I
ilu..
Vieras
Olen mies.
Mutta tilanne siis tämä: Muutama vuosi sitten seurustelin puolen vuoden ajan naisen kanssa, joka oli mielestäni ja on kyllä edelleenkin täydellisin nainen jonka voin ikinä löytää.
Yksi ongelma kuitenkin oli, etten saanut lainkaan vapaata aikaa, aina oli oltava yhdessä ja jos ei yhdessä oltu niin sitten kännyn kautta yhteyksissä. Puhelimeen oli turha jättää vastaamatta tai vastassa oli erittäin äkäinen tapaus sitten jälkeenpäin.
Jossain vaiheessa mua kuitenkin alkoi ahdistamaan ja jätin hänet yksinkertaisesti tästä syystä, en sanonut syytä.
Nyttemmin olemme taas alkaneet olemaan yhteyksissä ja olinhän mä yli päässyt, mutta taas on yhtä rakastunut olo myös mulla, eikä tällaista oloa ole ollut yhdenkään tämän jälkeen olleen kumppanin kanssa.
Kuitenkin, sama homma jatkuu. Aamuin, päivisin sekä iltaisin saa olla tekstailemassa jos emme näe ja muistin samantien myös syyn miksi jätin viimeeksi. No eipä ole vielä alkanut ahdistamaan, mutta hyvinkin voi taas alkaa.
Mitenköhän tässä kannattaisi hienovaraisesti ilmaista, että ihan jatkuvasti ei tarvitsisi ottaa yhteyttä, ettei hän ymmärrä etten olisi kiinnostunut? Oikeasti kuitenkin haluan juuri tämän naisen.
Kuitenkin käytän iltaisin facebookia joten vaikka sen kautta keskustelun pitäisi riittää ilman että tarvitsee töissä alkaa jatkuvasti vastailemaan viesteihin. En viitsi ihan kylmästi kuitenkaan jättää noteeramatta kaikkia viestejä ettei hän saisi väärää kuvaa.
Taustalla lienee mustasukkaisuutta ja pitää ottaa yhteyttä ettei kukaan muu kerkiä väliin tjsp?
Kommentteja läheisriippuvaisilta naisilta / miehiltä jotka ovat olleet moisen kanssa?
En todellakaan ala kuitenkaan pistämään peliä poikki tämän asian takia, koska muuten on tosiaankin kaikkein täydellisin nainen joka mulla on aina ollut. Mielummin vaikka sitten itse kärsin ja hampaita irvistellen olen jatkuvasti yhteyksissä. Kuitenkin jos joskus hamassa tulevaisuudessa muutamme yhteen, niin eiköhän tuo jatkuva viestittelykin loppuisi...
Mutta tilanne siis tämä: Muutama vuosi sitten seurustelin puolen vuoden ajan naisen kanssa, joka oli mielestäni ja on kyllä edelleenkin täydellisin nainen jonka voin ikinä löytää.
Yksi ongelma kuitenkin oli, etten saanut lainkaan vapaata aikaa, aina oli oltava yhdessä ja jos ei yhdessä oltu niin sitten kännyn kautta yhteyksissä. Puhelimeen oli turha jättää vastaamatta tai vastassa oli erittäin äkäinen tapaus sitten jälkeenpäin.
Jossain vaiheessa mua kuitenkin alkoi ahdistamaan ja jätin hänet yksinkertaisesti tästä syystä, en sanonut syytä.
Nyttemmin olemme taas alkaneet olemaan yhteyksissä ja olinhän mä yli päässyt, mutta taas on yhtä rakastunut olo myös mulla, eikä tällaista oloa ole ollut yhdenkään tämän jälkeen olleen kumppanin kanssa.
Kuitenkin, sama homma jatkuu. Aamuin, päivisin sekä iltaisin saa olla tekstailemassa jos emme näe ja muistin samantien myös syyn miksi jätin viimeeksi. No eipä ole vielä alkanut ahdistamaan, mutta hyvinkin voi taas alkaa.
Mitenköhän tässä kannattaisi hienovaraisesti ilmaista, että ihan jatkuvasti ei tarvitsisi ottaa yhteyttä, ettei hän ymmärrä etten olisi kiinnostunut? Oikeasti kuitenkin haluan juuri tämän naisen.
Kuitenkin käytän iltaisin facebookia joten vaikka sen kautta keskustelun pitäisi riittää ilman että tarvitsee töissä alkaa jatkuvasti vastailemaan viesteihin. En viitsi ihan kylmästi kuitenkaan jättää noteeramatta kaikkia viestejä ettei hän saisi väärää kuvaa.
Taustalla lienee mustasukkaisuutta ja pitää ottaa yhteyttä ettei kukaan muu kerkiä väliin tjsp?
Kommentteja läheisriippuvaisilta naisilta / miehiltä jotka ovat olleet moisen kanssa?
En todellakaan ala kuitenkaan pistämään peliä poikki tämän asian takia, koska muuten on tosiaankin kaikkein täydellisin nainen joka mulla on aina ollut. Mielummin vaikka sitten itse kärsin ja hampaita irvistellen olen jatkuvasti yhteyksissä. Kuitenkin jos joskus hamassa tulevaisuudessa muutamme yhteen, niin eiköhän tuo jatkuva viestittelykin loppuisi...
. En vedä tästä kuitenkaan herneitä nenään, herraisä tiedän että illalla tai seuraavana päivänä nähdään jos mies on työmatkalla. Olen kuitenkin läheltä seurannut läheisriippuvaista miestä (oli vielä narsisti), joka ei kestänyt sitä että vaimo jätti ja teki oman ratkaisunsa..ei siitä sen enempää. En väitä että juuri teillä voisi käydä näin, mutta en usko että kumppanisi riippuvuus sinusta helpottaisi yhteen muuttamisen jälkeenkään, usein näissä tuppaa käymään valitettavasti toisinpäin..
