavaa. Jotkut antaa arvoa sille että voi käydä yksityisellä, mutta ei sinnekään pääse keskiyöllä. Niinkuin nyt meidän pojan korvatulehdus asiassa.
 
Moi vaan, olen lukenut teidän juttujanne+ Mie+n miesongelmia. Mullakin oli miehen kanssa ongelmia kesällä eli sillon kun mulla pahimmat pahoinvoinnit (la 31.1). Mies petti mua ja jäi kiinni. Aikani siinä surin ja todentotta itsetunto oli nollilla. Nyt kuitenkin kimpassa ollaan, mutta oon jo miettinyt synnytyksen jälkeen ehkä jatkavani yksin. Kaikenpuolin kaikki on ok, mutta vieraissakäynti sai mut jäiseks miestä kohtaan, itseasiassa en juuri enää edes miestäni rakasta, nyt sama mitä hommailee. Mä oon tosi innoissani vauvasta ja se on mulle kaikki kaikessa. JOpa toivon et mies löytäs toisen ja voitas erota sovussa. Tällä hetkellä luulen et oisin onnellisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa.
 
Se on kyllä kumma juttu, että kun saa kylmää vettä niskaansa, niin tunteet kuolee. Jäljelle jää vain tapa olla yhdesssä, niinkuin meillä.
On ikävää että miehesi petti sinua, mutta hienoa huomata että olet kirjoituksestasi päätellen toipunut siitä. Tai siis eihän tuosta voi toipua entiselleen, ainahan noi pettämisjutut jättää jälkensä, vaikkapa kuolleet tunteet.
On se harmi, missä ne on ne kunnon miehet jotka osaavat arvostaa naista. Ja varsinkin kun on raskaana ja tuen tarve on suuri, niin silloin pitäisi kunnon miehen olla rakkaansa tukena. Mutta kun ei. Paras tuki kotona on 6 vuotias poika, joka silitteli minun hiuksia kun oli tosi paha olla ja oksensin. Hän jopa pakkaa kauppakassin kassalla ja koettaa parhaansa mukaan kantaa sen vielä autoon. Täytyy sanoa, että ehkä olen pitänyt sen verran kuria ettei ainakaan ihan isänsä tavoille ole oppinut...Ei nimittäin pikkurilliä mies nostaisi sen eteen että olo olisi jotenkin parempi tai että yleensä miut huomioon ottaisi.
Minäki olen innoissamni vauvasta, mutta välillä tuntuu että suorastaan masennun kun mies jotenkin vie kaiken ilon. Kun se ei ole kotona on hyvä olla, mutta heti kun se tulee kotiin niin alkaa sellainen ahdistunut olo. Noh, ei kai tämä voivottelemalla muutu miksikään, asialle aion tehdä jotakin.
Päät pystyyn vain, me ollaan arvokkaita naisia ja kannetaan erittäin arvokasta lastia mukanamme. Miehet ovat mitä ovat, mutta paha saa palkkansa, tiedän sen!
 
Kyllä odottelen tätä lasta yksinäni. Tukena on vanhempani. Äiti on ollut mukana ultra käynneillä ja tulee mukaan synnytykseen. Joten ihan yksin en ole. Pikkuveljeni on myös innoissaan tulevasta enoudesta. Eli jos sieltä poika syntyy niin ei se ihan ilman miehen mallia jää.
Täällä sivuilla sitten luen muiden juttuja, jotkut niin kuin teillä tuntuu olevan samanlaisia asioita takana kuin minulla. Ajattelin sitten lapsen synnyttyä mennä mukaan johonkin yksinhuoltja toimintaan mukaan. saa sitten vertaistukea arkeen.

Tänään pienokainen on ollut aika hiljaa tuolla mahassa tai sitten on potkinut istukkaan niin etten ole tuntenut.

Itse olen seisoma työssä niin pitempien päivien jälkeen huomaa, että jalat on kipeät ja tahtoo vaan mennä suoraan nukkumaan. Nyt on taas ruvennu rinnat aristamaan jostain syystä.
 
Anteeksi jos tuntuu että utelen, mutta eikö se lapsen isä ole osoittanut merkkejä siitä, että haluaa teidät takas?
Onko kysellyt, soitellut vointia tai nauvolakäyntejä tms? Oletteko te tekemesissä ollenkaan?
Täytyy sanoa, että olet sinä todella vahva ihminen! Tai ainakin kun vertaan itseenoi, niin tuntuu että olen heikko just siinä suhteessa, että luulen etten osaa sit lasten kansssa olla kolmestaan. Luulena että ei osaisi mieskään olla ilman meitä, ollaan oltu niin pitkä aika yhdessä että tavaksi on jäänyt.
Näin viime yönä unta että olin ravintolassa ja jois ihan hemmetisti. Lääkäri pisti minuun joitakin piikkejä, jotta viina ei imeydy istukkaan. Sit ne piikit petti ja todettiin, että vauvan sydän ei enää lyönyt. Kun heräsin olin aivan järkyttynyt. Hyi mikä uni.
Mulla ei rinnoissa ole muuta, kuin rinnan päissä sellaisia omituisia ""kuivumia"". Siis nänneissä. Sit kun käy lämpimässä suihkussa tai saunassa, niin on helppo näpsäyttää sellainen murunen irti. Onpa vaikea selittää mitä tarkoitan, en tiedä onko ihan normaalia...
 
Kun ilmoitin, että meidän juttu on nyt loppu niin hän ehdotti aborttia. Ja kun sanoin etten suostu siihen hän sanoi ettei lähde. Joiduin pyytämään äitiäni avuksi, jotta sain hänet pihalle. Vielä hän sellaisenkin asian sanoi ettei kukaan muu mies saa hoitaa hänen lastaan jos hänkään ei saa.
Olen nyt muuttanut uudelle paikkakunnalle ja hän ei tiedä missä olen. En tiedä mitä sitten tapahtuu kun lapsi syntyy. Sinne asti en ole asioita miettinyt. Sen tiedän, että yksinhuoltajuus tulee eli yhteishuoltajuuteen en suostu. Ja jos joitain tapaamisia on niin ne on sitten valvottuja. Niin ex-mieheni on ulkomaalainen. Siinä on sitten sekin pelko, että hän lahtisi lapsen kanssa vanhaan kotimaahansa.

Kyllähän minäkin olin tottunut siihen, että toinen on vieressä aina silloin tällöin. Mutta kun ei pystynt luottamaan häneen ollenkaan ja raha-asiat oli vain minun varassa niin ei siinä elämää oikein ollut. Ja asiat tosiaan pyörivät vain hänen ympärillään ja minun olisi häntä vain pitänyt palvella. Ja sitten oli vielä kaikkea muuta mitä alkoi paljastua. Olispa ne nyrkitkin voinut heilua jossain vaiheessa. Sitä en kuitenkaan jäänyt odottamaan.
En olisi ilman äitiäni päässyt lähtemään suhteesta. Hän oli minun tukihenkilöni tilanteessa. Yksin ollessa olisin jäänyt suhteeseen ja tyytynyt kohtalooni.

Meillä jokaisella on omat vahvuutemme. On varmasti asioita mitä minä en iki maailmassa pystyisi kuvittelemaan, että tekisin ja sinä saatat tehdä niitä joka päivä.
 
No voi hitto, ei ole helppoa ollut ero sullakaan. Aika päättäväiseltä tunnut, mies sanoo ettei lähde niin et ole antanut vaihtoehtoja.
Ja on tosi upeaa että sinulla on äiti johon turvautua. Minulla ei ole, tai siis äiti on, mutta emme ole oikeastaan tekemisissä milloinkaan. Hän ei edes ole käynyt koskaan esikoiseni synttäreillä...Alkuun olin vihainen että jos ei minusta välitä niin välittäs edes pienestä pojasta, mutta ei. Nyt olen asian kanssa sinut ja osaan olla ilman äidin tukea.

Paljonko sulla on viikkoja? Mulla tänään 20+0! Puolivälissä oen, jipjee! Ensi keskiviikkona on rakenneultra. Sit näkee kuinka tyttö on kasvanut, toivottavasti näkee kasvot selvästi, onkohan veljensä näköinen? On se jännää kun vauvaa odottaa, niin voi vain kuvitella että minkä näköinen se on tai minkä luontoinen...
 
Samoilla viikoilla mennään. Minä olin rakenneultrassa ihan haltioissaan kun näki pikkusen jalat ja kädet ja kaikki. Pikkusella meni sormi suuhun, siellä se imi omaa peukaloaan ja makoili tyytyväisenä. Jännä oli myös nähdä, että toinen potkii siellä, mutta minä en tunne mitään. Johtuu siitä kun tuo istukka on tuossa etuseinässä. En siis tunne ihan joka potkua. Huomaa myös kun on töissä ja istahtaa hetkeksi niin johan toinen herää tuolla ja alkaa sellanen potkiminen.
Vaikka en tuota sukupuolta tiedäkkään niin koko raskaauden ajan on ollut sellainen tyttö olo. En tiedä mistä se johtuu. Siitäkö, että toivon sen niin kovasti olevan tyttö vai siitä, että se ihan oikeastin on. No, tuota voin pohtia koko loppu ajan saamatta vastausta ennen synnytystä.

Mutta nyt taas kutsuu työt ja asiakkaat.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa