K
Kaukorakas
Vieras
Onko täällä heitä, joilla on kokemusta lähisuhteen muuttumisesta kaukosuhteeksi?
Itselleni tuli tällainen tilanne tuli eteen opiskelujen vuoksi. Muutin reilun puolentoistasadan kilometrin päähän poikaystävästäni. Olimme tätä ennen olleet lähisuhteessa neljä vuotta.
Te, jotka olette olleet kaukosuhteessa, teittekö jotain yhteistä sopimusta yhteydenpidosta ja vierailuista ym.? En ole itse pitänyt sitä tähän mennessä tarpeellisena, mutta nyt on vähän alkanut tuntua siltä, että pitäisikö.
Kuinka usein kuulette seurustelukumppanistanne? Meillä saattaa kulua 2-3 päivääkin, ilman että poikaystäväni ottaa minuun yhteyttä. Itse lähettäisin mieluusti edes yhden tekstiviestin päivässä. Hän saattaa myös jättää vastaamatta lähettämiini tekstareihin tai FB-viesteihin.
Minusta tuntuu, että hän on jotenkin niin omien, siellä vanhassa kotikaupungissani olevien, juttujensa parissa, että jään helposti huomiotta. Itse kyllä pistän seurustelusuhteen kavereiden edelle siinä mielessä, että seurustelukumppanille on aina löydyttävä päivässä vähintään sen tekstarin verran aikaa.
Olen myös itse usein se yhteyttä ottava osapuoli.
Toisaalta, välillä saatamme puhua pikaviestiohjelmassa tai Skypessä parikin tuntia putkeen.
Joskus, kun olen kysynyt miksi hänestä ei ole kuulunut, hän on tehnyt iltaisin töitä (tietty ihan ymmärrettävää) ollut kaljalla työporukan kanssa tai viettänyt aikaa kavereidensa seurassa. Minulla ei ole mitään tätä vastaan, mutta välillä tuntuu hassulta, että hän ei voi sen vertaa ottaa aikaa, että vastaisi kun kyselen kuulumisia. Näin on siis ollut usein silloin, jos hän ei ole vastannut minulle useampaan päivään.
Pelkään jotenkin sitä, että hänen piirinsä siellä tempaisevat hänet mukaansa niin, että jään aivan paitsioon.
Tämä tilanne on aiottu tilapäiseksi, ja olemme puhuneet muuttavamme yhteen ensi kesänä.
Onko tämä sitten vain luonnekysymys, että hän pystyy paremmin tekemään omia juttujaan ja miettimään vain, että "toinen on siellä jossain", kun taas itse olen sellainen, että kaipaisin edes pienen huomioimisen joka päivä.
Olemme puhuneet tapaavamme kaksi kertaa kuussa, ja vierailevamme vuorotellen toistemme luona. Kun kysyin häneltä sopivaa aikaa ensi kuun vierailulle, hän luetteli kaikenlaisia menoja viikonlopuilleen. Kun kysyin voisinko tulla niistä huolimatta, hän oli, että "kai voit".
Tiedän, että miehet suhtautuvat usein yksinkertaisesti sellaisiin asioihin joista naiset tekevät monimutkaisia. Onko tämä taas yksi niistä?
Olisi mukavaa kuulla muiden samassa tilanteessa olevien/olleiden kokemuksista. Tiedän monia pieleen menneitä kaukosuhteita, ja siksi jännittää, mutta onhan meillä toisaalta pitkä lähisuhdehistoria ennen tätä ajanjaksoa.
Itselleni tuli tällainen tilanne tuli eteen opiskelujen vuoksi. Muutin reilun puolentoistasadan kilometrin päähän poikaystävästäni. Olimme tätä ennen olleet lähisuhteessa neljä vuotta.
Te, jotka olette olleet kaukosuhteessa, teittekö jotain yhteistä sopimusta yhteydenpidosta ja vierailuista ym.? En ole itse pitänyt sitä tähän mennessä tarpeellisena, mutta nyt on vähän alkanut tuntua siltä, että pitäisikö.
Kuinka usein kuulette seurustelukumppanistanne? Meillä saattaa kulua 2-3 päivääkin, ilman että poikaystäväni ottaa minuun yhteyttä. Itse lähettäisin mieluusti edes yhden tekstiviestin päivässä. Hän saattaa myös jättää vastaamatta lähettämiini tekstareihin tai FB-viesteihin.
Minusta tuntuu, että hän on jotenkin niin omien, siellä vanhassa kotikaupungissani olevien, juttujensa parissa, että jään helposti huomiotta. Itse kyllä pistän seurustelusuhteen kavereiden edelle siinä mielessä, että seurustelukumppanille on aina löydyttävä päivässä vähintään sen tekstarin verran aikaa.
Olen myös itse usein se yhteyttä ottava osapuoli.Toisaalta, välillä saatamme puhua pikaviestiohjelmassa tai Skypessä parikin tuntia putkeen.
Joskus, kun olen kysynyt miksi hänestä ei ole kuulunut, hän on tehnyt iltaisin töitä (tietty ihan ymmärrettävää) ollut kaljalla työporukan kanssa tai viettänyt aikaa kavereidensa seurassa. Minulla ei ole mitään tätä vastaan, mutta välillä tuntuu hassulta, että hän ei voi sen vertaa ottaa aikaa, että vastaisi kun kyselen kuulumisia. Näin on siis ollut usein silloin, jos hän ei ole vastannut minulle useampaan päivään.
Pelkään jotenkin sitä, että hänen piirinsä siellä tempaisevat hänet mukaansa niin, että jään aivan paitsioon.
Tämä tilanne on aiottu tilapäiseksi, ja olemme puhuneet muuttavamme yhteen ensi kesänä. Onko tämä sitten vain luonnekysymys, että hän pystyy paremmin tekemään omia juttujaan ja miettimään vain, että "toinen on siellä jossain", kun taas itse olen sellainen, että kaipaisin edes pienen huomioimisen joka päivä.
Olemme puhuneet tapaavamme kaksi kertaa kuussa, ja vierailevamme vuorotellen toistemme luona. Kun kysyin häneltä sopivaa aikaa ensi kuun vierailulle, hän luetteli kaikenlaisia menoja viikonlopuilleen. Kun kysyin voisinko tulla niistä huolimatta, hän oli, että "kai voit".
Tiedän, että miehet suhtautuvat usein yksinkertaisesti sellaisiin asioihin joista naiset tekevät monimutkaisia. Onko tämä taas yksi niistä?
Olisi mukavaa kuulla muiden samassa tilanteessa olevien/olleiden kokemuksista. Tiedän monia pieleen menneitä kaukosuhteita, ja siksi jännittää, mutta onhan meillä toisaalta pitkä lähisuhdehistoria ennen tätä ajanjaksoa.
