Eilen alko rv 36, ja nyt oikeesti alkaa tajuamaan että tää vauva pitää oikeesti synnytääkin, ja se voi tapahtua kuuden viikon sisään milloin vaan. Huh. Todella mietityttää synnytys, pelottaa se kipu ja miten jaksan koko synnytyksen, kun peruskuntokaan ei mikään kovin hyvä ole. Sekä alatiesynnytys että sektio molemmat kuulostaa pelottavilta. Onko muita samoin tuntevia?
Lähestyvä synnytys ahdistaa ja pelottaa
- Viestiketjun aloittaja CherryBlossom
- Ensimmäinen viesti
:wave:
Täällä. Nyt 41+5 ja todellakin ajatukset jyllää päässä. Koko arvio oli pikkasen yli 4kg...
Täällä. Nyt 41+5 ja todellakin ajatukset jyllää päässä. Koko arvio oli pikkasen yli 4kg...
Yritä keskittyä kaikkeen "kivaan" valmisteluun etkä turhaan murehdi synnytystä. Sitten kun sen aika koittaa, niin kyllä se voima sieltä löytyy...
Itellä syksyllä toine synnytys edessä ja lähinnä ketuttaa kun tietää miltä ne supparit tuntuu :headwall: ja pelottaa jos joutuu sektioon, koska siitä ei ollakkaan ihan seuraavana päivänä jalkeilla... :/
Itellä syksyllä toine synnytys edessä ja lähinnä ketuttaa kun tietää miltä ne supparit tuntuu :headwall: ja pelottaa jos joutuu sektioon, koska siitä ei ollakkaan ihan seuraavana päivänä jalkeilla... :/
M
miuku
Vieras
Kyllähän se aika ajoin alkaa pelottamaan, vaikka sitä kovasti jo odottaakin...Mulla rv 38 tasan. Se on normaalia pelätä synnytystä ja sektiota, kunhan ei anna pelolle järjetöntä ylivaltaa.
We can do it
We can do it
Mä pelkäsin synnytystä ja jouduin pelon kanssa kärvistellä, kun syntyi vasta rv 41+6. Ei se sitten niin kamalaa ollut. Monesti sanoin miehelle, että en kestä sitä ja varmaan joutuu motivoimaan mua.
heliht, jos yhtään lohduttaa meillä oli 40+3 arvio 4100g ja synnyttämään mennessä 4300g. Kuitenkin oli vain 3790g. Pojalla on pitkä reisiluu, mikä hämäsi.
heliht, jos yhtään lohduttaa meillä oli 40+3 arvio 4100g ja synnyttämään mennessä 4300g. Kuitenkin oli vain 3790g. Pojalla on pitkä reisiluu, mikä hämäsi.
M
Mindre
Vieras
Mua ahdisti kun kaikki hyssytteli vaan eikä kommentoinut oikein mitään silloin kun itsellä synnytys oli vasta edessä ja muilla jo takana. En tiennyt, millaista se on, kun kukaan ei sanonut! Musta tuntui siltä. Nyt oon synnyttänyt kaks kertaa ja hengissä ollaan Haluatko kuulla kokemuksia vai ootko mielummin kuulematta?
Haluatko kuulla kokemuksia vai ootko mielummin kuulematta?Joo kyllähän sitä yrittää ajatella että ihan normaalia ja hyvin menee mutta ei hitto kun ei auta 
En oo oikeestaan hirveesti ajatellut koko synnytystä raskauden aikana, eikä se ole mitenkään erikoisemmin pelottanut, mutta nyt on alkanut todella jännittämään. En edes halua ajatella jos kaikki ei menekään hyvin. Ja kun ei yhtään tiedä mitä odottaa (paitsi hirveetä kipua) ja ennen kaikkea MILLOIN se tapahtuu. Olis jotenkin helpompi suhtautua jos tietäisi edes päivän jolloin se tulee tapahtumaan, mutta sitä kun ei valitettavasti voi ennustaa.
En oo oikeestaan hirveesti ajatellut koko synnytystä raskauden aikana, eikä se ole mitenkään erikoisemmin pelottanut, mutta nyt on alkanut todella jännittämään. En edes halua ajatella jos kaikki ei menekään hyvin. Ja kun ei yhtään tiedä mitä odottaa (paitsi hirveetä kipua) ja ennen kaikkea MILLOIN se tapahtuu. Olis jotenkin helpompi suhtautua jos tietäisi edes päivän jolloin se tulee tapahtumaan, mutta sitä kun ei valitettavasti voi ennustaa.Muistan esikoista odottaessa että tuo paniikki iski juurikin vasta ihan viimeisillä viikolla.
Toisaalta odotti jo kovasti että vauva syntyisi mutta toisaalta oli paskat housuissa paniikista että sitä joutuu oikeastaan synnyttämään sen lapsen tähän maailmaan. eikä se vielä riitä, sitten ihan oikeasti on vastuussa pienestä ihmisestä.
ja sitten kun se hetki tuli että synnytys alkoi, APUA! Toisaalta oli ihan järjettömän jännittynyt ja odottava fiilis, toisaalta taas ihan kauhea paniikki ja pelko koko synnytyksestä.
Ja selvisihän siitä hengissä =) Ja ihan hyvät muistotkin jäi vaikkei mikään kivuton homma synnytys ollutkaan eikä mikään ihan pienin lapsonen.
Kuopuksen kanssa kävi osittain samoja ajatuksia läpi, ei enää niin vahvasti. ja tajusi sairaalassa odottaessa synnytys saliin pääsyä kuinka sitä oikeasti unohtaa sen kivun ainakin osittain.
Toisaalta odotti jo kovasti että vauva syntyisi mutta toisaalta oli paskat housuissa paniikista että sitä joutuu oikeastaan synnyttämään sen lapsen tähän maailmaan. eikä se vielä riitä, sitten ihan oikeasti on vastuussa pienestä ihmisestä.
ja sitten kun se hetki tuli että synnytys alkoi, APUA! Toisaalta oli ihan järjettömän jännittynyt ja odottava fiilis, toisaalta taas ihan kauhea paniikki ja pelko koko synnytyksestä.
Ja selvisihän siitä hengissä =) Ja ihan hyvät muistotkin jäi vaikkei mikään kivuton homma synnytys ollutkaan eikä mikään ihan pienin lapsonen.
Kuopuksen kanssa kävi osittain samoja ajatuksia läpi, ei enää niin vahvasti. ja tajusi sairaalassa odottaessa synnytys saliin pääsyä kuinka sitä oikeasti unohtaa sen kivun ainakin osittain.
Alkuperäinen kirjoittaja Mindre:Mua ahdisti kun kaikki hyssytteli vaan eikä kommentoinut oikein mitään silloin kun itsellä synnytys oli vasta edessä ja muilla jo takana. En tiennyt, millaista se on, kun kukaan ei sanonut! Musta tuntui siltä. Nyt oon synnyttänyt kaks kertaa ja hengissä ollaan
Kokemuksia kuulen mielelläni!
Jotenkin helpottavampaa tietää edes jotain mitä voi tapahtua, oli se sitten kamalan kuuloista tai ei.
L
luppa
Vieras
pelotti myös kovasti, mutta epiduraalin ansiosta synnytys oli lähes kivuton ja kaikki meni muutenkin hyvin. tsemppiä, toivottavasti näin myös sulla!
:hug: Se menee ihan varmasti vallan hienosti.
Mulla kans nyt jotain 36, ja mä vaan odotan, että pääsen synnyttämään.
Tän pötsin roudaaminen kyydissä kaikkine kolotuksineen on ihan helvettiä, vauvat on niiiiiin paljon helpompia erillisinä, kuin tässä samassa paketissa...
Mulla kans nyt jotain 36, ja mä vaan odotan, että pääsen synnyttämään.
Tän pötsin roudaaminen kyydissä kaikkine kolotuksineen on ihan helvettiä, vauvat on niiiiiin paljon helpompia erillisinä, kuin tässä samassa paketissa...
T
tanja
Vieras
minullakaan ei kovin hyvä ole yleiskunto ja jännitin kovasti että kuinka jaksan... ja hyvin se meni, heinosti jaksoin. elä huoli! se voima ja jaksaminen kyllä löytyy!
M
Mindre
Vieras
Se odottelu onkin ahdistavinta, mutta sit kun supistukset alkaa pikkuhiljaa niin se tuntuu ihan luonnolliselta ja siihen menee vaan mukaan. Siinä vaiheessa ei mua ainakaan enää mietityttänyt, meneekö kaikki hyvin vai ei, sit vaan meni niiden supistusten mukaan ja odotteli seuraavaa.
Alkuperäinen kirjoittaja Mindre:Mua ahdisti kun kaikki hyssytteli vaan eikä kommentoinut oikein mitään silloin kun itsellä synnytys oli vasta edessä ja muilla jo takana. En tiennyt, millaista se on, kun kukaan ei sanonut! Musta tuntui siltä. Nyt oon synnyttänyt kaks kertaa ja hengissä ollaan
:kieh: Mua ahdisti kans, kun neuvolan täti sanoi että hyvin se menee, kun kysyin tyyliin mikä on pahin mahd. tilanne mitä esim omalle alapäälle käy...
Noh sit lueskeltiin kaaaikki kauhutarinat netistä ja se helpotti omaa oloa, kun tiesi mitä käy jos oikeesti menee persiilleen koko homma. Ja hyvinhän se sit loppuen lopuks meni, mut shokki olis ollu suuri jos tiettyjä juttuja en olis ottanu selville...
L
luomu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja luppa:
Tuo ei ole edes synnytys kun tunnottomana makaa. Neljä tehnyt luomusti, vähän yli kymmenen tuntia. Tietää synnyttäneensä ja lastakin rakastaa erilailla.
Alkuperäinen kirjoittaja delfis:heliht, jos yhtään lohduttaa meillä oli 40+3 arvio 4100g ja synnyttämään mennessä 4300g. Kuitenkin oli vain 3790g. Pojalla on pitkä reisiluu, mikä hämäsi.
Hei ihanaa kuulla, koska meidän neidillä on kuulemma kans pitkät sääret, sanoi lääkäri ultrassa. =)
Alkuperäinen kirjoittaja luomu:
No sillä nyt ei oikeasti ole paskan vertaa väliä kuinka paljon kärsii synnyttäessä. Fiksua se vaan on ottaa kivunlievitystä jos tuntuu ettei muuten kestä. idioottimaista on sinnitellä ilman mitään jos tuntuu ettei kestä.
eri asia jos synnytys on ollut sen verran kivuton että on pystynyt hallitsemään itsensä ja kivun ilman lääkkeitä mutta ei se kenestäkään mitään super ihmistä tee jos luomuna ipanat maailmaan pylläyttää. typerää jalustalle korottamista ja toisen alentamista.
Nimim. kaksi tehnyt kohdunkaulapuudutteen kanssa, toisen alle 7 tuinnissa, toisen alle 4 tunnissa. Ei varsinkaan jälkimmäisessä ollut puhettakaan mistään lempeästä avautumisesta ja kivuista jotka voisi hallita.
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Joo siis kyllä tässä itellä kanssa niin tuskanen olo alkaa olla, ei enää pysty kävellä ilman kipuja, että toisaalta vaan odottaa milloin syntyy ja toivottavasti pian, mutta nyt alkanut tulla myös se hirveä pelko ja fiilis että minähän en synnytä
Ja kyllä kans se vauva-arki pelottaa, että jos se onkin paljon rankempaa mitä kuvitellut, vaikka tässä yrittänyt jo etukäteen varautua koliikkiin yms. Mutta ei kai sitä etukäteen voi millään tietääkään.
N
no
Vieras
Mulla iski kans pelko ja paniikki, kun synnytys lähestyi - mutta sit kun H-hetki koitti, niin ei sitä enää pelännyt. Luonto hoitaa asian jotenkin niin, että se pelko unohtuu.
Ja neljästi olen mennyt synnyttämään, eli ei se toinenkaan kerta ole ollut kovin kamala. Ja just katselin kuvia omista muksuistani vastasyntyneenä - on ne niin ihania pieniä... vauva jotenkin saa unohtamaan sen kaiken ikävän.
Ja neljästi olen mennyt synnyttämään, eli ei se toinenkaan kerta ole ollut kovin kamala. Ja just katselin kuvia omista muksuistani vastasyntyneenä - on ne niin ihania pieniä... vauva jotenkin saa unohtamaan sen kaiken ikävän.
Alkuperäinen kirjoittaja luomu:
Mistä sä tiedät rakastavasi lasta "ihan erilailla", jos et ole yhtään synnyttänyt "tunnottomana maaten" ?
Mä rakastan kaikkia lapsiani ihan yhtälailla, vaikka olen synnyttänyt sekä luomusti, että tunnottomana maaten...
M
Mindre
Vieras
Mukavaksi synnytystä ei voi todellakaan kutsua, ekalla kerralla käytiin liian aikaisin sairaalassakin, kun oli supistellut säännöllisesti jo n. 14 tuntia ja sieltä vaan tuumattiin, että sun kasvot ei vielä punoita ja pystyt puhumaan normaalisti, että kotiin vaan vielä odottelemaan Tokalla kerralla sitten tiesikin jo, mitä odottaa.
Ekalla kerralla sain epiduraalin ja se helpotti kyllä kipua, mutta vei ponnistuksen tarpeen ja ponnistusvaiheessa jouduin vaan kuuntelemaan kätilön ohjeita, koska ponnistetaan. Se venytyskipu on kamala, mutta kestä tietysti sen lyhyemmän ajan, mitä nopeammin vauva tulee ulos. Tokalla kerralla en ehtinyt saada puudutusta, salit oli niin täynnä, että ehdin vasta viime tingassa saliin. Mä ainakin itkin molemmilla kerroilla, etten pysty tähän, mutta sitten kun vauva on ulkona niin kipu on poissa ja vauva rinnalla. Sitä ajatellen jaksat kyllä!
Ja muista nukkua aina kun vauvakin niin voimat palautuu nopeammin. Mä nukuin vauva vieressä niin uni tuli molemmille paremmin
Tokalla kerralla sitten tiesikin jo, mitä odottaa. Ekalla kerralla sain epiduraalin ja se helpotti kyllä kipua, mutta vei ponnistuksen tarpeen ja ponnistusvaiheessa jouduin vaan kuuntelemaan kätilön ohjeita, koska ponnistetaan. Se venytyskipu on kamala, mutta kestä tietysti sen lyhyemmän ajan, mitä nopeammin vauva tulee ulos. Tokalla kerralla en ehtinyt saada puudutusta, salit oli niin täynnä, että ehdin vasta viime tingassa saliin. Mä ainakin itkin molemmilla kerroilla, etten pysty tähän, mutta sitten kun vauva on ulkona niin kipu on poissa ja vauva rinnalla. Sitä ajatellen jaksat kyllä!
Ja muista nukkua aina kun vauvakin niin voimat palautuu nopeammin. Mä nukuin vauva vieressä niin uni tuli molemmille paremmin
H
Hahhah
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja luomu:
Mä ainakin kyllä ainakin haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Kyllä varmaan tiedän synnyttäneeni ja rakastan lastani vaikka selviäisin edes vähän vähemmillä kivuilla. Hatunnosto niille jotka on luomuna pystynyt synnytämään, mutta minä en sitä halua ainakaan jos kivunlievitys mahdollista.