Hae Anna.fi-sivustolta

Läheisellä bipolaarinen mielialahäiriö

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Hyvä ystävä, 23.03.2012.

  1. Hyvä ystävä Vierailija

    Onko kenelläkään ystäväpiirissään tai muuten lähipiirissä ihmistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö? Miten oireilee, miten vaikuttaa ihmissuhteisiin, miten itse olet jaksanut ystävänä ja läheisenä?

    Eräällä hyvällä ystävälläni on kyseinen sairaus diagnosoitu vajaa pari vuotta sitten. Aiemmin hoidettiin masennusta, paniikkihäiriötä ja unettomuutta, jotka kaikki kai tuohon sairauteen jotenkin liittyvät. Olen itse aika väsähtänyt tällä hetkellä ystäväni touhuun: elämä on yhtä vuoristorataa, välillä maataan masennuksissa ja paniikkihäiriössä päivä lattialla, sitten taas laitetaan kymmenen eri projektia vireille ja ostellaan tavaraa yli budjetin. Tuntuu, etten jaksa enää aidosti ja empaattisesti iloita tai sympata hänen puolestaan. Tukea ja vinkkejä kaivattaisiin.
     
  2. yksi elleistä Vierailija

    Kaiva esiin hae-toiminnolla ellien parisuhdepalstalta vastaava viestiketju.
     
  3. on kokemus Vierailija

    Tyttärelläni on tuo. Sen kanssa on vain elettävä ja itse pidettävä realiteetti mukana. Terapioista voi olla apua, mikäli potilas jyjenee sitoutumaan pitkäkestoisiin terapioihin jättämättä yhtään väliin. Muutaman vuoden terapia sinällään on jo haaste, koska se lopetetaan mikäli potilas ei ilmesty paikalle sovitusti. Vai muutama poissaolo lääkärin todistukella sallitaan, ei enempää. Paikan tarvitsijoita on jonossa.

    Oheistuksissa neuvotaan kohtelemaan tällaista henkilöä kuin keta tahansa muutakin. Diagnoosin varjolla ei voi tehdä hölmöyksiä ja vastuu teoistaan on kannettava. (On potilaalle itselleen helpotus tämä diagnoosi, silla potilas näistä oireista eniten kärsii. Silti ei pidä hyväksyä sitä että diagnoosia aletaan käyttämään verukkeena mille tahansa teolle tai päätökselle.)

    Itse suhtaudun, kuin diagnoosia ei olisikaan. Tyttäreni on yhä sama ihminen kuin ennenkin. Yhtä rakas, yhtä haastava, Yhtä impulsiivinen. Jostain luin että itsemurhariski on suuri. Se onkin pahin pelkoni. Siksi tulee välillä oltua liiankin avulias, enkä aina muista etten voi jatkuvasti paikata hänen virheitään ja antaa anteeksi huonoa käytöstä.

    Neuvoni onkin vain, että unohda koko diagnoosi, vaikka sen ymmärrätkin.
     
  4. ldfslfdödsl Vierailija

    Voit hakea tietoa myös omaiset mielenterveystyön tukena ry:stä, jos paikkakunnaltasi sellainen löytyy.
     
  5. huolehdi itsestäsi Vierailija

    Hankala sairaus, varsinkin, jos ihminen itse ei tunnusta ja tiedosta sitä. Usein maanisessa vaiheessa ei tunnistakaan, vaan todella tekee sitä sun tätä: elää kuin kroisos, aloittaa miljoona asiaa, vaihtaa seksikumppania lennosta... Kullakin oman oireistonsa mukaan. Toisaalta masennus voi kestää vaikka kuinka kauan.

    Lääkehoidolla pyritään tasaamaan laaksojen ja huippujen eroa.

    Lukemista: Leena Vähäkylä: Mielen keinussa. Kirjassa on useita potilaskokemuksia ja kertomuksia, miten sairauden kanssa voi elää. Ihminen yleensä tasoittuu iän myötä, niin myös tämä sairaus tasoittuu, vaan kestää se odottelu hirveän monta vuotta.

    Yhteen tuttavaan katkaisin suhteen, kun en jaksanut. Vaatii hirveästi, kun pitäisi olla hetkessä liikkeellä. Jos seuraavaksi päiväksi sopii jotain, niin mahdollisesti hän jää ilmestymättä.

    Lähiomaisena on eri asemassa. Tilit kannattaa olla selkeästi erillään ja luottokortit evättynä yms. Joskus voi tarvita akuuttia sairaalahoitoa, että muut saavat levätä ja saadaan lääkitys kohdilleen. Lääkityksen unohtaminen on hyvin tyypillistä..
     
  6. Läheinen Vierailija

    Ota etäisyyttä ystävääsi, muuten sairastut itsekin.

    Ainoastaan ammtti-ihminen pystyy auttamaan häntä, sinä et ole terapeutti.
    Jos hän ei halua mennä lääkäriin ja saada apua, niin ongelma ei ole sinun.
     
  7. Hegamariiia Vierailija

    Tutustuin muutama vuosi sitten työn kautta ihmiseen, jonka kanssa meillä synkkasi hirmu hyvin ja ystävystyimme, meistä tuli nopeasti aika läheisiä. Ensin ihmettelin välillä hänen nopeita käänteitään, isoja yllättäviä päätöksiä, uskomatonta tehokkuuttaan ja uusia ideoita, kun samaan aikaan hän söi mm. masennuslääkkeitä, kärsi tosi pahoista univaikeuksista ja oli välillä sairauslomalla burn outin takia. Moni asia järkeistyi, kun kuulin hänen saaneen diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ihmisenä hän on todella lempeä, hauska, lahjakas omalla alallaan jne.

    Se arvaamattomuus ja lyhytjänteisyys on ainakin minua läheltä hänen elämäänsä seuranneena rasittanut eniten. En ihan sataprosenttisesti luota mihinkään mitä ystäväni sanoo tai ehdottaa, sillä tiedän että huomenna hänellä voi olla jo aivan muita suunnitelmia. Tänään ostetaan asunto, joka ensi viikolla onkin jo ihan kamala. Nyt otetaan koiranpentu, joka kolmen kuukauden kuluttua löytääkin jo uuden kodin "kun oli niin hankala". Aloitetaan iso projekti, johon satsataan paljon rahaa ja hankitaan viimeisen päälle välineet jne, ja sitten into lopahtaakan muutamassa viikossa.

    Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ihmiset elävät myös itsekeskeisesti. Jos sairastunut on parisuhteessa tai hänellä on lapsia, se on varmasti hyvin raskasta heille. Näin olen ainakin itse kokenut. Bipolaarit ovat niin omissa tiloissaan koko ajan, joka hirveessä hypessä tai sitten synkän masennuksen syövereissä, ettei heillä riitä enää olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa apua tarvitsevalle ystävälle. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi bipolaarisilla ihmisillä ystävät vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin. He tapaavat ihmisen, ihastuvat ja avautuvat, viettävät tosi paljon aikaa yhdessä ja yleensä tämä uusi ystävä on innostunut totutettamaan niitä pähkähulluja idoita ja innostuvat itsekin bipolaarisen vanavedessä. Suhteet palavat kuitenkin loppuun aika nopeasti, sillä terveet eivät bipolaarisen menossa pysy mukana. Nyt muutaman vuoden tuttavuuden jälkeen olen huomannut, että omalla ystävällänikin on näitä entisiä parhaita ystäviä aikamoinen liuta, mutta hän ei heihin enää nykyään ole juurikaan yhteydessä, vaan aina tulee uusia ihmisiä.

    Olen itse viime aikoina hiukan vetäytynyt ystäväni elämästä. Emme pidä yhteyttä enää niin paljon kuin ennen. Hyvä niin. Tauko tekee hyvää, menon seuraaminen hengästyttää välillä vierestä katsojaakin.
     
  8. mikke Vierailija

    Kiinostaisi tietää kuuluuko tähän sairauteen vomakasta akressivuutta joka ilmenee tavaroiden esim.kalausteiden hajoittamista olen lukenut eri komentteja mutta ei missään käsitellä tätä osaa ja haluaisin tietää onko tämä yleistä pipolaaria sairastavalla.?
     
  9. ei tietääkseni Vierailija

    En ole yhdistänyt agressioita bipolaariseen oireistoon. Siihen liittyvät yleensä erilaiset addiktiot, ihminen on hulluna jonkun tavaran, rahan, alkoholin tai seksin perään varsinkin silloin, kun menee lujaa.
    Tauti yleensä tasaantuu iän myötä.
     
  10. OP Vierailija

    Moiset hienolta kuulostavat diagnoosit ja sairaudeksi väittämiset ovat vain oiva tapa peittää se tosiasia, ettei "ammattilaiset" ymmärrä ihmistä. Ennenvanhaan tietämättömyyttä peiteltiin sanomisilla kuin "Se on Jumalan tahto" tai muuta vastaavaa, eikä se ole paljon noista ajoista muuttunut, selitykset ovat vain erit.

    Tarkasti katsoen "ammattilaiset" kulkevat tieteen varjon alla ja kertovat ihmisille että millä tavalla he eivät voi tehdä mitään asialle, ja he vielä velottavat siitä runsaasti. Oikea tiede perustuu fyysisen maailman tutkimiseen ja toimivuuten, ei toimimattomiin selityksiin, ja psykologiasta ym senlaisesta mielen "tieteestä" puuttuu toimivuus kokonaan. Naapurin mummon neuvoista on ollut minulle enemmän todellista hyötyä kuin näiden "tietäjien" teorioiden kuuntelemisesta, ja se on fakta.
     
  11. OP Vierailija

    En tiedä kuinka kauan esimerkiksi autokorjaamo olisi pystyssä, jos sieltä ei rullaisi ulos yhtäkään ehjää autoa, vaan kaikkien autojen takapuskuriin lyötäisi erilaisia "Kelvoton"-leimoja. Jäisiköhän autonomistajat itkemään kurjuuttaan korjaamon nurkalle, vai osaisivatkohan he kyseenalaistaa ja ihmetellä että missä mättää?
     
  12. robin hood Vierailija

    kuuluuko tähän sairauteen toisen ihmisen alistaminen ja painostaminen ja käänellä asioita suuntaan jos toiseen mistä milloinkin tuulee ja jokin tason kostaminen jostain vanhasta meneestä elämästä jossa on ollut paljon vastoinkäymisisiä jaonko perättömät syyttelyt bipolaarin oireita vai mistä on kyse henkilöön johon tutustuin on todettu sairas määritys bipolaari voiko tämmöisen ihmisen kanssa jatkaa hän ei ole suostunut mihinkään ohjattuun hoitoon. Seurusteluni on kestänyt muutaman kuukauden ja asiat on saanut todella hurjia piirteitä hän ei hyväksy mitään mikä olisi minulle positiivista ja alkaa murtamaan hyvinkin harkitusti näitä asioita jopa pilkallisesti.Hän ei näe mitään kaunista asiaa tai reakoi sellaseen mitenkään tai hyväksy toinen on iloinen jostakin ei tuo omia tunteitaan esiin kuin alkoholin alaisena. Hänen tunne elmä leijuu jossakin maan ja taivaan välillä voi loukata toista mielin määrin katumatta mitään tai tuo jotenkin tapautumat kylmästi esiin. Kuuluuko tähän sarauteen kostaminen meneestä elämästä tähän haluaisin vastauksen kiitos. Olen yrittänyt lukea kaikkea joka käsittää tätä sairautta saamatta selvää miten ihminen toimii ja mihin se voi pahimmilaan johtaa jollei hän suostu ojattuun hoitoon.Hän itse ei arvosta mitään hoitomenetelmää tai tunne tarvetta omasta mielestä olevansa sen tarpeessa onko mittään tietoa miten tämmöisen ihmisen kanssa on elettävä omalta osaltani kuukaudet olleet hevetinkin rajamailla.
     
  13. turha roikkua Vierailija


    Miksi ihmeessä seurustelet kyseisen henkilön kanssa, kun siitä ei ole sinulle iloa. Vai rajoittuuko ilo makuukammariin?
    Ihmiset eivät pääse eroon sukulaisuussuhteistaan, mutta ihan kaikkea ei tarvitse sietää uudessa suhteessa. Jos suhde ei tunnu mielekkäältä, niin lopeta.
    En tiedä, mitä tässä yhteydessä tarkoitat kostolla. Maanisessa vaiheessa bipolaarisella ei todellakaan ole jalat maassa. Hänellä ei silloin ole normaalia sosiaalista kontrollia päällä. Hän saattaa kysyä yhtäkkiä jostain tosi kiusallisesta asiasta (tai kommentoida) jotain keskellä suurta ihmisryhmää. Kohde voi kokea sen kostona, mutta potilas ei edes tiedä sanoneensa jotain todella törkeää.
    Sairauden tunnon puuttuminen on tosi yleistä bipolaarisilla.
    Lähde pois helvetistä.
     
  14. Mira Vierailija

    "Sairauden tunnon puuttuminen on tosi yleistä bipolaarisilla.
    Lähde pois helvetistä."

    Parempaa neuvoa et voi saada!
    Itse hävisin 50.000 euroa, kun uskoin ja autoin ihmistä, johon uskoin.
    Sittemmin, mutta liian myöhään minulle selvisi hänen sairautensa.
     
  15. robin hood Vierailija

    kyselin neuvoja bipolaarista ja sitä sairastavasta henkilöstä johon tutustuin ja aloin ihmetellä hänen käytöstään sekä rajuja muutoksiakin eri asioiden ympärillä.paljon turhaa olisi voinut jättää väliin jos tämä ihminen olisi avoimesti kertonut asian minulle olisi monetkin vääristymät voitu välttää mutta luulen sairautensa myötäminen ei ole helppo kynnys varsinkaan kun monet ei tunnusta sitä itsellekkään.
    Nimimerkki Mira antoi neuvon pysy kaukana helvetistä säästyt paljolta pitää paikkansa hyvinkin pajon mutta kuitenkin on pelissä tunteitakin ehkä turhiakin niinkuin kerroin en tiennyt kuppanini saraudesta mitään vaan rupesin haeskelemaan eri vaitoehtoja pää pyörällä itsekkin tulin lähemmäs häntä asteittain ja lopuksi hän kertoi minulle sairaudestaan ja olleensa jopa pakko hoidossakin monia kertoja.Itse kiinostuin asiasta enemmän vaikka tiemme tavallaan loppui koska hän ei sustunut määrätietoiseen hoitoon joka pelastaisi häntä tulevaisuudessa ja jollei hän halua tehdä mitään radikaalia pelastaaseen suhteemme ainoa vaito ehto oli suteen loppettaminen.
    Rakkaus on joskus sokeaakin mutta oman elämän kokemukseni kautta en antanut sen viedä mukanaan hälys kellot alkoi kilkattamaan hyvinkin nopeasti mutta muille antaa nouvon vältä ihmistä jolla on kyseinen sairaus ja ei ole halukas hoitamaan sitä pysy todella kaukana vaikka se riipasisikin sydän alustaa voitat sillä paljon koska hevetin portit kolisee jollet lopeta suhdetta ajoissa.
    kokemukseni perustuu muutamaan kuukauteen sinä aikana myrsky myllersi elämässäni ja asteittain siitä tuli itse Helvetti elämääni ja sairaus on luokiteltu mieli sairaudeksi ja sitä potevan ihmisen kanssa joka ei halua hoitaa sitä on kenenkään mahottomuus elää normaalia pari sudetta
    Ja bipolaari sairautena on hyvinkin moni säikeine jopa ysilökohtainenkin siinä voi olla mukana1 tai2 koska niiden välille on vaikea rakentaa selvää aitaa ja monesti takna on muutakin josta ei tiedä kukaan mitään jollei ole suostunut vapaehtoisesti amatti ihmisten autettavasi ja voida tehdä niaknoosia ja kartoitaa hänen sairauttaan on pommi valmis.
    Eli pysykää jos voitte olette voittaja.
















    h
     
  16. Itselläni on todettu kakkostyypin bipolaarihäiriö vuonna 2000. Takana oli tuolloin hyvin raskas avioero ja siitä seuranneet ongelmat taloudessa (elatuspu alimmalla tasolla tuli miten tuli), lasten kanssa (jäivät täysin vastuulleni) ja lapsen vamma (en saanut kaupungilta/ terveydenhuollosta mitään apua/ tukea) sekä erittäin rankka työtilanne... Kuka tahansa olisi voinut masentua näin jälkikäteen ajateltuna. Nyt olen kolme vuotta elänyt ilman lääkkeitä ja terapiaa. Terapiasta (erityissairaanhoitajan vastaanotot) loppuivat, sill olin liian hyvä potilas...
    Ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua sairauksiiinsa. Olen 13 vuotta ollut yksin vastuussa lapsistani, hoitanut vaativaa työtä ollen vain kerran sairaslomalla masennuksen vuoksi ja hoitanut talouden, maksanut asuntolainaa jne.... Olen kokenut että vaihtoehtoni on selviytyä! Olen halunnut pitää työni, hoitaa lapseni ja nyt viimeiset vuodet elänyt todella hyvässä parisuhteessa. Olisin voinut heittäytyä yhteiskunnan hoteisiin, mutta olen taistellut ja onnistunut. Vaikeasti sairas ihminen ei tähän olisi pystynyt, mutta väitän että on paljon myös ihmisiä jotka vaan itsekkäästi sairauden nimissä tekevät mikä helpointa on. Se ärsyttää minua! Kaikkea ei siis pidä hyväksyä! Jos ihminen hoitaa sairauttaan hyvin, hän pystyy toimimaan normaalisti yhteiskunnan jäsenenä.
     
  17. bipolaarinen Vierailija

    Tämä ei nyt valitettavasti auta AP:ta.

    Mutta näin bipolaarina minua ottaa päähän kun tässä ketjussa kirjoittelevat ihmiset sysäävät itse tehokkaasti kaikenlaisen huonon käytöksen, kiristyksen, vastuuttomuuden ja narsismin heti bipolaari -diagnoosin alle. Tätä näkee niin usein keskustelupalstoilla... Ei noilla asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Ihmisen persoonaan tauti EI vaikuta, ainoastaan mielialoihin. Minkäs teet jos joku on ku*ipää JA bipolaari? Mutta älkää viitsikö väittää että nämä henkilöt on sitä koska he ovat bipolaareja.

    Itselläni on edelleenkin ne samat kaverit mitä tenavanakin (kaksi narsistia olen kylläkin karsinut), työpaikka ja mies johon olen päättänyt sitoutua mielialaheittelyistäni riippumatta (kaikki voivat tehdä sellaisia päätöksiä ja lisättäköön että en todellakaan harrasta mitään irtosuhteita, mania tai ei koko ajatus on etova eikä kaikki bipot ole lähtökohtaisesti moraalittomia). Eniten kärsin lääkkeistä kun sitä yrittää etsiä itselleen toimivinta niin sivuoireta piisaa jotka hankaloittaa elämää monin tavoin. Eipä se masennuskaan yhtään auta mutta hammasta purren sitä tsempataan. En todellakaan tunnista itseäni äkkipikaiseksi, harkitsen tarkoin kaiken mitä päätän ja teen koska se on minun persoonallisuuteni ja varmaankin juuri tästä bipolaarisesta tunnevolatiiliteetistä johtuva ominaisuus. Olen nähnyt myös äkkipikaisia bipolaareja mutta en yhdy siihen että se olisi kaikki tautilähtöistä, eikä siihen tarvitse muiden lähteä mukaan muuenkaan, omat rajat pitää jokaisen asettaa. Se että joku on narsistinen bipolaari ei tarkoita että se narsismi johtuu bipolaarista, tiedän henkilön jolla on nämä molemmat diagnoosit.

    Sen verran myönnyn että tauti voi hyvin varhain alkaessaan sekoittaa ihmisen tunne-elämää siinä määrin että persoonallisuuden kehittyminen voi häiriintyä. Itselläni tauti puhkesi vasta 14 vuotiaana kun minulla oli jo suht selvä kuva siitä kuka olen ja diagnoosin sain vasta n. 8 vuotta myöhemmin. Ulospäin kukaan ei ole ikinä huomannut sairauttani.
     
  18. Moi,

    Edellinen viesti oli ketjun asiallisin.

    Avovaimollani on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekä muutamalla lapsuudenystävälläni(edelleen ollaan ystäviä). Kyseinen sairaus ei todellakaan tee ihmisestä persoonallisuudeltaan ilkeää, eikä sillä ole mitään tekemistä narsismin kanssa. Nämä kaksi ovat täysin erilaiset mielisairaudet, joista narsismi on persoonallisuushäiriö, kun taas bipo on mielialahäiriö. Myös bipoa sairastavalla ihmisella on oma uniikki persoonansa, joka on päälimmäisenä läsnä niin hypomaniassa, kuin masennuksessakin. Jos ihminen on luonteeltaan esim. kiltti, auttavainen, ja lämmin, ovat ne piirteet vallitsevia sairauden kaikissa vaiheissa.

    Kusipäisyys on ihmisen omasta persoonasta lähtevää, eikä mitenkään bipon aiheuttamaa.

    Bipo on luokiteltu sairaudeksi ja sitä tulee myös ajatella niin. Jos ihmisellä on sokeritauti se ymmärretään ja siihen osataan suhtautua, näin tulisi tehdä myös bipon kanssa. Ainoastaan noin 1% väestöstä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja se on ikävä sairaus, mutta senkin kanssa voi elää täysin onnellista ja tasapainoista elämää. Avuksi tarvitsee mielialaa tasaavat lääkkeet ja hyviä ystäviä.

    Minun tuntemani kysestä sairautta sairastavat ihmiset on aivan huippu tyyppejä. Koen olevani etuoikeutettu ja onnellinen saadessani tuntea heidät, kuten kaikki muutkin hyvät ystäväni.

    Älkää jättäkö ystäviänne, vaan auttakaa heitä.
     
  19. Etäisyyttä Vierailija

    Olin tukena ja yritin ymmärtää lähes kahdeksan vuotta. Ystävän tilanne oli kuitenkin joka vuosi samanlainen, ensin uhkaillaan itsemurhalla ja sitten hypovaiheessa biletetään aivan hulluna. Todella raskasta läheisille. Huomasin, että oma mielenterveyteni alkoi pettää. Otin etäisyyttä ystävääni. Tämä helpotti asiaa ja nykyään suhtaudun viileämmin hänen kausiinsa. Kun ei mene liikaa omilla tunteillaan mukaan niin pärjää paremmin. Olemme edelleen kavereita eli tulemme hyvin toimeen, mutta etäisempiä kuin ystävykset.
     
  20. voi jumankeuta, että nostaa niskakarvat pystyyn kun lukee tietämättömien kommentteja. persoonallisuuksien kirjo on iso, eikä kukaan mun tuntemista muista bipoista vastaa kuvauksianne. Ihmiset vois vähän opiskella asiasta ennenkuin kirjoittaa täyttä paskaa nettiin.
     
  21. sivustaseuraajana Vierailija

    Tunsin ja tunnen edelleen yhden. Mielestäni ei ole mitään ongelmaa ja sairauden voi unohtaa jos heillä on lääkitys kunnossa - jos ei niin sitten se on juuri sitä ylä- ja alamäkeä.
     
  22. Bipon vaimo Vierailija

    Minä luulin kauan että olen itse sairas. Jotenkin totuin elämään kaiken kummallisuuden keskellä. Oireilin monin tavoin. Jouduin hakemaan lääkäriltä mielialalääkkeitä kun masennuin.
    Vasta kun mies meni pahaan psykoosiin tajusin että hänessä on ollut outoa käytöstä koko avioliiton ajan. "Tyhmyyteni" johtui hyvin vaikeasta lapsuudestani, kuvittelin automaattisesti että minussa on vika jos asiat eivät luista. Nyt olen ollut yli kaksi vuotta yksin, ei ole masennusta voin hyvin joka suhteessa, se vei kyllä aikaa että pääsin tasapainoon. Mistään arjen asioista mies ei pystynyt huolehtimaan, todettiin vain hänen sukunsa puolelta että hän on sellainen luonnonlapsi, minua syyllistettiin koko ajan.
    Miksi en aikaisemmin tajunnut että hoitamaton bipolaari sairastuttaa myös läheisensä. Sairauteen kuuluu usein runsas alkoholinkäyttö, se oli yksi ongelmista meilläkin.
     
  23. tiktak Vierailija

    Minulla sekä bipo ex että bipo kaveri, molemmat hyvin haastavia itselle, en ole todellakaan jaksaa olla tekemisissä kohta. Toden totta tuossa maniavaiheessa tuntuu kyllä molemmilla lähtevän ajatus lentoon kuin lintu ja suu sekä muu elämä siinä mukana. En vaan aina jaksa ymmärtää tai olla edes tukena. Kuluttavaa ylä ja alamäkeä johon mut halutaan mukaan, mä en enää jaksa enkä halua. Ex mies saa edelleen kyseisiä rajuja kausia ryyppyputkineen, ja kaveri oireilee keräilemällä kiloittain postimerkkejä. Mä en todellakaan jaksa kuunnella sitä 6-10 kertaa päivässä soittelua poraamisineen ja ongelmineen, en ehtisikään kun mullakin on työni ja omakin elämä.. No, maniavaiheessa saavat pärjätä omillaan. Sen masennuksen jaksan katsella ja kuunnella.. olisi liene viisainta koettaa puhua hoitoon menemisestä, mutta en enää jaksa. Ellei käsitä itse, niin ei.
    En todellakaan halua haukkua narsistiksi, mutta aika lennokkaita ja itsekkäitä piirteitä tuo mania monesti tuo esiin. Esimerkiksi kiihtymys vaihtuu sulaan raivoon sekunnissa, ellen olekaan samaa mieltä.. jaksaa kuka tahtoo.. mä en.
     
  24. cajun Vierailija


    sama itsellä, sillä erotuksella etten enää edes jaksa yrittää olla etäinenkään kaveri koska on alkanut maniassa uhkailemaan ja huutamaan ja kuluttaa omat voimani.. eli mä en enää tätä kuuntele. Vaikeaa oli laittaa nämä välit poikki, mutta itseäänkin on ajateltava ettei kokonaan pala loppuun kuunnellessa tätä ylämäki-alamäki juttua.. Sitten, tunnen usemman bipon ja ihan samalla kaavalla menee tuo sairaus, eli kyllä heissä huomaa hyvin paljon samaa. Esimerkkeinä nimenomaan lääkekielteisyys ja sairauden eli manian tunnustaminen itselleen tai muille niin sitähän ei ole, vaikka puhe hyppii ja ajatus kelaa kuin pikajuna. Epäilen että on nyt osin psykoottinenkin. Anteeksi, etten voi enää olla kenenkään bipon kaveri, enää ikinä. En halua syytellä, mutta tää on mun kokemus. Mä en osaa olla sellainen, mitä hän tarvitsee..
     
  25. ymmyrkäinen Vierailija

    On hyvä ymmärtää tämän sairauden luonne, jos yrittää olla ystävä. Välillä joudut olemaan kuuntelijan ja lohduttajan roolissa, ja seuraavassa hetkessä saatat itse olla tämän ihmisen ongelma, jos et ole osannut käyttäytyä oikein.Joku pieni väärä sanakin voi johtaa kriisiin. Ei kannata odottaa normaalia ystävyyttä. Masennuskausina täysin erakoitunut, maniakausina muutetaan ulkomaille asumaan, kohta kotimaa taas kutsuu, mutta ei ole hyvä olla oikein missään. Oma mielenterveys alkaa horjumaan, jos yrittää olla liian lähellä.
     

Jaa tämä sivu