Läheisyydetön suhde

[kolkyt7]

-Miehen kans tavattiin jo 9v sitten, pian kihlat/avoliitto ja perheen perustamishaaveet. Keskenmeno. Parin vuotta siinä menikin, kunnes mies alkoi potemaan kovia yläkropan kipuja, joihin tutkimuksia, ei apua. Mukaan tuli kovat särkylääkkeet, samalla seksi ja kaikki kosketuksetkin loppuivat kuin seinään. Silti mies pystyi töihin edelleen ja oli julkisesti yhtä mukava kuin yleensäkin. Kotona riitoja tyhjästä aina kun "nostin kissan pöydälle". Olin kiltisti, enkä edes nähnyt kavereita vuosiin. Hankittiin koira-hauva.
Sitten en jaksanut enää, tuntui että olin ollut vuosia "vanki kotonani" ja ainoa fyysisyys oli ollut pelkkä aamu+iltapusut, joten ehdotin miehelle ammattiapua. Turhaan, ei suostunut. Umpikuja.

-Muutin toiselle paikkakunnalle, mies hävitytti koiramme.

-Puolen vuoden kuluttua olimme jälleen yhdessä, mies kertoi olevasna mustasukkainen eroajastammekin, mutta miettineensä asioita ja halusi alkaa "puhtaalta pöydältä". Seksikin palasi ja perhehaaveet. Hankin meille jo ajat lapsettomuustutkimuksiin. Minä kävin mutta mies ei, riidat palasivat. Seksi loppui jälleen ja nyt mennyt jälleen vuosi etten ole tavannut ketään kavereita.
-En tiedä mitä tehdä,halusin vain purkaa oloani tänne...

Mielipiteitä, neuvoja??

 

["vieras"]

Jos haluat tuollaisen suhteen loppuelämäksesi, niin omapa on valintasi.

Itse lähtisin jo kiiruusti, enkä enää tuhlaisi lisää vuosia tuollaiseen suhteeseen.

 

[Jehnny Tightlips]

Tuo nyt vaikuttaa siltä, ettei suhde ole mitenkään hyvä, mutta miestä korpeaa ajatus siitä, että olisit jonkun muun kanssa. Ja haluaa siksi pitää sinut itsellään, ettei kukaan muukaan saisi, vaikkei itse kuitenkaan välitä (sillain positiivisessa mielessä) kovin paljon.

 

["Uskis"]

[QUOTE="vieras";25046329]Jos haluat tuollaisen suhteen loppuelämäksesi, niin omapa on valintasi.

Itse lähtisin jo kiiruusti, enkä enää tuhlaisi lisää vuosia tuollaiseen suhteeseen.[/QUOTE]

Mutta hei, eihän tuota sairasta miestä saa hylätä! Jos hänellä kipuja johon kovat särkylääkkeet vaan vuodesta toiseen, niin eikö vaimon vain kestettävä jos rakastaa? Mitä jos mies ei kestä hylätyksi tuloa, vaan ei enää jaksa elää sitten..

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="Uskis";25046465]Mutta hei, eihän tuota sairasta miestä saa hylätä! Jos hänellä kipuja johon kovat särkylääkkeet vaan vuodesta toiseen, niin eikö vaimon vain kestettävä jos rakastaa? Mitä jos mies ei kestä hylätyksi tuloa, vaan ei enää jaksa elää sitten..[/QUOTE]

No ei se ole tässä keskeistä että toinen on kipeä (onko edes enää?) vaan se, että yksi ei saa tavata kavereitaan, elämä on yhtä riitelyä ja toinen vedättää (lupailee perhehaaveilla yms.) niin kauan, että saa toisen nalkkiin. Ja jatkaa sitten perseilyä.

Tolla logiikallahan kenestäkään, jolla on minkäänlaista heikkoutta olemassa, ei saisi erota, vaikka se käyttäytyisi mitenkä.

 

["muuli"]

Tuo suhde taitaa tehdä vain molemmat osapuolet surullisiksi..
Muistakaa että vaikka rakkautta olisikin, joskus se vaan ei riitä.
Ja voitte olla onnellisia erikseen uusissa suhteissa..

 

["vieras"]

[QUOTE="Uskis";25046465] Mitä jos mies ei kestä hylätyksi tuloa, vaan ei enää jaksa elää sitten..[/QUOTE]

No, se sitten taas on hänen valintansa, mitä tekee. =)

Ei ap ole vastuussa aikuisesta ihmisestä ja hänen teoistaan. Manipuloitavaksi ei kannata suostua. Vedättäjiä tässä maailmassa kyllä on.

Ap, nyt ihan tervettä itsekkyyttä peliin. Ajattele kerrankin itseäsi, mikä sinulle on parasta.