lähdin pois

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mulla hajoo pää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mulla hajoo pää

Vieras
Eilen oli hieman rankka päivä, olin liikenteessä lasteni kanssa joten kodin siistinä pitäminen jäi vähän vähemmälle. Miehen tullessa kotiin alko valittaa että on likaista ja emmekö osaa elää siististi. Tuosta otin nokkiini koska hän aina välillä valittaa jos en jaksa pestä lattiaa ynnä muuta ja koska hän on alentanut,syyllistänyt minua ja vuoden verran niin tietenkin otan sen heti syytöksenä etten mitään osaa tehdä.

Minä imuroin, mies otti kaljan ja hetken kuluttua kalja oli lattialla ja tytön päällä. Niin monta kertaa kun mies on mulle sanonu että kahvia ei saa jättää lähelle pöydän reunaa niin menee sen itse tekemään. Mies suuttui, käyttäytyi agressiivisesti, ei meitä kohtaan mutta riuhtoi imuria, veti poikani ammeen kun poikani oli kylvyssä niin että poikani pelästyi.

Siinä vaiheessa ajattelin että nyt mies pois talosta, pyysin että hän lähtee rauhoittumaan ihan vain jonnekkin. Ei suostunut. Mä koitin vähän estellä, en ollut kovakourainen enkä väkivaltainen mutta estelin kuitenkin kädelläni ja kehoitin koko ajan että lähde ny vähäks aikaa kävelylle.

Ei onnistunut. pienin lapsista huusi kun pelkäsi. Minäpä sitten potkasin täyden ämpärin vettä lattialle, suutuspäissäni kyllä ja sillä hetkellä se kyllä teki hyvää.

Tämä tekin sen että mies alko panikoimaan, "sä oot hullu, etkö sä tajua kuinka iso lasku tästä tulee"

Ja tämän jälkeen sain kuulla että : annan lasteni syödä paskaselta pöydältä, miksi muut ihmiset jaksavat siivota ja häärätä koko päivän mutta minä en tänään sitä jaksanut, mieheni tekee kaiken paremmin kuin minä, olen huono kaikessa. En olisi saanut pelata puolta tuntia eilen aamulla, koska hän ei edes koneelle mene silloin kun yksin on lasten kanssa

Laitoin lapset nukkumaan ja lähdin pois.
Tätä on kestäny vuosi, syyllistää minua koko ajan, purkaa minuun stressinsä. Jos maanantaina olin hääränny ja siivonnu ja paikka oli siisti ja tiistaina olin koko päivän suurinpiirtein menossa enkä kerenny imuroimaam ja lattialta leluja kerätä niin olen automaattisesti huono.

Olen myös vitun lehmä, välinpitämätön, en pidä kuria, ja lista vain jatkuu. Niin onko se mikään ihme että reakoin siihen kun mies sanoo että jaaha onpas likaista taas.

Olen pois muutaman päivän, mä vain toivon että mies tajuaa kuinka vaikeaa 3 lapsen kanssa välillä on ja muutenkin, mun mies on terve lukuunottamatta allergiaa. Mulla on 4 eri sairautta johon lääkitykset, en mä välillä edes kykene nostamaan lastanikaan syliin
 
*reaGoin*

Mutta asiaan. Ilmeisesti et yksin pärjäisi lasten kanssa, joten mies tietää, että voi kohdella sinua miten vaan, koska et kuitenkaan lähde? Ainakaan kera lasten. Sinulla on ihmisarvo nainen. Ei kukaan saa sinua tuolla tavalla kohdella. Ja mikä mies valittaa, että on sotkuista ja istuu itse sohvalle kaljan kanssa???? Meillä olisi jo sellaisesta saanut ukko korvilleen!

Oletko aina ollut tossun alla elävä vässykkä vai onko tämä tullut suhteessanne vasta myöhemmin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
*reaGoin*

Mutta asiaan. Ilmeisesti et yksin pärjäisi lasten kanssa, joten mies tietää, että voi kohdella sinua miten vaan, koska et kuitenkaan lähde? Ainakaan kera lasten. Sinulla on ihmisarvo nainen. Ei kukaan saa sinua tuolla tavalla kohdella. Ja mikä mies valittaa, että on sotkuista ja istuu itse sohvalle kaljan kanssa???? Meillä olisi jo sellaisesta saanut ukko korvilleen!

Oletko aina ollut tossun alla elävä vässykkä vai onko tämä tullut suhteessanne vasta myöhemmin?

mies on tosiaan viime vuoden aikana muuttunut, en tiedä onko 30kriisi vai lapsen syntymä. Ei tämä aina tämmöistä ole ollut ja aikaisemminkin olen pärjännyt ihan hienosti mutta mulla on periaate että eka lapset eli rytmi,ulkoilu ruoka jne mä hoidan ne kaikki ihan hyvin mutta joskus tuntuu kun juoksee joka paikkaan tekee sitä ja tätä ja polvet turpoaa sairauden takia ja sattuu että ihan kaikkea en kykene tekemään, ei se mun mielestä niin tärkeää ole että on aina niin siistiä. mieskin tekee niin pitkiä työvuoroja että mä olen yksin lasten kanssa 3 päivää, mies ei tee muuta kuin nukkuu ja menee töihin.

Mä vain haluaisin että hän kunnioittaa minua, ja ymmärtää etten aina suuna päänä ole siivoamassa, mua loukkaa se että me olemme vain niitä jotka sottaa. Mä en nähtävästi koskaan mitään tee. Mä en ole yhtään hyvä

Sitten tuo jätkä ihmettelee miksi reakoin niinkuin reakoin
 
ReaKoit ihan oikein =)

noin minäkin aina välillä teen kun ukko äityy oikein pahasti tuommoseksi. en tosin päiväkaupalla ole pois ollut, vielä. Eräänä päivänä toteutan senkin.
Aina on mies sillon herännyt miettimään kun on saanut hetken pärjätä yksin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Heh:
ReaKoit ihan oikein =)

noin minäkin aina välillä teen kun ukko äityy oikein pahasti tuommoseksi. en tosin päiväkaupalla ole pois ollut, vielä. Eräänä päivänä toteutan senkin.
Aina on mies sillon herännyt miettimään kun on saanut hetken pärjätä yksin.

mä olen tätä miettiny kanssa pitkään, en vaan ole koskaan raaskinu lähteä, eilen vain tuli mitta täyteen. Kamala ikävä lapsia kyllä :( itkettää vaan koko ajan
 
Voimia..

Toivottavasti saatte käytyä asioita läpi, ennen kuin on liian myöhäistä. Puhuminen ammatti ihmisen kanssa, että toinen ymmärtää mitä tarkoittaa ilman, että hyökkää tai puolustaa omaa näkökulmaansa ja ymmärtää tahallaankin väärin olisi hyvä. Tilanteenne tuntuu käyvän räjähdysherkäksi. Katto se on naisenkin pussissa.

Teidän täytyy miettiä mitä haluatte ja tehdä töitä sen eteen ja ennen kaikkea mitä sinä haluat elämältäsi? Lasten elämä ja turvallisuus on tärkeintä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Voimia..

Toivottavasti saatte käytyä asioita läpi, ennen kuin on liian myöhäistä. Puhuminen ammatti ihmisen kanssa, että toinen ymmärtää mitä tarkoittaa ilman, että hyökkää tai puolustaa omaa näkökulmaansa ja ymmärtää tahallaankin väärin olisi hyvä. Tilanteenne tuntuu käyvän räjähdysherkäksi. Katto se on naisenkin pussissa.

Teidän täytyy miettiä mitä haluatte ja tehdä töitä sen eteen ja ennen kaikkea mitä sinä haluat elämältäsi? Lasten elämä ja turvallisuus on tärkeintä.

mä haluan elää ilman tätä ahdistusta, toisaalta rakastan sitä miestä kaiketi vielä. Meillä on 1 yhteinen lapsi. Osaan minäkin kyllä raivostua, ja huusin sitten itsekkin eilen ikävä kyllä. että en ole minäkään mikään puhdas pulmunen, en vain lyttää toista ihmistä ja alenna jne
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Voimia..

Toivottavasti saatte käytyä asioita läpi, ennen kuin on liian myöhäistä. Puhuminen ammatti ihmisen kanssa, että toinen ymmärtää mitä tarkoittaa ilman, että hyökkää tai puolustaa omaa näkökulmaansa ja ymmärtää tahallaankin väärin olisi hyvä. Tilanteenne tuntuu käyvän räjähdysherkäksi. Katto se on naisenkin pussissa.

Teidän täytyy miettiä mitä haluatte ja tehdä töitä sen eteen ja ennen kaikkea mitä sinä haluat elämältäsi? Lasten elämä ja turvallisuus on tärkeintä.

mä haluan elää ilman tätä ahdistusta, toisaalta rakastan sitä miestä kaiketi vielä. Meillä on 1 yhteinen lapsi. Osaan minäkin kyllä raivostua, ja huusin sitten itsekkin eilen ikävä kyllä. että en ole minäkään mikään puhdas pulmunen, en vain lyttää toista ihmistä ja alenna jne

Ahaa eli ne kaksi aiempaa eivät ole miehesi? Ja tämä nuorin on vasta tullut? Josko se on vaikuttanut miehesi käytökseen? Miten kohtelee sinun lapsiasi? Ovatko tasavertaisia?
 

Yhteistyössä