Hae Anna.fi-sivustolta

Lääkkeen anto

Viestiketju osiossa 'Lastentaudit' , käynnistäjänä avuton äiti, 19.12.2007.

  1. avuton äiti Vierailija

    Hei, miten ihmeessä te ihmiset saatte annettua lapsellenne lääkkeet? Meillä neiti 6 vee on päättänyt, että hän ei ota lääkettä. Kyseessä kihomatolääke Pyrvin (tabletti). Kaikki konstit mitä itselläni mieleen on juolahtanut olen käyttänyt. Lääke on tytölle saatava, mutta miten?!? Hyviä vinkkejä otan vastaan! Tämä on nyt se toinen kuuri, eli ekat tabut otettiin 2 viikkoa sitten, silloin sylki osan pois suustaan ja nyt siis ei suostu ottamaan, vaikka tungen niitä karkin sisään ja tänään jopa joulukalenteriin tein toffeekarkista ja pyrvin jauheesta "tontun erikoisen", mutta sanoi, ettei tykkää tuosta karkista, eikä siis edes avannut käärettä.

    Toinen asia on sitten rokotteet. Tyttö, joka siis on muuten osaava, fiksu ja näppärä tyttö ja sai neuvolassa vain kehuja, päätti, että häntä ei rokoteta! Ei siis onnistunut sekään! Tammikuussa olisi uusi aika vain rokotukseen, mutta nyt alkaa itsestäni tuntua sille, että jos tuon Pyrvinin saan sille sisään, niin rokotukset saa olla!

    Alkaa tässä äiti jo olla aika loppuun ajettu tämän asian suhteen! Vinkkejä kaipaisin. Ensimmäisen kerran eilen kävi mielessä vanhan kansan kuritusmuoto "piiska". Ei tietenkään toteutukseen asti mennyt, mutta aiemmin on tytön kanssa kaikki sujunut neuvottelemalla, nyt olen ihan avuton!
     
  2. tiukkis. Vierailija

    Mä olen sitä mieltä, että lapsi ei saa päättää tällaisia asioita, on vielä kyse lapsen terveydestä. Jos ei lapsi suostu lääkettä hyvällä ottamaan niin sitten pakolla. Enkä tällä tarkoita mitään kurittamista. Kun itse on rauhallinen mutta jämpti, että se lääke otetaan piste. niin pääsee mielestäni helpoimmalla. Luulisi että tuon ikäinen tyttö ymmärtää, että se pyrvin häätää ne madot sieltä pyllystä pois, niiden aiheuttama kutina ja ajatus madoista ei varmastikaan tunnu kivalta. Joo, ja olen minäkin joutunut taistelemaan lasteni kanssa lääkkeen otosta.
     
  3. Milla Maqia Vierailija

    Niin tiukkana pitää olla. Lääkkeiden ottamisesta tai rokotuksista ei lapset voi päättää itse. Ne ovat vanhempien vastuulla. Siinä tietenkin on oma ongelma jos 6-vuotias päättää olla ottamatta... Luulisin, että niin vanha kyllä ymmärtää jo järki puhetta ja kai sitä voi vaikka hieman lahjoakin pahimmassa tapauksessa...? Esim, että rokotteen jälkeen mennään sitten pirtelölle tms. Ainakin itse lupasin lapselle, että sää jäden kun ollaan käyty hammaslääkärissä. Silloin piti poistaa yksi hammas.
     
  4. tiukkis. Vierailija

    Olen myös valmistellut lasta ajoissa esim. rokotukseen. Kertonut viikkoa ennen, mitä tulee tapahtumaan, miksi rokotus annetaan ja miltä se tuntuu. Tietenkin eka kommentti on.. "en halua, en mene".. sitten voi jutella uudestaan miksi rokotus annetaan ja todeta että sinne neuvolaan mennään eikä kaikki asiat ole aina mieluisia. Asia jätetään lapsen päähän hautumaan. Sitten olen ottanut asiaa vielä uudestaan puheeksi pitkin viikkoa. Sillä tyylillä ei mielestäni saa toimia, ettei lapsi esim. rokotuksesta tiedä tai yrittää muuten huijata, lapset ei ole tyhmiä!!!
     
  5. Milla Maqia Vierailija

    Niin. Valmistelu on hyvä keino, varsinkin isompien kanssa. Meilläkin hampaan poistosta puhuttiin heti lapsen kanssa kun aika saatiin (muutaman päivän päähän). Ja puhuttiin siitä miltä se tuntuu ja mitä siellä lääkärissä sitten tapahtuu. Reippaasti lapsi sitten meni hammaslääkäriin kun aika oli, vaikka jännitti ja varmaan pelottikin jonkin verran. Perään sitten isot kehut kuinka hyvin meni, reipas ja rohkea oli. Ihan hyvät muistot lapselle loppujen lopuksi sieltäkin jäi. Ei ainakaan mitään hammaslääkäri kammoa. Puhuttiin nimittäin jälkeenpäinkin asiasta.

    P.S.Tässä tapauksessa hammasta ei lopulta tarvinnutkaan poistaa...
     
  6. Valkoinen Lilja Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    3 048
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meillä on käytetty myös uhkailua. Jos kotona ei oteta lääkkeitä tai nla:ssa rokotteita niin joudutaan meneen lääkäriin jonnekka joutuu jäämään ja silloin ei voi äiti olla mukana.Varsinkin kun se on itse aiheutettu. Muuten voipi äitikin jäädä sinne lääkärille jos saattuu vahinko.
     
  7. Isi Vierailija

    Meillä on juuri tilanne päällä, 3 v tytöllä 39 kuumetta, ja ota kuumelääkettä eikä yskönlääkettä.

    Aikani kun maanittelin ja yritin jopa lahjoa, ei auttanut, Nappasin tytön syliin ja kädet kiinni napakasti toisella kädellä. Toisella ruutta suuhun ja painallus. Mokoma huomas ja laittoi ielen eteen. Uusi yritys ja sitten painoin toisella kädellä suun kiinni, johan meni mahaan asti.
     
  8. Lääkkeiden antamisessa on otettava ammatillinen ote, eli lääke annetaan ja lapsi ottaa sen halusipa sitä tai ei. Ei se sen kummempi juttu ole. Vanhemman epävarmuus pahentaa asiaa eli tiukka linja. Lapselle täytyy selittää miksi on tärkeää, että lääke otetaan. Turvallisuus lääkkeiden käsittelyssä ja annossa on myös huomioitava.
     
  9. Lääkekuria Vierailija

    Kiittäkää onneanne ettei teillä ole vammaista lasta. Se oli todella julmaa ja raakaa menoa välillä. Olen syönyt lääkkeitä sairauteeni 3-vuotiaasta lähtien ja kyllä se oli yhtä helvettiä silloin pienenä. Sairauteen kuuluu herkät limakalvot, joten nieleminen oli kivuliasta. Lääkitys oli tietenkin isoja kapseleita ja siksi vaikeuksia oli. Lääkekuri oli kova niin kuin kotikurikin siihen aikaan. Äiti oli vielä tiukka vanhan ajan sairaanhoitaja, asiat hoidettiin kylmästi vaikka väkipakolla jos ei muu auttanut. Monen monta yötä istuin ja valvoin ruokapöydän äärellä, kun pöydästä ei saanut poistua ennen kuin kaikki lääkkeet oli otettu(selkäsaunan uhka piti perseen penkissä). Jossain vaiheessa yötä äidiltä meni aina hermo ja äiti rymisteli paikalle raivoissaan kuin pillastunut härkä. Vieläkin muistan sen askelten äänen. Pistin vastaan enkä suostunut avaamaan suutani. Mutta kun äiti tukisti kovaa , kyllä suu aukeni äkkiä ja äiti tunki lääkkeet suuhun toisella kädellä. Sitten äiti painoi suun kiinni kädellä ja tukki nenän etten saanut henkeä. Pakokauhu meinasi tulla kun tuntui että tukehtuu siihen paikkaan. Oli pakko nielaista että sain taas ilmaa. Koulussa sain sitten haukkuja kun nuokuin tunnilla, mutta en voinut kertoa miksi olin niin väsynyt. Äiti ei ollut mikään kauhean kärsivällinen tyyppi. Usein kiireessä, tai kun pinna muuten vaan paloi, äiti tarttui vähän turhankin herkästi remmiin. Äiti yleensä seisoi vieressä lääkkeitä ottaessa remmi kädessä, ja läpsytti sitä reittään vasten. Sydän hyppäsi kurkkuun aina kun äiti paukautti täysillä pöydän reunaan remmillä varoitukseksi. Usein se pelkkä uhkailu riitti, mutta välillä oli sellainen älli päällä että en pienestä pelästynyt, silloin äiti veteli remelillä kintuille. Välillä kyseli että jokos alkaa lääkkeet maistua. Sitä jatkui niin kauan että lääkkeet tuli otettua. Joskus sain ihan samantien kunnolla selkään, kun äiti oli väsynyt jatkuvaan tappeluun. Kerran 6-vuotiaana sain loistavan idean ja aloin piilottamaan lääkkeitä kirjahyllyn taakse. Se ehti jatkua noin 2 viikkoa kunnes äiti löysi siivotessa piilon ja sitten helvetti oli irti. En ole koskaan nähnyt äitiä sellaisen raivon vallassa, että tärisi kauttaaltaan. Ei huutanut tai haukkunut, vaan puhui kylmän rauhallisesti, ääni väristen. Äiti yritti pakottaa ensin syömään kaikki lääkkeet kerralla, mutta tuli järkiinsa ettei sentään tappanut minua, Päätyi sitten kunnon vanhan ajan piiskajaisiin. Pieksi mattopiiskalla niin vaan hemmetisti etten ikinä tule unohtamaan sitä. Piti monta päivää istua tyynyn päällä ja maata vatsallaan sängyssä. Takapuoli oli hellänä vielä kauan jälkeen ja jäljet näkyivät pari viikkoa. Se oli sellainen läksy että piilottelu loppui siihen paikkaan. Äiti sanoi että saan kuukauden ajan joka viikko saman käsittelyn jos toiste jään kiinni eikä tehnyt mieli testata toteuttaako uhkauksensa. Eikä olisi onnistunutkaan, sen jälkeen äiti seisoi aina silmä tarkkana vieressä ja tarkisti että suu oli tyhjä joka kerta. Tiedän että se oli niin vakava juttu, että piti antaa sellainen oppii kerrasta, mutta pienemmälläkin olisi viarmasti viesti mennyt perille.



    Minulta otettiin kerran kuussa verinäytteitä ja tehtiin muita kivuliaita kokeita. Niihin äiti valmisteli aika hyvin. Aluksi minua pidettiin vaan väkisin kiinni, mutta kun äiti alkoi luonteensa vastaisesti palkita reippaasta käytöksestä lelulla kaikki meni hyvin. Itkin tietysti vähän mutten tapellut vastaan.



    Kärsin lapsena myös erittäin pahasta ummetuksesta. Peräpuikkojen ja peräruiskeitten laitto oli oikea painajainen. Limakalvot vaikuttivat myös siihen päähän. Peräsuoli oli erittäin herkkä ja puikot ja ruiskeet aiheuttivat kovaa kirvelyä ja poltetta. Äiti ei hoitanut sitä mielestäni ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi pitänyt olla vähän rauhallisempi, eikä olla niin agressiivinen. Pienenä se tehtiin polvien päällä ilman vaatteita samoin kuin selkäsaunat. En vieläkään näe mikä alastomuuden funktio oli siinä, eihän se ollut rangaistus. Ei ollut hyvä, että se yhdistyi mielessä rangaistukseen. Äiti läimi vielä kaiken lisäksi remmillä takapuolelle kun vastustelin. Pienenä en ymmärtänyt että se oli omaksi parhaaksi, työnsin puikot ja nesteet heti ulos sen poltteen takia. Äiti joutui pitämään sormiaan peräukossa laiton jälkeen etten työntänyt puikkoa tai nesteitä ulos. Kun hermot oli tiukalla, äiti saattoi itkettää minua heiluttelemalla sormiaan. Äiti sanoi että vauvoille tehtiin niin sairaalassa, ja haukkui että minä käyttyidyin kuin vauva vaikka olin iso poika jo. Äärettömän nöyryyttävää varsinkin isän ja sisarusten edessä kun makasin siinä äidin sylissä alasti sormet pepussa keskellä taloa. Sisaret nauroivat ja pilkkasivat armottomasti Äiti oli ankara ja tiukka nainen. Olin kovapäinen, oppi meni perille vasta parin vuoden päättäväisen työn jälkeen 5-6 vuotiaana. Ymmärrän että pienenä ei ollut muuta vaihtoehtoa, se oli vaikka sitten pakolla hoidettava. Olen tehnyt kovasti työtä antaakseni kaiken tuon anteeksi. Äidiltä ei anteeksipyyntöä herunut. Käski olla tyytyväinen että välitettiin. Katkeruutta oli pitkään, mutta tässä iässä ymmärrystäkin löytyy jo. Pakko oli lääkkeet ottaa. Remmin käytön olisi kyllä voinut jättää vähän pienemmälle.
     
  10. Lääkekuria Vierailija

    Jotkut saattaa tuota edellistä lukiessaan mielessään sanoa, että jaahas, tuo on taas joku provo tai jonkun pervon fantasiaa, Mutta ikävä kyllä totta joka sana. Mitä olen muilta vammaisilta kuullut, en ole ainut kenellä tuollaisia kokemuksia on. Kaikilta vanhemmilta löytyy potentiaalia julmuuteen vaikka rakastaisivat ja välittäisivät lapsestaan. Jatkuva väsymys ja stressi voivat saada tekemään raakoja juttuja. Monilla ihmisillä
    tuntuu olevan sellainen kuvitelma että vammaisia hemmotellaan ja pidetään jossain pumpulissa. Minua on monesti sanottu pilalle hemmotelluksi ja huonosti kasvatetuksi lapsena, mutta totuus oli ihan muuta. Kuri oli ankara ja minulta vaadittiin paljon enemmän kuin terveiltä sisaruksilta. Paljon on tullut kyyneliä vuodatettua lapsena ja nuorena.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti