Lääkärit ja hoitsut tappavat viisi kertaa todennäköisemmin kuin liikenne

[endis]

Kyllä se enempi on järjestelmän vika kuin yksilöiden tahallaan tekemiä laiminlyöntejä. Tietojärjestelmät ovat sitä luokkaa, että usein jää näkemättä olennaiset tiedot. Kukaan ei jaksa lukea loputtomia epikriisejä päivästä toiseen. Tai Käypä Hoito-suosituksia (jotka potilaat voivat tietää paremmin kuin lääkäri itse). Pitäisi oikeasti olla koonti lääkityksineen, samaan tapaan kuin potilas niistä kertoo (anamneesin). Työnkiertoa pitäisi myös lisätä, sillä kyllä kaikki fakkiintuu vaippojen vaihtoon, kääntelyyn, pillereiden syöttämiseen jne. Myös se, että sairaalaympäristö on laitosmainen, pitäisi muuttaa jollain tapaa.

Asenteissa on myös hurjasti parantamisen varaa. Se taas on johtamiskysymys. Kaikissa työpaikoissa on johtajuus jollain tapaa kadoksissa. Ihmistä ei uskalleta kohdata ihmisenä. Ei uskalleta antaa rakentavaa palautetta eikä palautetta osata ottaa vastaan.

Ennenvanhaan oli omalääkärit, jotka kiertelelivät kodeissa. Mielestäni tämä vaihtoehto on edelleen ihan hyvä sellaisissa tapauksissa, jotka voidaan hoitaa kotosalla (esimerkkinä saattohoito, vanhukset, vähäistä valontaa tarvitsevat sairaudet) ja erityisesti patogeenien, kuten MRSA-bakteerin, leviämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin keskitetyt yksiköt. Tehokkuus on tietysti matalampi per potilas ajattelulla, mutta kokonaisuutena yhteiskuntaa ajatellen tilanne olisi parempi.

Ehkäpä lähitulevaisuudessa biometriset anturit jne mahdollistavat etähoidon ja vain todella akuutit tapaukset tarvitsevat sairaalahoitoa. Nykyresursseista iso osa menee hukkaan niihin, jotka kokevat itsessään joka ikisen sairauden mitä on olemassa ja ottavat yhteyttä vähäisestäkin särystä ja kivusta. Samalla kun tietokin lisääntyy netissä, tulee myös lisää muotisairauksia. On ihmistyyppejä, jotka näkevät itsessään jokaisen sairauden jota esimerkiksi Kotilääkärikirjassa on. Sellaiselle ihmiselle, joka "tietää kaiken sairaudesta" lääkäri on sitten vain konsultti ja ehkä joskus psykologi

 

[Moraalinvartija]

Olen muistaakseni aiemminkin kommentoinut, että on älytöntä verrata liikennekuolemia ja hoitovirhekuolemia, jollei vertailua järjestetä joko siten että viedään terveitä ihmisiä sairaalaan tai autoista löysätään kaikki mutterit.

Mutta itse asiaan ja artikkeliin; kyllähän hoitovirheet jo nyt raportoidaan ja käsitellään. Ja haittatapahtumailmoitusten avulla joissain paikoissa on todella onnistuttu muuttamaan asioita parempaan suuntaan. On esimerkiksi järjestetty mahdollisimman häiriöttömät tilat lääkkeitä jakaville, kehitetty käytäntöjä joiden turvin lääkkeitä jakavan hoitajan ei tarvitsisi keskeyttää työtään. Vaikka sittenhän se tarkoittaa sitä, että potilaskelloon ei vastata niin nopeasti, mutta nämä on näitä valintoja. Eikä läheskään aina onnistu lääkkeiden jakaminen häiriöttä, mutta siihen pyritään mikä on tyhjää parempi.

Merkittävä osa hoitovirheistä on seurausta siitä, että tieto ei ole kulkenut. Hoitavien yksiköiden välillä, vuorojen välillä, tai sitten sitä tietoa ei yksinkertaisesti ole ollut saatavilla. Osastolle tullaan ensiavusta, jossa on itse kerrottu mitä sairastetaan ja mitä lääkkeitä syödään. Jos ei oikein enää muista asioita, niin soppahan siitä syntyy. Ne tiedot voi olla kaivettavissa jostain vuosien takaisista epikriiseistä, mutta varmaan kaikki tajuaa ettei kenelläkään ole aikaa tutkia joka ikisen potilaan kaikkia mahdollisia papereita. Potilas voi tulla osastolle mukanaan nippu paperia, johon sisältyy päivystävän tekstit ja muutama muu, sekä pahimmillaan kolme erilaista lääkelistaa joista osa on vielä kätketty lääkärien teksteihin eikä suinkaan ole listan muodossa. Aikamoinen salapoliisi saa olla, kun sieltä koittaa tonkia sitä OIKEAA lääkitystä. Tietysti tämä salapoliisintyö tulee hoitaa siinä muun kiireen ohessa, kun uutta potilasta kirjataan sisään samalla kun seitsemän muuta potilasta soittaa kelloa ja tarvitsee jotakin. Tämä on sellainen asia, johon totisesti toivoisi jotain ratkaisua. Kanta toivottavasti helpottaa ainakin joiltain osin, mutta ei varmasti poista kaikkia ongelmia.

Toinen ihan käytännön ongelma on se, että yleensä kirjaamiseen/kirjausten lukemiseen ei ole varattu aikaa eikä rauhaa. Tai on ehkä yritetty, mutta kun miehitykset on mitä on, niin se ei toteudu. Kirjaaminen keskeytyy jatkuvasti, kansliassa ramppaa koko ajan joku, kellot soi, joudut vähän väliä hyppäämään jossakin. Se heikentää kirjaamisen laatua todella paljon, ja jos jotain unohtuu kirjata niin seuraavilla vuoroilla ei sitten sitä tietoa ole käytettävissään. Ja jos lukiessa jää jotain huomaamatta, niin kaikki ymmärtää että seuraukset voi olla vakavatkin. Ihan sama pätee suulliseen raporttiin, se on erittäin tärkeä osa hoitotyötä ja sille pitäisi olla varattuna riittävästi aikaa.

Viimeaikaiset väitteet siitä, että todellisuudessa ainoa ongelma olisi hoitohenkilökunnan asenne, ovat ihan pelkkää politiikkaa jolla pyritään oikeuttamaan jatkuva resurssien vähentäminen. Valitettavasti tällainen linja ei muuta mitään, paitsi ajaa ne kilteimmät ja tunnollisimmat pois alalta kun eivät jaksa enää. Hoitoalalla työskentely edellyttää tänä päivänä paksua nahkaa ja kykyä olla piittaamatta. Joillain se sitten muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi asenteeksi, myös potilaita kohtaan valitettavasti. Tämä ei kuitenkaan voi olla mikään syy olla korjaamatta niitä ongelmia, jotka täysin kiistatta ovat ainoastaan resurssikysymyksiä.

 

["minttu"]

Mun pappani kuoli terveyskeskuksen vuodeosastolla järkyttävällä tavalla, täysin turhaan ja ennenaikaisesti. Mä olen päättänyt, että yksikään mulle rakas ihminen ei enää mene vuodeosastolle tapettavaksi. Talvi- ja jatkosodassakin selvisi hengissä todennäköisemmin kuin nykyajan vuodeosastolla!
Kuulostaa varmasti kärjistetyltä, mutta voitte kuvitella omaisen järjettömän tuskan ja surun, kun rakas läheinen kuolee "tapaturmaisesti" eikä ketään joudu millään tavalla tapahtuneesta vastuuseen.

 

[vierailija]

 

[vierailija]

huh!

 

[vierailija]

No älkää sitten menkö hoitoon. Ei se kannata - kärsikää kotona ja kuolkaa sinne

Idiootit. Miettikääpä hetki jos ei olis mitään terveyden huoltoa olisi. Matkustakaa vaikkapa kiinaan niin (maalle, ei suurkaupunkeihin) ja katselkaa millaisia kohtaloita on ilman lääkäreitä/hoitajia.

Tässäkin darwinismi sais hoitaa nämä imbesillit pois maailmasta niin jäis enemmän terveydenhuollon resursseja meille jotka käsittää että lääkäri ja hoitajatkin on vain ihmisiä eikä ylijumalia

 

[vierailija]

Moraalinvartija puhuu aivan asiaa. Juuri tuollaista se on, liian pienillä resursseilla tehdään työtä, johon kuulu ennakoimattomuus, nopea reagointi nopeasti muuttuviin tilanteisiin, ja mitätön työrauha kirjauksiin ja lääkehoitoon. Iltapäivän rapsaan on varattu ihan liian vähän työaikaa, ja aamupäivän rapsaan sitä ei usein olla varattu ollenkaan. Varsinkin sijaiset voivat lähteä hoitamaan potilaita käytännössä melko lailla sokkona.

Omaiset voivat paljonkin vaikuttaa siihen, millaista hoitoa se oma läheinen saa. Huolehtikaa nyt ensinnäkin sinne mummon käsveskaan ajantasainen, virallinen lääkelista. Ja siihen se ihmisen puhelinnumero, joka tietää miten lääkehoito oikeasti toteutuu. Sellaisesta listasta ei ole mitään hyötyä, johon on lyikkärillä lisätty lääkkeitä tai sutattu yli lääkkeitä. Niiden perusteella ei voi tehdä mitään päätelmiä toteutuneesta lääkehoidosta.

Toisekseen, laittakaa siihen mummelin kännykän taakse puhelimen pin-koodi ja puk-koodi. Se hätääntynyt potilas kun satavarmasti lukitsee kännykkänsä jossain vaiheessa, ja sitten omaiset soittelevat kansilaan ja kiihtyneinä odottavat, että hoitaja jotenkin mystisesti nyt sen kännykän huolehtii taas toimintakuntoon. Koska senhän hoitajat just osaavat, ulkoa kaikkien ihmisten kännyköiden koodit.

Jo pelkästään näillä kahdella asialla ihminen saa parempaa ja nopeampaa hoitoa, omaiset tavoitetaan nopeammin ja potilas pysyy rauhallisempana, kun voi soitella omaisilleen. Ja tietenkin joku omainen aina mukaan päivystykseen ja joka päivä käymään osastolla jos se vain on mahdollista.