Läheisyyttä?yksin raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liljaliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liljaliina

Vieras
Tuskastuttava,ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita herättävää.
Olen siis juuri eronnut tulevan lapsen biologisesta isästä,raskaus on pian toisella kolmanneksella,hän kovin kyllä lupasi ja jossain määrin kai yrittikin tavallista perheenalun elämää,mutta oli jo lähtökohtaisesti nämä yrityksetkin aloittanut useilla valheilla..
Miehellä melkoinen päihdeongelma ja piti yhteyttä kaikenmaailman hoitoihinsa koko ajan,vaikka vakuutti kovasti jättäneensä sen "rellestämisen"elämästään,mutta joka kerta kun tuli riitaa tai pientäkään kärhämää niin palasi hoitojen huomaan ja kuosailemaan.
En siis edes halua tietää mitä lienee missä ja kenen kanssa tehnyt ja ummistin onnistuneesti silmiäni siltä kaikelta vaikka samaan aikaan pystyin todistamaan hänen epärehellisyyttään.
En vain halunnut uskoa,että tuo ihminen,jolle olen jakanut kaiken,ne pyhimmätkin tunteet jättäisi minut "pahimman skenaarioni tilanteeseen" eli yksin,raskaana,petettynä.
Aina aiemmin kun hänen on tullut ikävä (rahat loppu,vetänyt asiat ihan ränttälilleen ja on yksin)on ottanut minuun yhteyttä ja sanonut että "on niin vaikea olla ilman sua,siksi kuosaan,en pysty olla itseni kanssa,hukutan itseni kun en kestä"ja samalla kertoo kuinka kaikki on negatiivinen on minun vikaani.Nyt sille tuli loppu!
Voi mun puolesta hukuttaa itsensä ja hoitonsa ihan rauhassa,
En jaksa mitään jumala kompleksista narsisti alkoholistia enää!
Kaikesta huolimatta haluan ja olen halunnut lapsen,kaipaan niin paljon läheisyyttä ja toisen ihmisen läsnä oloa,ihan kuin kroppa huutaisi.
Toisaalta ajattelen "kuka hullu nyt raskaana olevaa lähelleen haluaisi"-"en voi enää koskaan tavata enkä lähestyä ketään" -"olen jotenkin viallinen/liian käytetty/kulunut/liattu"
Toisaalta haluaisin vaan halata jotakuta pitkään,olla lähellä,läsnä.Näkisi vain että olen ihminen.
Saako raskaana oleva kaivata läheisyyttä?Huoliiko kukaan?Miten,missä tavata joku?Niin pitkään koin niin tuskallista arvottomuutta ex-ukon lähellä,että pelkään niin paljon sitä etten kelpaa enää kenellekkään missään määrin ja samaan aikaan vaan itkettää kun on niin kestämättömän kauhea kaipuu ihmisen lähelle.
 
Raskaana olevassa naisessa on jotain hellyttävää ja kaunista, mutta harvoin teitä tapaa missään:) Kaikki mahdollisuudet sinulla on päästä miehen syliin, mutta ole aloitteellinen, muuten meidän miesten on hankala lähestyä. Suurin osa kun tuossa tilassa ovat kiinteästi varattuja ja jonkun toisen rakkaita. Missäpäin vaikutat?
 
Tuskastuttava,ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita herättävää.
Olen siis juuri eronnut tulevan lapsen biologisesta isästä,raskaus on pian toisella kolmanneksella,hän kovin kyllä lupasi ja jossain määrin kai yrittikin tavallista perheenalun elämää,mutta oli jo lähtökohtaisesti nämä yrityksetkin aloittanut useilla valheilla..
Miehellä melkoinen päihdeongelma ja piti yhteyttä kaikenmaailman hoitoihinsa koko ajan,vaikka vakuutti kovasti jättäneensä sen "rellestämisen"elämästään,mutta joka kerta kun tuli riitaa tai pientäkään kärhämää niin palasi hoitojen huomaan ja kuosailemaan.
En siis edes halua tietää mitä lienee missä ja kenen kanssa tehnyt ja ummistin onnistuneesti silmiäni siltä kaikelta vaikka samaan aikaan pystyin todistamaan hänen epärehellisyyttään.
En vain halunnut uskoa,että tuo ihminen,jolle olen jakanut kaiken,ne pyhimmätkin tunteet jättäisi minut "pahimman skenaarioni tilanteeseen" eli yksin,raskaana,petettynä.
Aina aiemmin kun hänen on tullut ikävä (rahat loppu,vetänyt asiat ihan ränttälilleen ja on yksin)on ottanut minuun yhteyttä ja sanonut että "on niin vaikea olla ilman sua,siksi kuosaan,en pysty olla itseni kanssa,hukutan itseni kun en kestä"ja samalla kertoo kuinka kaikki on negatiivinen on minun vikaani.Nyt sille tuli loppu!
Voi mun puolesta hukuttaa itsensä ja hoitonsa ihan rauhassa,
En jaksa mitään jumala kompleksista narsisti alkoholistia enää!
Kaikesta huolimatta haluan ja olen halunnut lapsen,kaipaan niin paljon läheisyyttä ja toisen ihmisen läsnä oloa,ihan kuin kroppa huutaisi.
Toisaalta ajattelen "kuka hullu nyt raskaana olevaa lähelleen haluaisi"-"en voi enää koskaan tavata enkä lähestyä ketään" -"olen jotenkin viallinen/liian käytetty/kulunut/liattu"
Toisaalta haluaisin vaan halata jotakuta pitkään,olla lähellä,läsnä.Näkisi vain että olen ihminen.
Saako raskaana oleva kaivata läheisyyttä?Huoliiko kukaan?Miten,missä tavata joku?Niin pitkään koin niin tuskallista arvottomuutta ex-ukon lähellä,että pelkään niin paljon sitä etten kelpaa enää kenellekkään missään määrin ja samaan aikaan vaan itkettää kun on niin kestämättömän kauhea kaipuu ihmisen lähelle.
Hei,
Tosi ikävä ja harmi, ettei lapsen isän kanssa sujunut yhteiselo ja varmasti läheisyyden kaipuu on kova, varsinkin kun oma olo ei ole parhaimmillaan. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että toisen ihmisen kainaloon heittäytyminen ei ratkaise ongelmasi/ läheisyyden kaipuuta. Sinulle on tulossa ihana pikkuvauva, joka ei todellakaan tule tuntumaan aina ihanalta ( varsinkin jos ensimmäinen lapsi) ja muutos voi tuntua valtavalta, yksilöllistä tietysti. Uuteen tilanteeseen on vaikea valmistautua ja sitä ennakoida muuta kuin pitämällä itsestäsi huolen, jotta jaksat hoitaa, tutustua ja rakastaa lastasi. Huono itsetunto ja hyvinvointi usein kertoo ettei rakasta itseään- näin ollen et välttämättä tule löytämään ihmistä joka sinua rakastaisi- löydä itsesi ja opi rakastamaan itseäsi. Pettäminen ja toisen huono kohtelu on tämän henkilön häpeä, eikä sinun tai osoita sinun arvoasi tässä maailmassa!

Lapsi voi hyvin kun äiti voi hyvin.

Lapsen saanti ei missään nimessä tarkoita, etteikö omia tunteita naisena ja aikuisena pidä huomioida, mutta vastuu lapsesta on suuri (ja mielestäni parhainta maailmassa) ja olet vastuussa antamaan lapsellesi tasapainoisen elämän, joka heijastuu myös sinun hyvinvoinnistasi (ei vaadi puolisoa, on tietysti kiva plussa ). Jos olet tosissaan ollut huonossa suhteessa olisi varmaan hyvä antaa itselleen aikaa ja armoa katsoa myös edellisestä suhteesta ne hyvät ja huonot asiat eksästä ja itsestä, ettei uusissa tutustumisissa toistuisi kaavaa?

Kun ihminen tarvitsee toisen tukea ei siinä ole mitään hävettävää, oletko neuvolassa keskustellut?
Jos vain mahdollista, vietä aikaa "turvaverkossa"/ perheen kanssa. Aika parantaa kummasti, vaikka nykyaikana kiirettä ylläpidetään hyveenä. Jaksamisia sinulle ja vauvalle. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Myös yksin minä odotin ja bioisä ei mukana vieläkään ja lapsi 10kk.
Kyllä sitä läheisyyttä saa aika yllättävilläkin tavoilla. Ja raskaana voi myös tavata miehen. Itseä alkoi raskaana kuitenkin miehet ahdistamaan mutta 4kk synnytyksestä tapasin sit nykyisen ukkoni :) eli voi meillä yksinhuoltajillakin käydä tuuri :)
 
Hei,
Tosi ikävä ja harmi, ettei lapsen isän kanssa sujunut yhteiselo ja varmasti läheisyyden kaipuu on kova, varsinkin kun oma olo ei ole parhaimmillaan. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että toisen ihmisen kainaloon heittäytyminen ei ratkaise ongelmasi/ läheisyyden kaipuuta. Sinulle on tulossa ihana pikkuvauva, joka ei todellakaan tule tuntumaan aina ihanalta ( varsinkin jos ensimmäinen lapsi) ja muutos voi tuntua valtavalta, yksilöllistä tietysti. Uuteen tilanteeseen on vaikea valmistautua ja sitä ennakoida muuta kuin pitämällä itsestäsi huolen, jotta jaksat hoitaa, tutustua ja rakastaa lastasi. Huono itsetunto ja hyvinvointi usein kertoo ettei rakasta itseään- näin ollen et välttämättä tule löytämään ihmistä joka sinua rakastaisi- löydä itsesi ja opi rakastamaan itseäsi. Pettäminen ja toisen huono kohtelu on tämän henkilön häpeä, eikä sinun tai osoita sinun arvoasi tässä maailmassa!

Lapsi voi hyvin kun äiti voi hyvin.

Lapsen saanti ei missään nimessä tarkoita, etteikö omia tunteita naisena ja aikuisena pidä huomioida, mutta vastuu lapsesta on suuri (ja mielestäni parhainta maailmassa) ja olet vastuussa antamaan lapsellesi tasapainoisen elämän, joka heijastuu myös sinun hyvinvoinnistasi (ei vaadi puolisoa, on tietysti kiva plussa ). Jos olet tosissaan ollut huonossa suhteessa olisi varmaan hyvä antaa itselleen aikaa ja armoa katsoa myös edellisestä suhteesta ne hyvät ja huonot asiat eksästä ja itsestä, ettei uusissa tutustumisissa toistuisi kaavaa?

Kun ihminen tarvitsee toisen tukea ei siinä ole mitään hävettävää, oletko neuvolassa keskustellut?
Jos vain mahdollista, vietä aikaa "turvaverkossa"/ perheen kanssa. Aika parantaa kummasti, vaikka nykyaikana kiirettä ylläpidetään hyveenä. Jaksamisia sinulle ja vauvalle. :)
Just sitä mitä meinasin kirjoittaa, mutta kirjoitit nätimmin.

Mä sanon nyt tiukemmin. Älä hötkyile.
Unohda miehet, tee tietty se surutyö exästä nyt. Mutta keskity rakentamaan muuta elämää, iloitse siitä ja tulevasta vauvasta.

Vahvista yhteyksiä muihin ihmisiin ja sitä turvaverkkoa ennen vauvan syntymää, äläkä ainakaan sekota päätäsi miettimällä uusia miehiä.
 
Tottakai saat haluta läheisyyttä! Ja aivan varmasti on monia joidenka mielestä raskautesi ei ole mikään no-no juttu.

En mä ihan ymmärrä että miksi sun pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan tulevaan vauvaan ja unohtaa muu eläminen. Ehkä en välttämättä ihan mitään deitti-ilmoitusta itse tuossa tilanteessa alkaisi tekemään, mutta jos nyt sattumalta kohtaisin jonkun mukavan miehen sinun tilanteessasi, en näe mitään syytä miksikö ei juttua voisi olla.

Onko sulla läheisiä ympärillä? Sukulaisia, ystäviä? Että saatko kuitenkin juteltua ihmisten kanssa? Vai puuttuuko sinulta sellainen juttukaverikin?
 
Olen ollut samassa tilanteessa. RAskaus oli puolenvälin tienoilla, kävin yksin ultrat ja neuvolat, aviomies siis lähti nuoremman naisen matkaan ja ei se liitto onnellinen ollut, jatkuvaa pettämistä ja väkivaltaa ja rahahuolia.
Näin vuosienn jälkeen, ajattelen, että oli maailman viisain teko olla yksin nuolla haavoja, keskittyä vauvaan, keskittyä siihen että ei ota uutta huonoa miestä elämäänsä eikä vanhaa huonoa miestä takaisin (= sekin vaihe tulee kun yrittää taas luikerrellla takaisin elämääsi pilaamaan kaiken).
Kävin Perheneuvolan psykologilla juttelemassa raskaus aikana, sekä vauvan kanssa, sellaista siihen suunnattua "vauvaperhetoimintaa" ja se oli hyvä tuki, ilmainen tuki.
Ei ollut aina herkkua olla yksin, mutta siihen tottuu, ja kun vahvistut ja pääset eteenpäin, huomaat miten tärkeä se mielenrauha on ja kuinka haluat suojella vauvaa kaikelta pahalta.
Uskoisin että on paras ratkaisu että olet yksinhuoltaja lapselle, sinulla on päätösvalta lasta koskevissa asioissa, ja pystyt myös suojelemaan lasta isän "ongelmilta".
Tapaamisoikeuden hän varmaan saa myöhemmin jos hakee,mutta siihen on matkaa, kun vauva on pieni ja jos vaikka imetät eihän vauvaaa voi antaa mihinkään...jos ei ole sopimusta, sinun ei myöskään tarvi todellakaan päästää tätä miestä kotiisi, mahdollisesti riehumaan ja lyömään sinua ??
On olemassa myös valvotut tapaamiset, jos on huolta lapsen turvallisuudesta.
Elämä jatkuu, elämää on edessä. lapsi on ihana asia. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta sinä olet maailman tärkein ihminen tälle pienelle ihmiselle jota kannat sydämesi alla.
Voimahalaus <3
 

Yhteistyössä